Montreaaleja ne mailat junnuna oli, mutta sitten alkoi kyllästyttää ainainen lapojen halkeaminen ja muutenkin joskus tuntui, että ne oli niitä kakkoslaadun mailoja.
Pari jofaa ostin tämän jälkeen.
Sitten muistuukin mieleeni tälainen tapaus:
Viime talvena alennusmyynnistä muistaakseni jonku louisvillen tms ostin. Kaks kertaa kävin jäällä ja lapa kahdessa osassa. Tämän jälkeen tietysti kauppiaalle valittamaan, että uutta mailaa kehiin. Selittelyiksi sain mm. "se on ollut varastossa niin kauan, että on päässyt kuivumaan", "alennustuote, ei me sille mitään takuuta anneta" ja "Tää on varaston loppuunmyynti, kauppa lopetetaan".
Kysyinkin mieheltä, että eikö se ole myyjän aiheuttama vahinko jos tämä varastoi mailaa liian kuivassa liian pitkään. Vastaukseksi änkytystä ja epäselvää muminaa. Missään eivät ilmoittaneet, että alennustuotteelle ei ole takuuta. Ja miten asiaan vaikuttaa, että kauppa lopetetan? Olihan liike vielä pystyssä, kun minä siellä asioin.
No, mies tutki lapaa ja sanoi, että kyllä se ihan vedosta rikki on mennyt, mutta millään ei suostunut uutta hankkimaan. Jatkoi vielä selitellen, että menisi kauan, kun joutuisi maahantuojalle lähettämään ja he päättäisivät saako uuden mailan vai ei. Minä otin mailan mukaani hirveän vitutuksen vallassa ja menin kotiin.
Seuraavana päivänä menimme kauppaan isän kanssa. Alkoi ääni kellossa muuttua. Toki isä osasi vedellä oikeista naruista uhkaillessaan lehtikirjoituksilla ja muisteli ääneen, että eikös kaupiaalle ole muitakin liikkeitä, jotka saattaisivat kärsiä moisesta huonosta julkisuudesta. Mies lupasi lähettää mailan tehtaalle ja selvittää asian.
Kului kaksi päivää ja postissa saapui kirje, että postia olisi matkahuollossa. Minä hakemaan ja uusi mailahan siellä. Eli ei siinä hirveän kauan kuitenkaan mennyt. Jotenkin vaan tuntui, että varsi oli astetta tai kahta löysempi, kuin se ostamassa mailassa oli ollut. Ei silti jaksa enää valittaa, uuden kuitenkin sain.
Vituttaa, kun kauppiaat ja ihmiset eivät ota tällaista parikymppistä, ihan miehen kokoista kaveria tosissaan. Aina saa mennä vanhemmille sanomaan, että ei ne perkeleet usko. Sama autokaupoilla. Autoa olin ostamassa ja isän kanssa renkaita potkittiin. Aina myyjä meni isän pakeille. Tämän vielä ymmärrän, sillä minä tuskin näytän siltä potentiaalisimmalta ostajalta. Mutta jos isä sanoo myyjälle, että koita myydä autoa minulle ja kysele minulta mitä/millaista autoa olen etsimässä, niin sama juttu jatkuu edelleen. Jäi monessa paikassa asiointi osin senkin takia puolitiehen, kun myyjä kyseli katsoen isä silmiin ja minun olisi muka pitänyt vastata. Muutama pikkuliike osasi sitten palvella jo paremmin.
Hieman meni off-topiciks