1995 Suomella oli maailman paras NHL:n ulkopuolinen pelaaja (Koivu) ja muutama muu loistava nuori pelaaja (Peltonen, Lehtinen, Kapanen, Niinimaa). Lisäksi liuta Euroopan parhaita pelaajia (Nieminen, Helminen, Keskinen, Ojanen, Jutila), jotka olisivat nykypäivänä pelanneet tuossa vaiheessa uraansa pomminvarmasti NHL:ssä. Tässä pitää muistaa, että NHL:ssä oli tuolloin 6 joukkuetta vähemmän kuin nykyään ja kulttuuri oli vasta kääntymässä eurooppalaisempaan suuntaan. Suomalaisten todellinen invaasio Pohjois-Amerikkaan käynnistyi vasta tämän joukkueen nuorten pelaajien myötä. Ja käytännössä kaikki nuo kokeneemmat pelaajat olivat käyneet jo NHL:ssä ja pystyneet pelaamaan siellä, mutta moni asia oli toisin kuin nykypäivänä, ihan jo palkkatasosta lähtien.
SM-liiga oli myös tuolloin maailman mittapuulla monien mielestä maailman toiseksi kovin sarja, tai ainakin jaetulla kakkossijalla Elitserienin kanssa. Esim. suuri osa kovimmista tsekeistä, jotka eivät päässeet NHL:ssä isoon rooliin, tulivat nimenomaan Suomeen pelaamaan. Eli kotimainen sarja oli erittäin kovatasoinen.
Vuotta aiemmin suurinpiirtein sama joukkue vahvistettuna NHL-miehillä Kurrilla ja Mäkelällä hävisi rankkareissa finaalin Kanadalle, jossa pelasivat esimerkiksi Sakic, Shanahan, Brind’Amour, Blake ja nuori Kariya. Sitten kun työsulun myötä NHL-pelaajia ei Ruotsissa nähty, oli Leijonilla käytössään materiaaliltaan erittäin vahva ja taitava joukkue. 1995 maailmanmestaruus ja vuotta aiempi menestys tulivat nimeomaan hyvällä ja taitavalla pelaajamateriaalilla, jonka Curre onnistui yhdistämään tiiviiksi joukkueeksi. Ei kulta siis millään pyyteettömällä työnteolla ja puolustamisella tullut, vaikka finaalissa oltiinkin ensimmäinen puolikas aika purjeessa välillä.
SM-liiga oli myös tuolloin maailman mittapuulla monien mielestä maailman toiseksi kovin sarja, tai ainakin jaetulla kakkossijalla Elitserienin kanssa. Esim. suuri osa kovimmista tsekeistä, jotka eivät päässeet NHL:ssä isoon rooliin, tulivat nimenomaan Suomeen pelaamaan. Eli kotimainen sarja oli erittäin kovatasoinen.
Vuotta aiemmin suurinpiirtein sama joukkue vahvistettuna NHL-miehillä Kurrilla ja Mäkelällä hävisi rankkareissa finaalin Kanadalle, jossa pelasivat esimerkiksi Sakic, Shanahan, Brind’Amour, Blake ja nuori Kariya. Sitten kun työsulun myötä NHL-pelaajia ei Ruotsissa nähty, oli Leijonilla käytössään materiaaliltaan erittäin vahva ja taitava joukkue. 1995 maailmanmestaruus ja vuotta aiempi menestys tulivat nimeomaan hyvällä ja taitavalla pelaajamateriaalilla, jonka Curre onnistui yhdistämään tiiviiksi joukkueeksi. Ei kulta siis millään pyyteettömällä työnteolla ja puolustamisella tullut, vaikka finaalissa oltiinkin ensimmäinen puolikas aika purjeessa välillä.