Mikä on Suomen jääkiekkomaajoukkueen suurin saavutus?

[Barnes]

Tästä kysymyksestä ei ole taidettukaan ennen äänestää JA:ssa, mutta nytpä äänestetään. Kysymys on selkeä, mikä on Suomen jääkiekkomaajoukkueen suurin saavutus?

Minä äänestin vuoden 2011 MM-kultaa. Vihdoin ja viimein Suomi paransi peliään tarvittaessa. Torino toki pääsee hyvin lähelle, mutta lopputulos jäi torsoksi.

 

[attendo]

Äänestin Calgaryn olympiahopeaa, koska se on ollut mielestäni ensimmäinen askel kohti suurempia menestyksiä ja saavutuksia ja siten erittäin tärkeä ja arvokas saavutus, eräänlainen virstanpylväs Suomalaisessa jääkiekossa. Kiitos vielä kerran Pentti Matikaiselle ja sen aikaiselle Leijonalaumalle. Kiitos.

 

[sonnychiba]

Ensimmäinen voitto eli 95 kulta. Voitto on aina voitto ja kaikki sen jälkeen ollut toistoa.

 

[Turha Kaukalo]

Äänestin Torinon hopeaa, vaikka jos kattelee pelaajamateriaalia ym. niin vuoden 2014 hopea ja Vancouverin olympiapronssi saattavat olla vielä kovempia saavutuksia. Tosta World Cup -hopeasta en oikein tiedä, se on kyllä arvostettu, mutta kun se on alkukaudesta. En mä tiiä. Ilman Niinimaan epäurheilijamaista käytöstä oltas voitettu. 2011 voitto toki kans.

Naganon pronssi oli yllätys, mutta se vain aloitti sen loistavan menestyksen, joka on saavutettu (näennäisesti?) muita kovia maita heikommalla materiaalilla.

 

[Rocco]

NHL-pelaajilla varustettujen Olympialaisten mitalit ovat aina todella korkealla, siksi Torinon hopea on ylivoimainen ykkönen. Kakkoseksi lasken World Cupin kakkossijan, koska silloin pelattiin vielä kapeassa kaukalossa ja pantiin Kanadakin finaalissa todella ahtaalle.

MM-95 tulee vasta kaukana takana, koska pelaajamateriaalit olivat kaikilla samaa tasoa, kuin EHT:ssä nykyään, NHL:n työsulun takia. Ei sellaista voi arvostaa, vaikka voitto tulikin.

 

[Lätkäturientti]

Torino 2006, hyvä kakkonen World Cupin finaalipaikka. Torinon kisat oli muutenkin todella menestys, 2-0 voitto tuolloin kivenkovasta Kanadasta oli jo todella kova suoritus. Finaali Ruotsia vastaan oli epäilemättä tasaisin jääkiekko-ottelu mitä muistan nähneeni. Olin aika nuori tuolloin ja kyllähän tuo karvas tappio kovasti harmitti, taisin jopa mennä hieman kuluttamaan nenäliinoja pelin jälkeen huoneeseeni. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos kisat oltaisi järjestetty Helsingissä ? Suomihan haki 2006 kisojen järjestäjäksi.

 

[red.machine]

Ehdottomasti Torinon olympiahopea. Tuossa turnauksessa Suomi kaatoi Kanadan, Tsekin, Yhdysvallat ja Venäjän, ja alkusarjassa päästettiin ainoastaan kaksi maalia. Lähes täydellinen turnaus finaalia lukuunottamatta.

 

[RonSwanson]

Periaatteessa Torinon hopea on kovin saavutus, koska paikalla ovat olleet kaikki maailman parhaat, ja Suomi oli turnauksen (moraalisesti) kovin joukkue. Hienoja voittoja putkeen useita, kunnes finaalissa tiukin mahdollinen tappio Ruotsille. Hieno saavutus, vaikka kultaa ei tullutkaan.

Mutta äänestin sitä ensimmäistä mitalia, eli 1988 Calgaryn olympiahopeaa. Tämän jälkeen saatiin odotella 1992 MM-hopeaa, mitä myöskin meinasin äänestää. Siitä käsittääkseni lähti vyöry menemään, "huipentuen" 1995 MM-kultaan. Tämän jälkeinen menestys on ollut aika hurjaa, verrattuna siihen, että aluksi Suomi oli muutaman vuosikymmenen kokonaan ilman mitalia.

Eli suurin saavutus on mielestäni Pentti Matikaisen johdolla aukaistu pullonkorkki, jonka jälkeen ollaan menestetty edes jotenkuten ja suht säännöllisin väliajoinkin.

 

[Major Julli]

Tästä nyt puuttuu Suomen voitto Neuvostoliitosta Izvestija-turnauksessa vuonna miekka ja kilpi, ottelusta jossa Juhani Tamminen teki kaksi (2) maalia. Jos Tammista uskoo, ja miksi emme uskoisi, se on kaikkien aikojen suurin jääkiekkoteko. Suurempi kuin Miracle on Ice. Suurempi kuin Canadiensien viisi peräkkäistä mestaruutta. Suurempi kuin Pasi Nurmisen seitinohut 2011-juhlakänni. Suurempi kuin Jutilan perse, no ainakin melkein.

 

[sekolust]

Pitkään arvoin World Cupin kakkossijan ja Torinon hopean välillä. Lopulta arpa kuitenkin heilahti WC:n puolelle niukalla marginaalilla, toisena päivänä vastaus voisi olla toinen.

WC oli oikeastaan sellainen turnaus, että Suomen ei olisi kuulunut menestyä. Pieni kaukalo, alkuerät Euroopassa ja tiukkojen matsien jälkeen finaaliin. Puolivälierissä Saksa taisi lopulta kaatua viime hetken maalilla, välierissä aikaeroa ei noteerattu ja otettiin taas loppuhetken voitto jenkeistä ja that's it. Finaalissa Suomi pisti helvetin hyvin kampoihin ja kaatui lopulta saappaat jalassa.

Torinossa Suomi pelasi myös aivan huikeaa lätkää ja olisi ansainnut kultaisen mitalin. Alkulohkossa Suomi suorastaan dominoi ja nöyryytti vastustajia. Puolivälierä ei ole jäänyt mulle mieleen minään eeppisenä matsina, osasyynä varmastikin välierien aivan taivaallinen esitys. Siis jumalauta tuossa ei jäänyt Venäjälle yksinkertaisesti mitään saumaa, aivan sama miten päin olisivat pelanneet. Niin täydellinen nöyryytys että vieläkin vetää hiljaiseksi. Finaali oli sitten tiukka ja Ruotsille kiekko pomppi sen tarvittavan voiton verran. Tappiona tuo on yksi katkerimmista mitä Suomi on finaaleissa hävinnyt, osittain juuri tavalla jolla tappio tuli.

Noita vanhempia Calgaryn suorituksia tai ensimmäisiä Neuvostoliiton kaatoja en itse pysty objektiivisesti arvioimaan. Toki paperita katsoen nuo näyttävät tietyiltä merkkipaaluilta ja arvokkaalta palalta historiaa, mutta kun omat tuntemukset puuttuvat niin paha niitä on tähän listata.

 

[Silkkeri]

Torinon hopea, perustelut tulleet aika hyvin jo yllä. Niin hyvää Suomea en ole nähnyt koskaan ennen sitä turnausta, enkä sen jälkeen. Suoranaista dominointia alkulohkosta aina finaaliin asti, jonka lopputulos vituttaa vielä pian 10 vuotta tapahtuneesta. Suvereenin Suomen turnauksen heikoin ottelu osui finaaliin, mutta siitä huolimatta peli oli äärimmäisen tiukka. Lopulta aivan pienet asiat, kuten Koivun katkennut maila ja OJ:n laukaus 2 senttiä liian alas sekunteja ennen loppua, ratkaisivat lopputulokseksi ikuisen trauman.

 

[Lumimies]

Äänestin Torinoa ja syykin on selvä. Siellä oli mukana parhaat pelaajat ja vielä täydessä kunnossa. Se on syy mikä erottaa WC:n ja Torinon. WC pelattiin ennen kauden alkua ja ymmärrettävistä syistä pelin taso ei ollut lähellekkään samalla tasolla kuin Torinossa joka pelattiin kauden keskellä.

 

[iiron_troikka]

MM-95 ei ole urheilullisesti kovin suoritus, mutta sen vaikutus jääkiekon nykyiseen asemaan on ratkaiseva.

 

[teude]

MM-95 ei ole urheilullisesti kovin suoritus, mutta sen vaikutus jääkiekon nykyiseen asemaan on ratkaiseva.

Juuri näin ja kyselyssä kysyttiin suurinta saavutusta, ei kovinta. 95 saa minunkin ääneni.

 

[apulais-GM]

Ehdottomasti suurin oli Naganon 1998 pronssi. Oli niin ihmeellistä kun Suomi pystyi voittamaan pronssiottelussa Kanadan joukkueen, joka oli täynnä tähtiä.
Isoimpina niminä
Patrick Roy
Martin Brodeur

Scott Stevens
Chris Pronger
Al McInnis
Rob Blake
Ray Bourque

Brendan Shanahan
Eric Lindros
Wayne Gretzky
Steve Yzerman
Joe Nieuwendyk
Theo Fleury
Joe Sakic

Suomi kyllä hävisi siellä otteluita, kuten muistetaan, mutta olihan puolivälieräkin hieno voitto Ruotsista. Eiköhän Ruotsillakin ollut Sundin, Forsberg, Alfredsson ja Lindström ynnä muut siellä mukana. En sitten tiedä minkä verran kanadalaisia pronssi kiinnosti, mutta kai se olisi kelvannut. Olisi vaan pitänyt voittaa Suomi.

 

[Barnes]

En sitten tiedä minkä verran kanadalaisia pronssi kiinnosti, mutta kai se olisi kelvannut. Olisi vaan pitänyt voittaa Suomi.

Tästä tulikin mieleeni, aina kun joku pyrkii väittämään, ettei Naganon olympiapronssipeli kiinnostanut Kanadan pelaajia, niin kannattaa näyttää kuva tappion jälkeen itkeneestä Gretzkystä.

Olympiamitali on aina olympiamitali, siitä ei mihinkään pääse.

 

[Henkka]

Olympiavoitto joko 2022 tai 2026 tulee olemaan suurin saavutus. Tai World Cup 2024.

Barkovin, Teuvon, Granlundin, Laineen, Puljujärven, Vatasen, Määtän ja Rasmus Rassen sukupolvi on tossa parhaimmillaan ja Tuukka Rask vielä hyvässä iässä. Jatkajaa Raskille ei oikein ole. Taitaa Suomen maalivahtikone olla hyytymässä?

 

[teemu73]

Calgary. Ensimmäinen mitali on aina ensimmäinen.

 

[Hollanti]

1. Torino 2006
2. World Cup 2004
3. MM95

 

[olkikuukkeli]

Ehdottomasti Torinon olympiahopea. Tuossa turnauksessa Suomi kaatoi Kanadan, Tsekin, Yhdysvallat ja Venäjän, ja alkusarjassa päästettiin ainoastaan kaksi maalia. Lähes täydellinen turnaus finaalia lukuunottamatta.

Hankala hyväksyä mitään muuta turnausta. Tämä oli Suomen paras turnaus ja vieläpä ylivoimaisesti. Suomen peli oli täysin suvereenia ja se flow-tila ihan mieletön. Missään muussa turnauksessa en ole niin luottavaisesti pelejä alkanut katsomaan kuin Torinon olympialaisissa. Ihan mieletön suoritustaso ja onnistuminen kaikilta joukkueen pelaajilta. Kanadakin oli täysin vastaantulija.