Kaikki nuo on nähty jo lukemattomat kerrat. Ehkä joku on tehnyt Laineen Tuntemattoman katselemisesta itsenäisyyspäivätradition itselleen. Tuota Yle on viime vuosina aktiivisesti pyörittänyt juuri 6.12. Käsitellään tätä rainaa parin rivin verran, koska sen elokuva ehdottomasti ansaitsee.
Tuntemattoman Sotilaan eka versio on aikansa tuote ja se pitää elokuvaa arvioitaessa pitää mielessä. Laineen TS kuvattiin sentään kohta 60 vuotta sitten. Kirja ja elokuva olivat huomattavia merkkitapauksia sodat eläneille. Heitähän kummankin ensimmäiset yleisöt käytännössä kokonaisuudessaan olivat. Nykypäivän suomalaiselle elokuva voi olla edelleen tärkeä, mutta sitä katsotaan kovin eri perspektiivistä sukupolvi sukupolvelta.
Sekä elokuvanteon tekniikka että elokuva taidemuotona ovat eläneet yhtä pitkän matkan 50-luvulta kuin muukin yhteiskunta. On ihan selvää etteivät nykypäivän parikymppiset löydä Laineen TS:sta itselleen tuttua Suomea, joten elokuvaa katsotaan tänä päivänä pakostakin ihan eri silmin kuin ensi-illan aikoihin. Yhtä työlästä nykyihmiselle on roolihahmoihin samaistuminen, vaikka sota on yksinkertaisesti sotaa aikakaudesta riippumatta, tappamista tai tulemista tapetuksi.
Ajan hammas syö, mutta Laineen TS on tästä eteenpäinkin merkittävä kertomus historiallisiin kehyksiin upotettuna. Olen varma, että alkuperäinen Tuntematon Sotilas, myös kirjana mutta ennen kaikkea elokuvana, tulee vaikuttamaan vielä monien jälkipolvien mielikuviin siitä millainen saattoi olla konekiväärikomppanian sotataival Kannaksella 1941-44. Elokuvan ihmiskuvaukset ja eri roolihahmojen toiminta sotatoimissa ovat kerronnallisesti niin ainutlaatuisen arvokasta materiaalia, että jo niiden takia elokuvaa kannattaa esittää säännöllisesti uusille katsojapolville.
Vaikeaa sanoa kuinka monta kertaa olen itse nähnyt TS1:n. Kymmeniä joka tapauksessa. Nyt voin ihan vapautuneesti sanoa että elokuva on nähty perusteellisesti, eikä pidä erityisen tärkeänä nähdä sitä sen enempää itsenäisyyspäivänä kuin muulloinkaan. Arvostan sekä kirjan että elokuvan korkealle, mutta muut saakoot tehdä itsensä sinuiksi TS:n kanssa vuorollaan.
Televisiossa voisi esittää itsenäisyyspäivänä vaihteeksi jotakin muuta kuin sotimista, mieskuorolaulua, vakavistelua ja kynttilänpolttoa. Tällä kaikella on ollut oma aikansa. Käydyt sodat pysyvät historiassa eivätkä häviä suomalaisen kansallisidentiteetin selkäytimestä mihinkään, mutta itsenäisyyden henkilökohtaisten ja kollektiivisten tuntojen soisi rakentuvan vähitellen myös muunlaisista asioista. Itsenäisyyden riemusta, yhteisestä kielestä, omasta kulttuuriperimästä, suomalaisten omista onnen ja ylpeyden aiheista, kansallisista onnistumisista, tuhansista suomalaisille yhteisistä asioista.
Esitän itsenäisyyspäivinä esitettäväksi edustavaa valikoimaa suomalaisia elokuvia, joissa kuvataan Suomea ja suomalaisia eri aikakausina. Puolen päivän leffaputki siis. Aiheita ei rajattu. Teemana kuitenkin Suomi ja suomalaisuus historian eri vaiheissa. Materiaalia löytyy runsaasti eikä tarvitse veivata joka vuosi yksiä ja samoja elokuvia.