Pelaajan oma tahto.
Tottakai pelaajat itse tahtovat vaihtaa seuraa, ei heitä aseella uhaten sinne isompaan seuraan viedä. Kuitenkin suurin syy on siihen se helppous. Helpompaa on tottakai vaihtaa seuraa ja luottaa vain sitten suuren seuran luomien puitteiden auttamiseen. Pelaaja usein sokaistuu helposti suuren seuran puitteista.
Mietitäänpä esimerkkiä. Otetaan suureksi seuraksi, vaikkapa Jokereita. Pelaaja Nano Nano siirtyy vaikkapa Keravalta paikallisesta junioriseurasta. Jokereihin siirtyessä hän olettaa saavansa parhaan valmennuksen. Useimmisssa tapauksissa asia onkin näin. Paljon jääaikaa(harjoituksia), hyvät valmentajat(eivät vain jonkun isä/veli) ja suuret puitteet(saa sitten katsella Jokereitten äijiä Areenan hienolla jäällä ja hienoissa olosuhteissa). Kuitenkin voi hyvinkin pelaajan jääaika peleissä vähetä, hänen roolinsa pienenee(jos ei ole aivan sitä parasta eliittiä) ja huonossa tapauksessa uudessa ympäristössä ei olekkaan niin hyviä kavereita, kun vanhassa. Myös kilpailutilanne mikä syntyy itsestään, koska hyviä pelaajia on enemmän ja tavoitteet korkeammat, aiheuttavat helposti kitkaa lasten/nuorten välille. Nyt tässä vaiheessa voi juuri uudet puitteet tappaa nuoren pelaajan mielenkiinnon kiekkoon. Pahimmassa tapauksessa hän sinnittelee väkisin kiekossa mukana unohtaen muut tekijät elämässä(esim. koulun), vasta aikuisiässä hän havahtuu ja huomaa että ei pelkkä väkisin puurtaminen riittänytkään. Tai toisessa tapauksessa hän lopettaakin kiekon heti uudessa seurassa.
Kuitenkin jos pelaaja olisi itse tahtonut huipulle, nauttinut kiekosta, hän olisi omalla halullaan voinut tehdä sen mahdolliseksi myös pienemmässä seurassa. Esim. Kanadassa pelaajat pelaavat hyvinkin erillään suurista seuroista ennen tiettyä ikää. Samoin vaikkapa jalkapallossa tulee lupauksia slummeista, köyhistä maista, jne. Tietenkin heidän on jossain vaiheessa siirryttävä suuriin seuroihin, mutta ei sen tarvitse tapahtua liian nuorena(nykyisin usein tapahtuu).
Ja sitten mitä tulee prosentteihini, niin ne tosiaankin olivat vain mutua, suuntaa-antavia, jne. Kuitenkin argumenttini olivat mielestäni aivan perusteltuja ja ne perustelinkin? Sanoin kokoajan prosenteista, että ne ovat vain mutua, itselläni ei ole mahdollisuuksia tehdä tutkimusta juniorikiekosta. Olen vain päässyt seuraamaan suomalaista junioritoimintaa läheltä. Valitettavasti kokemukseni rajoittuvat tiedoilta/tunteilta vain n. 20 seuraan, suurin osa näistä kuitenkin on juuri suurimpia kasvattaja-/jalostajaseuroja(raadollinen sana). Mielestäni tämän takia onkin itseni helppo puhua asioista rehellisesti ja vaikka omalla nimellänikin. Ongelmia on. Suurimmat ongelmat on liiallinen kilpailuttaminen, pelaajien luovuuden tappaminen, ylenpalttinen kuri/liian löysä kuri, pelaajien kunniotuksen puute(koskee sitten kanssapelaajia tai valmentajaa) ja yhdenlaisen pelaajaprototyypin liiallinen korostaminen.
Mitä tulee aluellisiin eroihin on aika selvää, että tietyillä alueilla on enemmän seuroja, koska on enemmän väestöä, jonka takia myös näiltä alueilta tulee enemmän pelaajie. Jokaisella alueella löytyy mielestäni tiettyjä seuroja jotka hoitavat alueella suurimman osan nuorten kasvattamisesta pelaajiksi. Pohjoisessa Kärpät, vähän mennään etelään löytyy Kalpa, Jyp, jne. Huolestuttavaa on oravanpyörä mikä on itsestään syntynyt. Uudet kasvattajaseurat eivät saa pelaajista korvauksia, minkä takia ei ole kannattavaa panostaa pitämmällä tähtäimellä pelaajiin. Otetaanpa vaikka paikka X Keski-Suomessa. Joukkueen miehet pelaavat Suomi-Sarjaa tai aikuisten edustusjoukkuetta ei ole ollenkaan. Näin seuran juniorit lopettavat kiekon tai siirtyvät lähes automaattisesti c-junioreissa suurempaan seuraan esim. Jyppiin. Näin joukkueella ei ole syytä panostaa enempää junioreihin, koska he eivät tule saamaan hyötyä heistä. Raadolliselta kuulostaa, mutta niinhän se asia menee. Kuka viitsii panostaa monta sataatuhatta markkaa pelaajiin, joista lahjakkaimmat käy noukkimassa suurempi seura. Niinpä jäähalli voidaan rakentaa, mutta tuskinpa valmentajien koulutukseen liiemmalti panostetaan seurassa jatkossakaan. Suomessa on näin kaikkialla. Valitettava oravanpyörä, mikä takaa pitkälti sen että voimasuhteet eivät muutu paljoa jatkossakaan, vaikka panostettaisiinkin omiin junioreihin. Jukurit sai taakseen huomattavan taloudellisen tuen ja he onnistuivat saamaan alueensa parhaat pelaajat(jotka eivät pelaa liigassa) tai muuten mestiksessä pelaavista parhaat. Näin joukkue saa varmasti imua junioreihin ja onkin toivottavaa että on syntynyt edes uusi alue, jonka keskus Jukurit olisi. Näin tämän alueen lahjakkaimmat pelaajat eivät menisi muualle suuriin seuroihin ja toisaalta jäisivät Mikkeliin. Kuten myös Jukureitten omat juniorit. Tässäkin huomattiin taas kuinka oleellista oli taloudellinen panostus, joka kuitenkin oli rohkea veto(ainakin tällä hetkellä näyttää kannattavalta). Näitä alueita syntyy helposti, jos riittää vaan taloudellista tukea ja kiinnostusta kiekkoon. Toisaalta löytyy liigaseuroista muutamia, joitten resurssit riittävät pelaajien hankkimiseen ympäri Suomen. Esim. Jokereitten valovoima varmasti riittää siihen. Tämä ei kuitenkaan ole tuomittavaa, hienosti vain hoidettu Jokereilta asiat tähän kuntoon. Olisi kiintoisaa kuulla eri alueilta asioita pelaajista, mutta en tiedä onko monellakaan mahdollisuuksia kertoa mitään, toivoa aina saa.
Lopuksi tahdon varmistaa pari seikkaa. Itselläni ei ole mitään suuria seuroja tai heidän pelaajien värväystään vastaan. Olen itse ollut erilaisissa olosuhteissa mukana tässäkin toiminnassa, joten en näe siinä mitään pahaa. Useille pelaajille se on ollut hyväksi, toisaalta monta lahjakasta nuorta on tuhottu sillä. Kuitenkin nämä suuret seurat antavat suurimmassa osissa tapauksista hyvät puitteet lahjakkaille pelaajille kehittyä, niin pitkälle kun he haluavat. Lähinnä tahtoisin muutoksia näihin muutamiin epäkohtiin ja luoda uskoa nuoriin, jotka valitsevat oman tiensä. Tuskinpa kummassakaan asiassa onnistun, mutta ilman keskustelua(oli se kuinka pienimuotoista tahansa) mikään ei varmasti muutu jatkossakaan.