Mikä tai mitä on sielu ?

[Hattivatti]

Nyt kun ansiokkaasti on taitettu peistä maailmankaikkeuden synnystä sekä uskonnoista ja ate- ja muista -ismeistä, olisiko aika katsoa hivenen lähemmäs eli vaikka peiliin. Jos katsot omiin silmiisi, mitä näet ? Oman sielusiko ?

Onko sielu olemassa ? Missä vaiheessa ihminen saa sielun ? Onko ihmisellä sielu jo sikiövaiheessa vai saako ihminen sielun syntyessään, vetäessään ensimmäisen henkäyksen ilmaa ?

Mikä tai mitä sielu on? Onko sielu eri asia kuin persoonallisuus ? Onko sielu erotettavissa fyysisestä olemuksesta ? Onko kasveilla sielu? Onko sielu vain uskonnollinen käsite ? Milloin sielu kuolee, vai kuoleeko se ?

 

[Linda]

Silmät on sielun peili. Silmistä näkee yllättävän paljon. Ainakin olen koko elämäni luullut näkeväni :)

Ei kai sielu enää kerran synnyttyään kuole. Näin uskon...

Nää pohdinnat ei selvästikään ole mun alaani...

 

[JanJ]

Sielu on siellä autonrenkaan venttiilissä se osa mikä pitää ilmat sisällä!

 

[Paitselo]

Ei ole mitään sielua. Kun sinä kuolet, ruumiisi mätänee ja ainoat joilla on ihan oikeasti kivaa, ovat ruumita syövät madot ja muut ötökät. Ei ole olemassa mitään "taivasta" tai "helvettiä"... tosin monelle koko elämä on usein sitä "helvettiä"...

Kaikki loppuu kun kuolet. Sen jälkeen sinulla ei ole mitään "tajuntaa"... kaikki vaan yksinkertaisesti on loppu... madot rules ja rouskutus käy mullan alla, ellet sitten ole päättänyt testamentissasi tuhkata ruumistasi...

 

[Tkachuk7]

Sielu on älyn luoma kuva omasta itsestään. Syntyy samalla hetkellä kun yksilö tulee tietoiseksi itsestään ja ympäristöstään ja kuolee samalla hetkellä kun aivotoiminta lakkaa. Piste.

Tuo silmäjuttu on aika outo kaikenkaikkiaan. Mielestäni on totta, että esim. ihmisen älykkyydestä ja luonteesta voi vetää enemmän tai vähemmän osuvia johtopäätöksiä vain katsomalla häntä silmiin ja vaihtamalla muutaman sanan.

Mitenkäs me oikein tämä kuva muodostetaan? Onko kyse silmien liikeradoista, pupillien koosta ja liikkeistä tms., joita sitten alitajuisesti tulkitsemme? Vai onko kyse itseasiassa koko ruumiin/kasvojen kielestä? Onko aihetta koskaan tutkittu tietellisesti, päätyen jonkinlaiseen yleispätevään teoriaan? Entä silmien muoto ja väri? Vaikuttavatko henk. koht. mieltymyksemme? Jos joku on esim. psykologian yhteydessä asiaan perehtynyt kertokaa ihmeessä.

 

[mauri]

Ajattelen, että...

...sielu on ikäänkuin persoonani "koti" tai "pesä". Elämän erilaiset kokemukset värittävät sielunmaisemaa, ja tekevät minusta minut. Sielun kuolemattomuudesta minulla ei ole sisäpiirin tietoa, mutta toisaalta; mitä sitä ikuisuutta miettii, kun on tämäkin hetki elettävänä!?

 

[vilpertti]

Re: Uskontunnustukseni

Viestin lähetti vilpertti
Minä olen sillä linjalla, että ihmisellä (eikä millään muullakaan elävällä) ei ole sielua. Ihminen on sähkökemiallisfyysinen klöntti joka tallustelee ja omaa kyvyn ajatella ja tehdä havaintoja sähkökemiallisten reaktioiden seurauksena.
Minun mielestäni jo tämä maanpäällinen elo on palkinto. Se on ihme. Ihminen on siitä erikoinen olento, että sillä on mielikuvitus. Sen ansiosta se pystyy asioihin joihin muut tuntemamme olennot eivät pysty.
Kuolemaan suhtaudun kylmän kliinisesti. Kun lihasten liike ja sähkökemialliset reaktiot ihmisessä lakkaavat hän kuolee. Hän ei ole enää. Kuoleman jälkeen ihmisestä jää jäljelle muistot kanssaihmisissä, jotka toivottavasti ovat hyviä. Ihminen jää ikäänkuin "eloon" muiden ihmisten mielissä, sillä vaikka häntä ei enää ole fyysisesti, hän on jäänyt toivottavasti muiden ihmisten mieliin. Tämä tarjoaa minulle lohtua sillä hetkellä kun lähden.
Täten pidän ihmistä vastuullisena omista teoistaan, sillä en tunne ketään kuka haluaisi jäädä kenenkään mieliin pahana. Ihminen ei mielestäni saa piiloutua kenenkään tai minkään selän taakse tehdessään jälkeä maailmaan.
Kuolema on minulle myös lohtu. Jos yritän miettiä, kuinka pitkä aika ikuisuus on, en halua elää ikuisesti.
Maailman synnyssä olen asiaan perehtyneiden tiedemiesten enemmistön kannalla, vaikka sekin hieman herättää kysymyksiä. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että maailmankaikkeus on ääretön ja ikuinen, mutta tutkimustulokset ovat myöhemmin ajateltuani asiaa tarkemmin kääntäneet pääni. Toisaalta olen tässä asiassa kyllä aika kahden vaiheilla vielä, enkä ole lopullisesti päättänyt asiasta.

Sen pituinen se, toivottavasti ketään ei kiinnostanut.

Tämä siis Herra Sebaot -ketjusta...

 

[TTTTT]

Mutta mitä Jumala teki ennen ihmisen luomista? Jos suunnitteli Sielua yhteydenpitopaikaksi omaan temppeliinsä niin missä meni pieleen? Ja onko Jumalan vastuu sama kuin poliitikon?

Sielusta en tiedä mitään mutta ihmisenä olemisesta olisi kiva keskustella!

 

[Tatzka]

Sielu on itsetietoisuutemme ja tunteiden sekä aivoojen, eli älymme sulatusuuni. Sielu on jokaisen yksilöisyytemme malli, se erottaa meidät toisistamme, sen avulla teemme päätösiä ja käsittelemme olemassa olevaa informaatiota, uutta informaatiota maustettuna arvomailmalla ja puntaroimme miten toimia. Sielu määrittelee meidän arvomailmamme ja ihnanteemme ja ajatusmallimme.

Silmät ovat todellakin sielumme peili, ihmisestä näkee paljon jo katsomalla silmiin, ainakin minä olen huomannut usein asian ja myöhemmin todennut oikeaksi. Naisissakin silmät ovat ensimmäinen asia mihin kiinnitän huomiota.

 

[D2]

Sielu on selitys ihmisen tunteille ja järjelle ajalta jolloin tiede ei ollut tarpeeksi kehittynyt. En siis usko, että on olemassa mitään sielua tai että elämä jatkuisi vielä kuoleman jälkeen.
Ajatus taivaasta on jo sinällään mahdoton, että ikuista onnea ei voi olla olemassa. Kuitenkin rupeaisi vituttamaan se harpunsoitto, valkoisuus ja jatkuvasti iloiset ihmiset. ;)

 

[Ex]

Jokainen kai voi itse ajatella tästä asiasta tasan tarkkaan mitä huvittaa. Niin minäkin teen.

Jos sen sijaan lukee Raamatun version asiasta, voi löytää melko yllättäviäkin asioita:

Ihminen kokonaisuudessaan on sielu: materia+elämänvoima. (1.Moos.2:7)

Eläimetkin ovat sieluja. (1.Moos.1:20 alkutekstin muk.; Saarn.3:19,20)

Sielu kuolee. (Hesekiel 18:4, (VKR ja KR-38, KR-92 jättää sanan 'sielu' pois))

Kuolleet eivät tiedä mitään. (Saarn.9:5,10; Ps.146:3,4)


Nykyään sielukäsitys tuppaa olemaan jokseenkin hämärtynyt, sillä monet raamatunkäännökset eivät ole kovinkaan johdonmukaisia kääntäessään alkukielisiä termejä suomeksi. 'Sieluksi' käännetty heprean sana nefes (kreikaksi psykhe) esiintyy alkutekstissä huomattavasti suomenkielistä vastinettaan useammin. Niinpä esim. luomiskertomuksessa sekä vesien että taivaiden tuli "vilistä eläviä sieluja"... KR taitaa puhua 'olennoista'?

Samoin termi 'henki' (hepreassa ruah ja kreikassa pneuma) on usein melko sekaisin joissakin käännöksissä (jolloin siis sielusta puhutaan henkenä ja joskus päinvastoin). Alkuperäinen teksti kuitenkin paljastaa yleensä mistä on kysymys. Ne jotka eivät ymmärrä hepreaa tahi kreikkaa (kuten minä) voivat tarkistaa epäselviä kohtia vertailemalla eri käännöksiä keskenään.

Syyt miksi sanojen kääntämisessä ei olla tarpeeksi tarkkoja taitavat löytyä kristillisten uskonkäsityksien pönkittämisestä (jossa siis sielu on ehdottoman kuolematon), mutta ei siitä sen enempää.


Siinä joitain poimintoja. Kun en monestakaan asiasta ymmärrä mitään, niin kai minulle sallitaan edes brassailu Raamatun tuntemuksella...? (On muuten antoisaa luettavaa. Riippumatta siihen mihin uskoo, tai uskooko mihinkään.)

 

[Seti]

Nyt on sitten koettu sellainenkin asia kuin sielun myyminen.
Hintaa sielulle tuli £11.61 eli vähän reilut 18 euroa.

http://news.bbc.co.uk/hi/english/uk/england/newsid_2051000/2051061.stm

Myyjänä oli brittitaiteilija ja ostajana jenkkimies , joka oli hävinnyt edellisen sielunsa vedonlyönnissä.

 

[JanJ]

Eikös pelilläkin ole sielu, ja se voi olla jopa joku ihminen!
Esimerkiksi "Rodrigo on FC Jazzin pelin sielu"

 

[sampio]

Taivaan ja helvetin olemassaoloon tahi muuhun tuonpuoleiseen viittaavaan en aio ottaa kantaa sen enempää. Mielipiteeni lienee tullut julki aikaisemmissa ketjuissa.

Tkatsukki juttelee seuraavaa
Tuo silmäjuttu on aika outo kaikenkaikkiaan. Mielestäni on totta, että esim. ihmisen älykkyydestä ja luonteesta voi vetää enemmän tai vähemmän osuvia johtopäätöksiä vain katsomalla häntä silmiin ja vaihtamalla muutaman sanan.

Olen samaa mieltä. Tai ainakin henkilön sen hetkisen "sisäisen vireystason" näkee silmistä. Liian pitkälle meneviä ja ehdottomia arvioita on turha tehdä, enkä usko, että kukan niitä tekekään. Mutta kyllähän silmistä voi ikäänkuin aistia, mitä tuleman pitää jonkun tietyn henkilön seurassa. Jos nyt tarkempi älyllinen taso on ehkä vaikeampaa määritellä pelkkien silmien ja kasvojen perusteella, niin ainakin henkilön asenteet itseään ja ympäristöään kohtaan ovat helposti luettavissa. Ylimielisyys, valppaus, arkuus, rakkaus jne. näkyvät nimenomaan silmistä, vaikkei yhtään sanaa olisi vielä sanottu.

Älykkyys on muutenkin todella vaikea alue. Pelkkä yleissivistys ei tee älykästä, eikä esimerkiksi matemaattisesti lahjakas voi pitää itseään kokonaisuudessaan yhtään sen älykkäämpänä kuin hyvät sosiaaliset taidot omaava. Yksi yhteinen piirre älykkyydellä kuitenkin on mielestäni, ja se on kyky ajatella itsenäisesti, oli asia sitten mikä tahansa. No niin, tälle pohdiskelulle taitaa olla oma ketjunsa jossain, joten nu ska jag sluta.

 

[sampio]

Hassua. Aluksi kerroin olevani samaa mieltä Tkatchukin kanssa, mutta heti perään aloin lieventää näkemystäni, ja lopussa olinkin jo melkein päinvastaista mieltä. Selvennetään nyt sen verran, että olen kutakuinkin samaa mieltä lainaamani kirjoittajan kanssa, jos lepertelyni jotakuta sattuisi haittaamaan.

Katsos vain, Tatzka on korjannut allekirjoituksensa.

 

[CMX]

Älkää peljätkö, ystäväiseni. Kaikki on pelkkää sienihöyryistä illuusiota. Me siis eletään vain jonkun narkkarin mielessä.

 

[CMX]

Okei, vitsi vitsi..
En jaksa uskoa niin äärettömään sattumaan kuin evoluutioon. Kaikki on liian toimivaa evoluution aikaan samaaksi. Sitäpaitsi, kyllähän evoluutionkin olisi kuulunut jostakin syntyä. Ja kyllähän sen jonkun olisi myöskin kuulunut syntyä joskus.
Uskontoa ei ehkä pystytä todistamaan tieteellisesti, mutta koska tunteet ovat tavallaan tieteen yläpuolella, niin sitä ei tarvitse yrittääkään todistaa tieteellä. Ei sitä myöskään voida siten kumota tieteellä. Evoluutioteoriassa taas on aukkoja, jotka ovat tieteellisestikin kumottavissa.
Siltikään en tiedä kumpaan uskoa, koska mikään ei ole varmaa. Siispä ei tuollaisia kannata pohtiakaan, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Elää vain hyvin masentamatta itseään moisilla pohdiskeluilla ja katsoo sitä asiaa sitten kuin kuolee. Sitäpaitsi, yhtähyvinhän joku voisi väittää, että me olemme vain unta. Sitä ei pystytä kumoamaan millään tieteellä tai matematiikalla.