Taidan sohaista kepillä muurahaispesään sanoessani, että jalkapallo ei jaksa kiinnostaa, ei. Meneillään olevilla jalkapallon MM-kisoilla on silti hyvätkin puolensa, sillä nyt ei meikäläisellä ole houkutusta juuttua television ääreen, ja saan tehtyä pihahommia ja muuta kesällä hoidettavaa. Jostain syystä jalkapallon tempo on meikäpojalle liian hidas. Taitaviahan ne ovat, ne, jotka MM-tasolla pelaavat, mutta laji ei vain sykähdytä. Jos joku kokee kutsumuksekseen perustella jalkapallon seuraamista ja houkutella minutkin tv-ruudun ääreen tai jopa paikallisen FC Hämeenlinnan peliä katsomaan - niin sopii yrittää! :)
Jääkiekko ja salibandy ovat puolestaan nopeita ja tapahtumarikkaita katsella, joten nämä lajit kiinnostavat kyllä! Tenniskin on nopeaa, mutta perin tylsää, joten: hohhoijaa! Samaan kategoriaan menee lentopallo. Pesäpalloa oli kiva pelata koulussa lapsena, mutta enpä ole vielä saanut itseäni kentän reunalle pelin tiimellyksiä seuraamaan.
Itse olen sellainen sunnuntaiharrastelija, joka pyöräilee, ui, heiluu punttiksella jne. hieman sen mukaan, mistä tuulee. Kilpailuviettiä ei ole nimeksikään, joten kisailu ei houkuttele (Itsetuntoni ei kestäisi häviämistä!). Grav magassa tuli käytyä "ensimmäisen tason verran", mutta ajan puute esti lajin harrastamisen. Voisihan sitä jatkaa nyt, kun on tullut otettua työnteon kanssa "taimauttia". Grav magan etu on siinä, että "temppuja" harjoitellessa liikunta tulee ikään kuin siinä sivussa. Parasta siinä oli se, että kävimme harjoituksissa yhdessä vaimon kanssa. Täytyypä tosiaan harkita lajin jatkamista...
Kertokaapa te muutkin mieltymyksistänne.
Jääkiekko ja salibandy ovat puolestaan nopeita ja tapahtumarikkaita katsella, joten nämä lajit kiinnostavat kyllä! Tenniskin on nopeaa, mutta perin tylsää, joten: hohhoijaa! Samaan kategoriaan menee lentopallo. Pesäpalloa oli kiva pelata koulussa lapsena, mutta enpä ole vielä saanut itseäni kentän reunalle pelin tiimellyksiä seuraamaan.
Itse olen sellainen sunnuntaiharrastelija, joka pyöräilee, ui, heiluu punttiksella jne. hieman sen mukaan, mistä tuulee. Kilpailuviettiä ei ole nimeksikään, joten kisailu ei houkuttele (Itsetuntoni ei kestäisi häviämistä!). Grav magassa tuli käytyä "ensimmäisen tason verran", mutta ajan puute esti lajin harrastamisen. Voisihan sitä jatkaa nyt, kun on tullut otettua työnteon kanssa "taimauttia". Grav magan etu on siinä, että "temppuja" harjoitellessa liikunta tulee ikään kuin siinä sivussa. Parasta siinä oli se, että kävimme harjoituksissa yhdessä vaimon kanssa. Täytyypä tosiaan harkita lajin jatkamista...
Kertokaapa te muutkin mieltymyksistänne.