Mikä musiikkimaailmassa mättää ?

  • 5 804
  • 86

pavenro8

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Montreal Canadiens, Tottenham, Englanti.
Heti alkuun todettakoon, etten jo musiikin saralla mikään asiantuntija, saatikka sitten mitenkään musikaalinen. Lauluääni on kun kolmen promillen kännissä lähiöpubissa Aikuista Naista viikset huurussa laulavan Reijon ja mitään instrumenttia en osaa soittaa yhtään, harvempia edes pitää oikein kädessäni. Mutta se tässä nyt on pistänyt pikku hiljaa vituttamaan, että nykymusiikki on tunnetusti hyvinkin kakkaa.

Tämä MTV:n ja hittiradioiden toiminta nyt on ihan oma lukunsa. Ainoat biisit, jota siellä soi on jotain kiiltokuvablondien aivan yhdentekeviä veisuja, jota kukaan ei muista enää viikon päästä tai sitten vaihtoehtoisesti jotain Ameriikan kaduilta (?) revittyjä neekerien perseenkeinutuskappaleita tyyliin Destinys Child tms. Välillä sitten ollaan nuorten miesten asialla, ja soitetaan biisi tai pari joltain yyberkovalta räppitähdeltä kuten viideltäkymmeneltä sentiltä.

Sitten toinen on tämä nykyinen Idols - PopStars ynnä muut pelleily. Eihän niitä biisejä vaan rehellinen heteromies voi kuunnella, tuskin ihan vähänkään hintahtavakaan. Saatanan Asikaiset ja Kolehmaiset voisivat tehdä ihmiskunnalle palveluksen ja tehdä itselleen jotain pahaa.

Ja jos katsotaan jotain Suomen myydyimpien albumien listaa, niin juuri noita nimiä sieltä löytyy. Ja tunnetteko paljonkin kavereitanne, jotka näitä levyjä ostavat. Tuskin. Eli siis kolmetoistavuotiaat tytöt isiensä rahoilla päättävät, mitä musiikkia Suomessa radiossa soitetaan. Ei siinä mitään, voihan sitä kotona valita mitä kuuntelee (kiitos Radio City, että aloit kuulua myös täällä hevonvitunkuusessa, mutta ottakaa se Zen Cafe pois soittolistalta), mutta kun sitä vaan yksin kertaisesti kuulee joka toisessa paikassa mihin perseensä raijaa, meinaan sitä tuulet puhaltaa -sontaa.

Tehdäänhän sitä vielä sitä rockmusiikkiakin, jota ihan kitaroilla soitetaan ja meininki on hurjaa. Mutta eipä noita ihan järjettömän kovia albumeita ole paljon viime vuosina ilmestynyt, noin vaikka 2000-luvulla. Mikä siinäkin mättää. Onko muusikot niin paljon lahjattomampia nykyään kun sillon ennen vanhaan hyvään aikaan. Vai tapahtuuko siinäkin efekti, että kun saadaan levysoppari, niin niistäkin biiseistä tuotetaan sitä massakamaa. " Meillä on tässä tämmönen biisi ja hyvä persoonallinen saundi. " - " Ei pojat, ei näin. Ei tää tämmönen enää myy." Ei varmaan vittu myykään, kun ei sellaista ole markkinoilla. Kuulin sangen luotettavalta taholta tässä taannoin, että kun eräs suomalainen pumppu tässä teki debyyttilevyään, tuottaja oli tuumannut, että "Tehdään pojat tästä levystä semmonen, että putoo pikkutytöiltä jalat alta." Ja oli meinaan pikkaisen eri kuuloista kun niillä demoilla, jota olin aikaisemmin kuullut. Ja muutos ei ollut parempaan päin.

Perkeleen levy-yhtiöt, vähän pelimieshenkeä siihen toimintaan ja vähemmän bisnesmieshenkeä. Rahaa se vaan on, se on yliarvostettu juttu, rock ´n roll ei.

Missä on nykypäivän Guns ´n Roses, Nirvana, Led Zeppelin, Metallica (siis wanha hyvä), Mötikät jne. Missä on nykypäivän November Rain, Fade to Black, Smells like teen Spirit, Babe I´m gonna leave you, Smoke on the Water jne.

Olenko minä vaan jo niin käsittämättömän vanha ja käpy ja ajastani jäljessä, vai onko jossain muuallakin vikaa. Vai onko kaikki hyvä musiikki niin UG:tä nykyään, ettei tämmönen tavallinen kaveri löydä sitä mistään.

Kunniamaininta täytyy vielä loppuun antaa Levy-yhtiölle, ja Apulannalle ja etenkin Tehosekoittimelle. Ja muutamalle muullekin suomalaiselle pumpulle. Toivo elää.

Tämä oli nyt vain tällainen yksinäisen miehen hiljainen protesti bittiavaruuteen, mutta toivottavasti edes jotain keskustelua herää. Kiitos ja anteeksi, niinkun on joillakin tapana sanoa joka väliin huomattavan ärsyttävästi.
 

Cube

Jäsen
Heti alkuun todettakoon, että minun mielestäni loistavaa musiikkia tehdään nykyään paljon. Jopa niin paljon, etteivät rahani edes riitä sen kaiken hankkimiseen. Monet maailman parhaista levyistä on tehty 2000-luvulla.

Kyllä tällaiselle ketjulle kuitenkin varmasti tilausta on. Pääsevät kaikki 80-luvulla nuoruutensa viettäneet itkemään, että miksei nykyään enää tehdä tukkaheviä. Mutta eipä se haittaa. Minä teen sitten seuraa kymmenen vuoden päästä, kun omat suosikkini ovat lopettaneet ja tilalla on "paskaa".
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Donnerwetter S.p.A.
Allekirjoitan pavenro8:n kirjoituksen koko komeudessaan. Pätevä vastaus siihen, miksi nykypäivänä ei nouse esiin uusia ledzeppelinejä, rollareita tai queenejä ovat koventuneet ulkonäkövaatimukset ynnä muut julkisuudenhallintataidot. Miettikääpä vaikka miksi M. Schumacher on Ecclestonelle niin mieluisa kuski. Nykypäivänä ns. tähteyteen ei riitä, että osaat soittaa vaikkapa kitaraa hyvin tai laulaa jumalallisesti. Miehen pitää olla luokkaa A.Donis tai naisen hyvin muotoiltu mallikappale, jotta olisi toivoa saada sopimus ison levyfirman kanssa. No, ehkäpä tavallisemmilakin mitoilla tulee toimeen, mutta musavideoita katsellessa muunlaisilta johtopäätöksiltä ei voi välttyä.


Viime aikoina ainoastaan The Darkness on ollut poikkeus sääntöön, jonka mukaan uuden ja menestyvän miehistä koostuvan bändin pitää laulaa kuin pillittävät akat. Queenin kitaristi Brian May sanoikin, että jokainen Darknessin myymä levy on naula Pop Idolsien ynnä muiden formaattistarojen arkkuun. Logiikka on se, että kun joskus myyntilistojen kärkeen ponnahtaa jokin odottamaton nimi, se pakottaa levy-yhtiöt miettimään omaa julkaisulinjaansa. Jos rahasampo mennä nytkyttäisi eteenpäin formaattitähtien voimalla, niin tuskinpa levy-yhtiöillä olisi suurta houkutusta vaarantaa formaattistaroille taattu varma julkisuus ja siten oma tulonlähteensä.


Yllättäen Darknessin menestyslevy taisi olla jonkun pienemmän levy-yhtiön julkaisema. Sillä eihän glam-rock kerta kaikkiaan voi menestyä B. Spearsin aikakaudella...eihän. Jätkät eivät osaa edes tanssikoreografiaa! Lisäksi biisit on monimutkaisia...sanoituksetkin ovat sellaisia, joita ei ymmärrä ala-aste-englannilla! Kauhulla odotan seuraavaa yhtyeen julkaisemaa levyä: pääseekö paikallinen "velho" (noita) Kolehmainen iskemään discopoppi-kyntensä myös tähän potentiaaliseen klassikkobändiin?

Hopealuotia etsitään kaikilla liiketoiminnan aloilla, eikä levymyynti ole tähän poikkeus. Formaattituotteet a'la Maki Kolehmainen ovat levy-yhtiöiden mielestä kivoja, sillä niiden elinkaari pystytään ennakoimaan ja jopa levymyyntiä pystytään arvioimaan lyhyellä tähtäimellä. Kvartaalitalous rulaa, ja muullahan ei oikeastaan ole väliä, onhan kysymys teollisuudesta.

Yhtyeet ja artistit ovat kuin muotituotteet, joita julkaistaan vastaamaan uusia virtauksia aina vähän väliä. On brändiä, positiointia, kohderyhmää, imagoa ynnä muuta musiikkiin todella oleellisesti liittyvää tavaraa. Musiikista on tehty tuotteeseen vain yksi osatekijä, jossa mediakuvalla, ulkonäöllä ja muulla oheistoiminnalla on lopulta suurempi osuus, kuin pelkällä musiikilla. Tuskinpa neiti Spears on enää kova nimi, kun uurteet poskipäiden alla alkavat näkymään.

Uusilla yhtyeillä on harvoin mahdollisuus pidempään uraan, sillä kun naama rupsahtaa, niin potku kankkuun napsahtaa. Toisaalta nykyään menestys myös palkitaan ruhtinaallisesti, joten jos osuu kunnolla kultasuoneen, niin rahaa tippuu niin paljon käsiin, ettei seuraavan levyn teolla ole välttämättä kauheasti väliä. Tarvitaan siis suurta paloa musiikkia kohtaan, että jaksaa kaiken mammonan keskellä vääntää uutta levyä.

No joo, ehkäpä tuli hieman liioiteltua joissain kohdissa, mutta pääasia tuli toivottavasti selväksi.

EDIT: Vietän yhän nuoruuttani, ja silti huomaan pitäväni 70-luvun glamista sekä Elviksestä. Mahdan olla tosi seniili tyyppi... + pikku korjauksia
 
Viimeksi muokattu:

Wilzu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Ei voi olla enempää samaa mieltä ketjun avaajan kanssa. Nykymusiikin läpimätä kaupallisuus on vienyt mielenkiinnon tehdä jotakin kestävämpää. Artisti tekee 1-2 levyä ja sitten kilometritehtaalle. Nopeasti tilalle löytyy joku levy-yhtiön ohjeita sokeasti totteleva aivoton nukke, joka tekee taas ne 1-2 levyä ja katoaa jonnekin hevon kuuseen. Kyllä tulee surullinen olo kun seuraa MTV:tä puolen tunnin ajan. Jotain tusina r'n'b:tä ja teinitähtiä. Kunnon musiikki on kuollut.

Kaipa jostakin tuon kaupallisen musiikin varjosta löytyy kunnon rehellistä musiikkia, joka on tehty musiikin itsensä takia, eikä rahan. Laiskana ihmisenä en vaan ole jaksanut ryhtyä tutkimaan. Tyydyn kuuntelemaan menneiden vuosikymmenien suuruuksia ja countrya.
 

Infamous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Penguins, Steelers
Viestin lähetti Cube
Kyllä tällaiselle ketjulle kuitenkin varmasti tilausta on. Pääsevät kaikki 80-luvulla nuoruutensa viettäneet itkemään, että miksei nykyään enää tehdä tukkaheviä.

Minäpä olen viettänyt nuoruuteni 90-luvulla ja silti musiikillisesti haikailen 70- ja 80- lukujen rockin kulta-aikoja. Outoa, eikö totta?

Kyllä sen silti vieläkin huomaa, että kun joltain vanhalta legendalta tulee uusi kokoelmalevy myyntiin, niin siellä listojen kärkipäässä se aikansa keikkuu. HN:n mainitsemalla markkinoinnilla on tässäkin tietty oma panoksensa.
 

Tuamas

Jäsen
Tässähän on nyt kyse siitä, mikä pääsee esille medioissa ja mikä ei. Kyllä nykyään tehdään lähes kaikkea musiikkia todella paljon, mutta niitä ei vaan kaupallisteta tehokkaasti kovinkaan usein, varsinkaan jos kyseessä ei ole ns. trendikäs bändi.

2000-luvulla on, kuten jo sanottua, ilmestynyt paljon todellisia helmiä, mutta ne eivät vain nykyaikana juhli levylistoilla.

Darknesshan on jonkin sortin inside-vitsi, mutta pirun hyvä ja toimiva sellainen. Tuollaista tukkahevin kuuluukin olla, ettei oteta itseä ja musiikkia kuolemanvakavasti. Täysin tosissaan hommaa pusertava sukkahousuilla varustettu pitkätukkahonkkeli on yleensä varsin koominen näky.
 

Filosofem

Jäsen
Viestin lähetti pavenro8
Olenko minä vaan jo niin käsittämättömän vanha ja käpy ja ajastani jäljessä, vai onko jossain muuallakin vikaa. Vai onko kaikki hyvä musiikki niin UG:tä nykyään, ettei tämmönen tavallinen kaveri löydä sitä mistään.

Maailmassa on hyvää musiikkia, mutta kärjistetysti sanoen, se on todella UG:tä. Useat vanhat parrat vielä jaksavat keikkailla, mutta toki uusi sukupolvi on jo tehnyt rantautumisensa. Uutta Reign in Bloodia, Master of Puppetsia, The Number of the Beastia jne. ei tulla enää tekemään. Lienee kai turhaa edes vaatia sellaista, kun nämä ovat niitä klassikoita, jotka loivat omia musiikkigenrejään. Itse arvostan 2000-luvun yhdeksi Thrash Metal klassikoksi australialaisen Deströyer 666:n mainion albumin Phoenix Rising. Varsinkin kiekon loppupään kappaleet ovat täyttä rautaa. Yleensäkin Australian tarjonta on poikkeuksellisen vahvaa, D666:n lisäksi Sadistik Exekution (noh, vanhahan tämä on) ja monet muut tekevät nykypäivänä kovaa tavaraa. Japanista kannattaa tsekata Sabbat, varsinkin vanhemmat levyt kun Iron Pegasus on niitä käynyt uudelleenpainamaan. Toki tämäkin bändi on näitä 80-luvulla syntyneitä kuninkaita, mutta julkaisutahti on edelleen noin kolmessa kuukaudessa yksi EP, hah.

Euroopasta, USA:sta ja tietenkin Suomestakin tulee edelleen hienoa tavaraa, vaikkakaan uutta Stonea ei ole vielä löytynyt. Sitten on nämä Spinefarmit ja Nuclear Blastit jotkat levittävät suuremmaksi osaksi ällöttävää teinimelokikkeliä, mutta kuten viestini alussa sanoin, kovaa rautaa löytyy nimenomaan alamaailmasta. Näitä julkaisuja voi tilata bändeiltä itseltään, mutta itse suosin eniten distroja ja muita jakelijoita. Joskus joutuu tilaamaan maailman toiselta puolelta haluamansa levyn, mutta tämä kuuluu meininkiin. Jotkut asiat on hyvä pitää UG:nä, ja ainakin itselläni ei ole mitään valittamista. On sanomattakin selvää, että useimmat julkaisut ovat rajoitettuja painoksia. Näitä sitten jotkut ostavat hirveillä summilla Ebaystä yms. Yksi mukava piirre näissä UG-akteissa on vinyylijulkaisut, joissa on oma tietynlainen tunnelmansa. En ole antanut digitaalisen formaatin täysin syöstä omaa vinyyliharrastustani, joten tästäkin saan jonkinlaisia kiksejä, muah.

EDIT. Jatketaan vielä hieman nimillä puhumista. Mikäli Doom Metal kolahtaa vanhan kunnon Saint Vituksen malliin, niin suosittelen varauksetta turkulaista Reverend Bizarrea. Bändi solmi jokin aika sitten muistaakseni Spikefarmin kanssa levydiilin, joten enää ei voida kovin UG:stä tämän kohdalla puhua, mutta musiikki on pysynyt yhtä loistavana. Ainakin debyytti In the Rectory of Bizarre Reverend CD on saatavilla halvalla monesta paikkaa, vaikka onkin vielä RB:n tuntemattomilta ajoilta. Ja mikäli se tukkahevi kiinnosti, niin japanilainen Metalucifer soittaa todella hyvää vanhan koulukunnan Headbanning Heavy Metallia. Meno on villiä ja tarttuvaa, musiikissa on myös roima annossa kunnon rässiä.

EDIT 2. Toisaalta, mikä vika vanhassa meiningissä on, kun sitä vielä riittää. Vai väittääkö joku Metallicaa yms. kaipaava, että on kuullut kaikki Sodomin, Kreatorin, Destructionin, Testamentin, Iced Earthin, Death Angelin, Mercyful Faten, King Diamondin, Morningstarin, The Pentagramin, Candlemassin, Venomin, Uriah Heepin, Cirith Ungolin, Angel Witchin, Judas Priestin, Acceptin, Solitude Aeturnuksen yms. kultaisten Thrash/Heavy/Doom bändien tuotokset. Kyllä molemmista aikakausista löytää edelleen hyvää materiaalia, sekä uudesta että vanhasta.
 
Viimeksi muokattu:

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Viestin lähetti Cube
Monet maailman parhaista levyistä on tehty 2000-luvulla.

Oikein kun kovaa pinnistelin ajatusta onko 2000-luvulla tehty todella hyvää levyä niin totesin, että on ainakin yksi Depece Moden Exciter.

Nuo radioasemien soittolistat on kaiken pahan alku. Samaa massaa soitetaan kaikilta kanavilta. Kaikki perustuu "hienoihin" puhelinkyselyihin, mihin kukaan ei jaksa edes kunnolla keskittyä.

Niin kannattaa muistaa kuitenkin, että 80-luvun pääsuuntaus ei ollut "tukkahevi".

Nimimerkillä "unohtumatonta tulta" kehiin.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Niin, jos ainoa hyvä musiikki on se tukkahevi, niin eihän sitä muikkarilta kuule. Onneksi, koska se on musiikkina täyttä sontaa. Ellei sitä sitten käsitä camp-huumorin ilmentymänä tyyliin Darkness.

Kuitenkin, jos katsoo MTV:newiä, niin eipä sieltä tule pelkkää listahittiä. Esimerkiksi tällä hetkellä sennheisereistäni pauhaava Cat Power on melko ug:ta... Ja tuli siis bongattua newistä.

Piti vaihtaa sonyihin, langattomista loppui akku. Kuulostaa vielä hyvältä. Eikä ole vieläkään listahittikamaa. Ikävä kyllä naisvokalisti Chan Marshall ei muuttunut pitkähiuksiseksi mieheksi jolla on sukkikset jalassa ja kivekset kurkussa. Tähän ei tanssilattialla törmää, ja hyvä niin.

Jos pitäisi mainita yksi hyvä 2000-luvun albuumi, heti ensimmäisenä tulisi mieleen Massive Attackin 100th window. Eipä kyllä varmaan iske taaskaan takatukkahevin ystäviin. Sehän taas ei ole musiikkibisneksen ongelma, jos joidenkin musiikkimaku on jäänyt auttamatta rattaista ja pää ei anna periksi kuunnella muuta kuin "miehekästä" musiikkia...
 

Cube

Jäsen
Viestin lähetti L4E
Oikein kun kovaa pinnistelin ajatusta onko 2000-luvulla tehty todella hyvää levyä niin totesin, että on ainakin yksi Depece Moden Exciter.
No tässäpä tämän ketjun ongelma onkin.. Määrittele "todella hyvä".

Viestin lähetti vilpertti
Niin, jos ainoa hyvä musiikki on se tukkahevi, niin eihän sitä muikkarilta kuule. Onneksi, koska se on musiikkina täyttä sontaa. Ellei sitä sitten käsitä camp-huumorin ilmentymänä tyyliin Darkness.

...

Jos pitäisi mainita yksi hyvä 2000-luvun albuumi, heti ensimmäisenä tulisi mieleen Massive Attackin 100th window. Eipä kyllä varmaan iske taaskaan takatukkahevin ystäviin. Sehän taas ei ole musiikkibisneksen ongelma, jos joidenkin musiikkimaku on jäänyt auttamatta rattaista ja pää ei anna periksi kuunnella muuta kuin "miehekästä" musiikkia...
Pitkälti hyviä pointteja, joskaan en välttämättä ihan noin jyrkin sanakääntein asiaa ilmaisisi.

Olen kuitenkin samoilla linjoilla sen suhteen, että on aika turha valitella nykymusiikin alennustilaa, jos omat kuuntelutottumukset on täysin sidottu yhteen-kahteen genreen. Tai yhteen vuosikymmeneen. Hyvää musiikkia on tehty aina ja tullaan tekemään aina, joten minulta menee vähän ymmärryksen ohi valittelut siitä, että nykyään julkaistaisiin pelkkää paskaa. Jos radiosta ja MTV:ltä tuleva musiikki ei itseä miellytä, niin sitten pitää vain suunnata katse vähän syvemmälle. Vaikka onhan se tietysti helpompi dissata Jatkoajassa avutonta nykyajan musiikkia ja muistella sitä, kuinka hyvin asiat olivat omassa nuoruudessa.. Ja se, että tämä kaikki tapahtuu MTV:n ja nuorisoradioiden musiikkitarjonnasta saatujen käsitysten perusteella, on erityisen mieltä ylentävää.
 

alapesa

Jäsen
Viestin lähetti Cube
Olen kuitenkin samoilla linjoilla sen suhteen, että on aika turha valitella nykymusiikin alennustilaa, jos omat kuuntelutottumukset on täysin sidottu yhteen-kahteen genreen. Tai yhteen vuosikymmeneen. Hyvää musiikkia on tehty aina ja tullaan tekemään aina, joten minulta menee vähän ymmärryksen ohi valittelut siitä, että nykyään julkaistaisiin pelkkää paskaa. Jos radiosta ja MTV:ltä tuleva musiikki ei itseä miellytä, niin sitten pitää vain suunnata katse vähän syvemmälle. Vaikka onhan se tietysti helpompi dissata Jatkoajassa avutonta nykyajan musiikkia ja muistella sitä, kuinka hyvin asiat olivat omassa nuoruudessa.. Ja se, että tämä kaikki tapahtuu MTV:n ja nuorisoradioiden musiikkitarjonnasta saatujen käsitysten perusteella, on erityisen mieltä ylentävää.

Toinen tykkää tykkää tyttärestä ja toinen äidistä. Jotkut molemmista. Makuasioista on paha kiistellä. Itse kuuntelen musiikkia 60, 70, 80 ja 90 luvulta ja lähes kaikkea muuta kuin kantria ja teknoa. Kuten varmaan nokkelimmat huomasivat nykymusiikki ei iske. Mitään sanomatonta diipa daapaa, jota myydään tisseillä ja keikkuvalla perseellä. Kyllähän sitä voi mies katsoa muutamaan otteeseen, mutta ei kuunnella sekuntiakaan!

Muistaako kukaan vielä aikaa, kun bändi oli keikkaillut useita vuosia ja julkaissut useita levyjä, tuli aika tehdä se Greatest Hits. Ne vasta odotettuja oli. Nykyajan pikabändeillä taitaa olla enemmän kokoelmia kuin varsinaisia muita julkaisuja.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Suuret levyfirmat ja listahittikama ovat toki omiaan ajattelemaan että nykymusiikin suunta on huono ja mättää ja pahasti. Mikään ei kuitenkaan pakota keskittymään siihen musiikkiin. Musiikkia tehdään niin monilla ehdoilla ja kannattaa varmasti tutustua omakustanteisiin ja pienempien firmojen julkaisuihin. Kyllä hyvää musiikkia löytyy uusilta tekijöiltäkin, pitää vaan käyttää aikaa ja kärsivällisyyttä sen löytämiseen. Osa tekee edelleen musiikkia omalla tavallaan ja rakkaudesta siihen itseensä, ei pelkät dollarinkuvat silmissä kiiluen.

Pitää muistaa myös että jo vuosikymmeniä on ollut tavallaan sitä paskaa pinnalla killuvaa laskelmoitua musiikkia, joskin tuntuu että sekin oli parempaa ja sisällöllisempää kuin se mikä nykyään on pinnalla. Aika toki tekee tehtävänsä ja joskus kultaa muistot ja ehkä muutaman vuosikymmenen päästä tämä nykyinen hittipoppi tuntuu silloin jotenkin ainutlaatuiselta ja hyvintehdyltä musiikilta.
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Paljon puhutaan ja porataan oikean musiikin perään. Tällä tarkoitetaan useimmiten vanhan ajan rokkia, metallia, heavya tai sellaista musiikkia, jotka ovat aloittaneet 70-luvulla tai viimeistään 80-luvun alussa. Samaiset henkilöt dissaavat yleensä kaikkea, jossa käytetään koneita tai on tehty 80-luvun lopulta alkaen.

Voin sanoa, luojan kiitoksen, että on muutakin musiikkia kuin tuo edellä tarkoittamani aikuisrokki. Silti itseäni vituttaa suunnattomasti formaattiradioiden kaikillakivaasoitetaanradiopoppia-soittolistat. Ei mullekaan kaikki paska kelpaa, mutta suuriksi osin kaikenlainen musiikki.



edit: sanaerhe
 
Viimeksi muokattu:

TKO

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, NFL
Itsekin olen kyllästynyt noihin kaiken pahan alkuihin eli soittolistoihin, joita tuntuu käyttävän nykyään jokainen radioasema + MTV. Musiikkiahan ollaan aina tehty ja tehdään nytkin aivan laidasta laitaan, hyvää ja huonoa, mutta nuo soittolistat käytännössä sanelevat mitä musiikkia ostetaan ja soitetaan joka paikassa. Erityisesti minut on saanut vihaamaan noita listoja se, että varmasti ainakin 80% noista kappaleista on suurestu vihaamaani R&B-, kone- ja rap-musiikkia.

Tosin kyllä noille listoille eksyy toisinaan myös ihan hyviäkin orkestereita, joista viime aikaisia esimerkkejä ovat Franz Ferdinand sekä jo aiemmin mainittu Darkness. Kummatkaan eivät taatusti musiikkityylinsä puolesta ole 'in', mutta kyllä myös hyvin tehty rock-musiikki kelpaa kaiken maailman anttituiskujen ja eminemien sekaan radioiden soittolistoille. Lisäksi maineensa jo aikaisemmin hankkineet bändit, kuten oma suosikkini Oasis, tuntuvat myöskin kelpaavan etenkin MTV:lle vaikka levymyynti ei olekaan enää viime vuosina ollut yhtä hyvää kuin joskus ennen. Näiden muutamien artistien ansiosta kuuntelen vielä hittiradioasemia (lähinnä YLEX:ä, vaikka se ei suornainen hittiasema olekaan).
 

pavenro8

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Montreal Canadiens, Tottenham, Englanti.
Ensi alkuun Carlokselle pahoitteluni, ettei tätä keskustelua käyty jo tuossa valmiiksi olleessa ketjussa. Searchilla hain sanalla musiikki, ja kuten voi arvata, jokunen threadi löytyi. Muutaman sivun pläräsin eteenpäin, enkä tuota ketjua tai vastaavaa huomannut, joten avasin sitten uuden.

En minä pelkästään minkään tukkahevin puolesta tässä liputa, vaan sen, ettei kaikki olisi samaa paskaa aavistuksen erilaisessa paketissa. Ja ei minulla mitään koneilla tehtyä musiikkia vastaan ole, tai semmoista jossa niitä on käytetty "apuna". Sellainen perustechnotrancepop (Darudet sun muut plus sitten tämä DJ Bobo kultti) on kyllä niin syvältä arsesta kuin voi olla. Hyviäkin sitten löytyy, vaikken niin mikään guru tälläkään musiikin saralla ole. Esimerkkeinä vaikka Prodigy, Michael Jackson, Rammstein ja aikaisemminkin mainittu Depeche Mode.

Täytyy siis varmaan alkaa hakemalla hakemaan parempaa musiikkia, kun ei sitä helpolla löydä. Sama homma siis kun muussakin osissa elämää, puolivaloilla ei pärjää. Hyviä vinkkejä on ketjussa tullut jo esiin, osa tuttuja, osaan tutustutaan. Kiitos niitä laittaneille ja lisää otetaan vastaan.
 

Cube

Jäsen
Viestin lähetti alapesa
Toinen tykkää tykkää tyttärestä ja toinen äidistä. Jotkut molemmista. Makuasioista on paha kiistellä. Itse kuuntelen musiikkia 60, 70, 80 ja 90 luvulta ja lähes kaikkea muuta kuin kantria ja teknoa. Kuten varmaan nokkelimmat huomasivat nykymusiikki ei iske.
Tässä kohtaa nousee mieleen kysymys, että kuinka laajalti olet edes nykymusiikkiin tutustunut. Jonkinlainen lista/lukumäärä olisi kiva nähdä.

No, eipä kukaan pakota kuuntelemaan uutta musiikkia. Mutta siitä valittaminen ja sen väittäminen huonoksi radiosta ja MTV:ltä saatujen syvällisten käsitysten perusteella osoittaa aikamoista tietämättömyyttä. Tuskinpa suurin osa tässä ketjussa musiikin heikkoa tilaa valittelevista on kuullut murto-osaa edes kaupallisesti menestyneistä julkaisuista ("UG"-kamasta puhumattakaan), joten aika heikolla pohjalla kritiikki on.


Viestin lähetti alapesa
Mitään sanomatonta diipa daapaa, jota myydään tisseillä ja keikkuvalla perseellä. Kyllähän sitä voi mies katsoa muutamaan otteeseen, mutta ei kuunnella sekuntiakaan!
[VUODATUS]
Ja taas nousee tämä maskuliinisuusaspekti esille.. Tässä tapauksessa minusta ei varmaankaan pahemmin apua ole. Jos kuuntelet musiikkia lähinnä sen mukaan mitä "mies" "voi" ja "ei voi" kuunnella, niin onnea matkaan. Muutama tunnetila saattaa jäädä kokematta, mutta so not, eipähän tule ainakaan mitään ämmämeininkiä kuunneltua!
[/VUODATUS]

Koetteko te "miehisen" musiikin perään huutelevat jonkinlaista epävarmuutta omasta miehisyydestänne, kun sitä jatkuvasti nostatte esille kovinkin tärkeänä musiikinkuunteluun liittyvänä tekijänä? Ei ole tarkoitus vittuilla, kunhan kysyn.
 

Cube

Jäsen
Viestin lähetti Infamous
Minäpä olen viettänyt nuoruuteni 90-luvulla ja silti musiikillisesti haikailen 70- ja 80- lukujen rockin kulta-aikoja. Outoa, eikö totta?
Miksi tuo outoa olisi? Tukimuksetkin muistaakseni osoittavat, että ihmiset pitävät lähes poikkeuksetta sitä musiikkia parhaimpana, mitä ovat nuoruudessaan kuunnelleet. Viestisi vain osoittaa, että olet viettänyt nuoruutesi kuunnellen musiikkia 70- ja 80-luvuilta. Taisi mennä pointti vähäsen ohi..
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Donnerwetter S.p.A.
Viestin lähetti Cube
Miksi tuo outoa olisi? Tukimuksetkin muistaakseni osoittavat, että ihmiset pitävät lähes poikkeuksetta sitä musiikkia parhaimpana, mitä ovat nuoruudessaan kuunnelleet.

Tulipa mieleeni eräs juttu, jonka kuulin juuri yläkertani kertomana. Haluatteko kuulla sen? Ei mitään, kerron sen silti.

Tämä poika kuunteli nuorempana (alle kouluikäinen) Irwin Goodmania. Lauleskelin tutuille "henkselit naulaan ja rukkaset naulaan, eihän tässä muukaan auta. Kai täytyy kohta sovitella köyttäkin kaulaan, kun ei rahat riitä, jukolauta...". Oikea tenavatähti, sanon minä. Seuraava askel olivat hempeät balladit about 11-12 ikäisenä. Sitten siirryttiin Queeniin ja muihin wanhan hyvän ajan kitararock-bändeihin, jossa ollaan osittain edelleen,kiitos Darknessin. Nyt on alkanut soida (enemmän) Eput ja klassinen musiikki. Saa nähdä mitä harman/kardon puskee pihalle viiden vuoden kuluttua...

Pysyn aika hyvin musiikkituotannon kärryillä, kiitos kirjastojen laajahkon levyvalikoiman ja kämpän nettiyhteyden. Lisäksi ystävät vinkkaavat uusista löydöistä. Eipä esim. Outkast ollut aiemmin sytyttänyt, mutta "Hey 'ya" pisti jalan vipattamaan. No, tuskinpa olin ainoa. Kaikkea tuotantoa en tietenkään kykene seuraamaan.

Minä en ihmettele sitä, että "MTV-musiikki" on sitä ja tätä, sillä täytyy muistaa kenelle tuo kanava on suunnattu. Kun yhdistää tähän musiikkiteollisuuden tarpeen tuottaa voittoa, niin eihän se ole ihme, että musiikki on mitä on. Mutta harmittaahan se silti, ja eiköhän tämä ketju kerro siitä, että moni musiikin kuuntelija on samaa mieltä. Kitararock ei ole minulle peniksenjatke, eikä potenssiani tarvitse (ainakaan vielä) pönkittää jyhkeällä kitaravallilla. Kun joku avaa tällaisen otsikon, niin eikö se ole luonnollista, että samaa mieltä ketjun avaajan kanssa olevat kantavat sanallisen kortensa kekoon? En muista, että lätkäkeskustelun puolella fyysistä taklauspeliä (miehistä, kovaa kiekkoa) vaativat olisi leimattu "epävarmoiksi miehisyydestään" (tarkistaa "kurjen" kunnon). Cuben loppukysely on minusta outo...

Pistetään vielä loppukaneetti eräästä 80-luvun biisistä, joka käsitteli silloin uuden MTV:n vaikutusta musiikkiin: "We hardly need to use our ears, how music changes through the years"
 

Miguel

Jäsen
Viestin lähetti Cube
Koetteko te "miehisen" musiikin perään huutelevat jonkinlaista epävarmuutta omasta miehisyydestänne, kun sitä jatkuvasti nostatte esille kovinkin tärkeänä musiikinkuunteluun liittyvänä tekijänä? Ei ole tarkoitus vittuilla, kunhan kysyn.

En kuulu peräänkuuluttamaasi kategoriaan, mutta otin lainauksen tähän yhteyteen vastatakseni ihmettelyysi hieman kiertäen.

Olen edelleen sitä mieltä, että vielä vuosituhannen vaihteen kieppeillä perusradiokama oli siedettävää. Esimerkiksi Britneyn uran alkutaipaleen kipaleet olivat sopivan kevyttä poppia. Eivät antaneet syytä radiokanavan vaihtoon.

Entä nykyisin? Esimerkiksi ottamani ennen melko puhtoinen Britney keikistelee videoissaan aina vaan paljastavimmissa asuissa. Ja se musiikki. Se koostuu naurettavan paljon huokailusta ja läähätyksestä. Käydessäni kuntosalilla saan lähes aina pakollisen tunnin annoksen MTV:tä, ja usein sattuu tulemaan Jenkeistä Total Request Live (tai joku sellainen). Tarjonnan yleisilme on aivan kamala. Melodialla ei tunnu olevan enää mitään painoarvoa, vaan on keskitytty todella yksinkertaisiin jumputuksiin ja houkutteleviin videoihin.

Pointtini siis on, että nimenomaan videoilla sitä suurille massoille kohdistuvaa musiikkibisnestä tehdään. Kova kilpailu vie keinot äärimmilleen. Vituttaa vaan tuollainen suuntaus, vaikkei asia minua juuri kosketakaan.
 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, MASO
Mikä musiikkimaailmassa mättää?

1.) Musiikkiteollisuuden toiminta on liian tulossidonnaista, varsinkin kun kyse on taiteen myymisestä.

2.) Levy-yhtiöt yrittävät ratsastaa tiettyjen "aaltojen" mukana- esim. nu-metal, grunge jne. Ensin tuli Nirvanat, Pearl Jamit ja muut ja sen jälkeen etsittiin huonoja kopioita. Nu-metal lähti pitkälti Kornista, mutta sitten ilmaantui näitä Taprootin tyylisiä bändejä, jotka kaikki kuulostavat mielestäni samalta.

Tämä ilmiö on tuttu jo Beatlesin ajoilta, jolloin monet levy-yhtiöt varmasti etsivät omaa Beatlesia tai Rollareita.

3.) Se, että tähtiä "tehdään" tai "luodaan." Ei minulla ole sinäänsä mitään näitä N'Street ryhmiä vastaan, mutta ne ovat jotenkin keinotekoisia. Ei sillä, etteivät he osaisi laulaa tms. On se kuitenkin eri asia, jos bändi tulee esille omin avuin, eikä sitä kasata jonkun levy-yhtiön toimesta.

Nykyään markkinointikoneistot "syövät" kaikki artistit. Oli kyseessä sitten minkälainen bändi tahansa, niin levy-yhtiöt haluavat sovittaa heidät johonkin tiettyyn muottiin.

Maailma on silti täynnä hyvää musiikkia. Vaikka en esimerkiksi ostaisi Justin Timberlaken levyjä, niin arvostan häntä esiintyjänä. Sama pätee Britney Spearsiin. Esiintyminen vaatii karismaa ja jonkinlaisia lahjoja. Timberlake on esim. erittäin hyvä tanssija.
 

Lawless

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kyllä nykyäänkin tehdään hyvää musiikkia ja paljon. Sitä vain ei juurikaan löydä suurilta levy-yhtiöiltä, jotka keskittyvät lähes pelkästään hittikamaan. Nykyään toisaalta tiettyjen musiikkilajien harrastajat saavat paremmin tietoa näistä pienempien levy-yhtiöiden julkaisemista levyistä mm. erilaisten nettiyhteisöjen tms. kautta.

Nämähän ovat tietenkin makuasioita, joista tullaan kiistelemään maailman tappiin asti. Mutta hyvä musiikki säilyy, jos ei muuten, niin ainakin levyllä...

Mutta pitää vielä todeta, ettei nykyinen radiosoitto (soittolistat) todellakaan kuvaa ihmisten musiikkimakua yleisesti. On valitettavaa, mutta totta, että ihmisille pakkosyötetään tietynlaista musiikkia. Toisaalta, eihän kukaan sitä radiota pakota kuuntelemaan...

Viestin lähetti Tuamas
Darknesshan on jonkin sortin inside-vitsi, mutta pirun hyvä ja toimiva sellainen. Tuollaista tukkahevin kuuluukin olla, ettei oteta itseä ja musiikkia kuolemanvakavasti.
Erittäin hyvä pointti. Kiteytit kyllä nyt ns. tukkahevin olemuksen aika osuvasti. :) Hyvässä musiikissa on aina myös ripaus oikeaa asennetta.
 

Gellner

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Miguel

Entä nykyisin? Esimerkiksi ottamani ennen melko puhtoinen Britney keikistelee videoissaan aina vaan paljastavimmissa asuissa. Ja se musiikki. Se koostuu naurettavan paljon huokailusta ja läähätyksestä. Melodialla ei tunnu olevan enää mitään painoarvoa, vaan on keskitytty todella yksinkertaisiin jumputuksiin ja houkutteleviin videoihin.

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi Miguel! Nykyajan musiikista puuttuu melodiat. Britneyn lisäksi tyyppiesimerkki on vaikkapa N' Sync. Heidän alkuaikojen biiseissään oli hauskoja koukkuja ja melodioita joita saattoi itsekseen hyräillä. Esim Bye, Bye-biisi oli ihan kelpo kuunneltavaa. Mutta pikkuhiljaa heidänkin musiikistaan katosi melodiat ja tilalle tuli ihme ähkinää ja yeahittelyä. Miksi? Itselleni melodia on yksi tärkeimmistä asioista kun valitsen mitä levyjä himaan raahaan. Musiikkityylillä ei sinällään ole väliä. Hyviä melodioita löytyy niin Metallican, Roxetten, Kentin, Kissin jne biiseistä. Valitettavasti vain nykyään MTV:llä pyörii musiikkia joista melodia puuttuu lähes kokonaan ja tuntuu että suurin osa artisteista on lippalakkipäisiä (tummahipiäisiä) lökäpöksyjä. Eminem on virkistävä poikkeus, sillä hänen joissakin biiseissään on ihan mukiinmeneviä melodioita. Minusta olisi kiva tietää että mitä nämä ihmiset, jotka kuuntelevat Justin Timberlakea, Destiny's Childia, Nellyä tai muuta nykyajan melodiatonta musiikkia, saavat irti noista biiseistä. Miksi kuunnella musiikkia joissa ei ole melodiaa? Vaikea uskoa että kukaan sanoitusten takia diggailisi Nellyä :) Euroopassa ja Pohjoismaissa tilanne ei kyllä vielä ole niin paha kuin mitä se tuntuu olevan rapakon takana, ainakin jos musiikkilistoihin on luottamista. Täällä ihan perinteiset pop/rock-bändit tuntuvat pärjäävän vielä toistaiseksi.
 

alapesa

Jäsen
Viestin lähetti Cube
Tässä kohtaa nousee mieleen kysymys, että kuinka laajalti olet edes nykymusiikkiin tutustunut. Jonkinlainen lista/lukumäärä olisi kiva nähdä.

No, eipä kukaan pakota kuuntelemaan uutta musiikkia. Mutta siitä valittaminen ja sen väittäminen huonoksi radiosta ja MTV:ltä saatujen syvällisten käsitysten perusteella osoittaa aikamoista tietämättömyyttä. Tuskinpa suurin osa tässä ketjussa musiikin heikkoa tilaa valittelevista on kuullut murto-osaa edes kaupallisesti menestyneistä julkaisuista ("UG"-kamasta puhumattakaan), joten aika heikolla pohjalla kritiikki on.


Minähän olen radion suurkuluttaja, joten kaikki radiosta tuleva uusi musiikki on tullut tutuksi. Kotona ei jaksa aina omia levyjä pyöritellä, joten 85% kuunnellusta musiikista on tätä uutta. MTV:tä katson tunnin vuodessa, sattuneesta syystä. Kysynkin miten pienituloinen ihminen voi tutustua uuteen musiikkiin muuten kuin radion välityksellä?

Eihän sellaista yleistystä voi tehdä, että kaikki uusi musa on paskaa, mutta todella harvoin löytyy mitään mikä säväyttää. Sehän tässä on se pointti mikä korpee. Ei uskalleta kokeilla ja LÄHES kaikki toimivat samalla muotilla. Tätä väittäisin ruottalaisten poppitehtaiden viaksi. Onneksi silloin tällöin löytyy piristäviä poikkeuksia kuten jo mainittu Darkness. Lisäksi voisin mainita mm. Creedin, Nickelbackin, Privat Linen, Matchbox Twentyn jne. Itseänikin keljuttaa tämä valtavirta, josta Miguelkin mainitsi.

Viestin lähetti Cube
Koetteko te "miehisen" musiikin perään huutelevat jonkinlaista epävarmuutta omasta miehisyydestänne, kun sitä jatkuvasti nostatte esille kovinkin tärkeänä musiikinkuunteluun liittyvänä tekijänä? Ei ole tarkoitus vittuilla, kunhan kysyn.

En minä pelkkää äijämusaa kuuntele, höh. Löytyy hyllystä Celine Dionista, Sinatrasta, oopperoista aina Tik Takkiin.

Olen kuitenkin musan suhteen avoin, joten otan mielelläni hyviä ehdotuksia toimivasta nykymusasta vastaan! Ehkä sinä Cube osaat auttaa minua
 

Satellite

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Wild
Ollaan nyt sitten kateellisia kun oman musiikkimaun musiikkia ei soitetakaan radiosta. :)

Hassua sinänsä, mutta suurin osa tämän ketjun ajatuksista pursuaa mielenjohteesta "Minä en ymmärrä miksi nämä ihmiset kuuntelevat tätä musiikkia, sehän on paskaa! Enkä edes yritä ymmärtää, kunhan mielipuolisuudessani haukun, muotia kun on nykyään muodikasta haukkua." Porukat siis haukkuvat niitä jotka liikkuvcat muodin perään, mutta eivät edes huomaa että kuuluvat itse muodin "kaikki suosittu on huonoa"-kategoriaan. Mielessäni olen jo hahmottanut ensimmäisien vastauksia "En minä voi sille mitään että Britney on omasta mielestäni huono..." - mitä luulette, onko vastaus samanlainen kun Britney-fanilta kysytään "Miksi kuljet massan mukana ja kuuntelet Britneyta?"

Välillä tulee esiin myös eräiden ylimielisyys toisen genren musiikkia kohtaan. Jos pitää omina kriteereinään hienoja kitarasooloja, niin tietenkin kaikki biisit joissa ei ole kitarasooloja ovat huonoja, sehän on fakta!!111 Useimmat myöskin yrittävät totuttaa suosittujen genreiden ystäviä "Kuuntele, tässä on pitkä ja hieno kitarasoolo, sun pitää tykätä!" - Jos tämä ihminen pitää musiikissa tärkeämpänä esimerkiksi lyriikoita, ja hänelle kitarasoolo on vain rasite? Monet vaan tuntuvat määrittävän "sen ainoan oikean" musiikin omien kriteereidensä mukaan. Harvoin olen lukenut ihmisestä, joka osaa arvostaa jokaikistä kappaletta, löytää niistä aina sen pääpontin. Kaikki vaan liimautuvat yhteen ja ainoaan aikakauteen/genreen ja haukkuvat toisia pystyyn. Tätä sanotaan myös kapeakatseisuudeksi. Objektiivisuudesta ei ole jälkeäkään.

Ai että pitää sanoa että mitä hyvää siinä räpissä on, "nehän kaikki kuulostavat samanlaisilta!11". Tälläinen mielleyhtymä tulee, kun räppiä tarkasteltaan aivan eri kantilta kuin sitä pitäisi. Kauniista ja nautittavasta laulusta pitäville Dimmu Borgirin tapainen örinä saa aikaan vain päänsärkyä, kun taas Dimmun kuuntelija vaihtaa radiokanavaa heti kuultuaan että kohta alkaa YleXiltä soimaan Justin Timberlakea... Ja kyllä, kaikki räppi on erilaista, pitää vaan ymmärtää mihin räppi painottuu. Itse esimerkiksi löysin 50 Cent - In Da Club biisin ihan sattumalta netistä, tietämättä että ko. poppoo olisi muka kohta tulossa kaikkien suosikiksi soittolistoille. Sama koski mm. Evanescensen paria biisiä (ennen kuin koko bändi edes ilmestyi soimaan radiossa). Nämä biisit olivat Bring Me To Life ja Going Under. Yllätyin aika paljon kun sain tietää että kumpikin biisi tulee kaiken lisäksi sinkulle. SUosikkeihini kuuluvat ns tusinabändeistä myös Linkin Park ja Eminem. Queeniä olen kuunnellut, mutta se ei ole mun korville niin sopivaa että kuuntelisin sitä säännöllisesti. Vanha Metallica, Elvis, Led Zeppelin...Mikään näistä esiintyjistä ei ole saanut minut hyppimään huoneen ympäri ja oppimaan biisien tekstit (aivan, ei lyriikat) ulkoa, kuten on muutaman nykyaikaisen bändin kohdalla.

Ja vielä lopuksi hyvä esimerkki, joka sopii täsmälleen yllä olevaan malliini, viestissä joka ilmestyi ketjuun sen jälkeen kuin aloitin kirjoittamaan tätä:

Viestin lähetti Gellner
Miksi kuunnella musiikkia joissa ei ole melodiaa?
Tyyppiesimerkki tapauksesta "xxx on selvästi musiikin tärkein osa-alue, eihän mitään voi kuunnella jos xxx ei ole kunnossa!" - mistä alkaen melodia on ollut räpissä/hip-hopissa tärkeintä?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös