Isossa kuvassa kiitän Manua. Kahdeksan vuotta sitten Kärppiin tullessaan oli tuore Pekka Rautakallio-voittaja ja noussut A-maajoukkueeseen. Ulosmitattavaa riitti silti vielä. Kärpissä piste-ennätys nousi vielä kahdella pisteellä ja myös joukkuetason menestystä tuli Suomen-mestaruuden myötä. Tekeminen toisen vaasalaisen Mannerin systeemissä oli laadukasta. Pisteiden lisäksi Koiviston yleispelaaminen suurella jääajalla oli huipussaan ja tekeminen otsikon mukaisella tasolla. Myös kansainvälinen ura meni eteenpäin, kun kutsu kävi olympialaisiin ja MM-kisoihin.
Oli jo lähtökohtaisesti selvää, että Kärpät on vain välipysäkki Koiviston uralla. Tie vei odotetusti ulkomaille, jossa Koivisto näki KHL:n, NL:n ja SHL:n. Vuosi Kärpistä lähdön jälkeen hänestä tuli myös maailmanmestari. Ruotsissa tuli kaksi mestaruutta. Koivistolta ei nähty kansainvälisissä peleissä enää samanlaista kiekollista dominointia kuin Jukureissa ja Kärpissä, vaan profiloitui tuona aikana enemmän laadukkaaksi yleispakiksi, johon myös Leijonissa luotettiin.
Koivisto palasi Suomen seuroista viimeisimpään eli Kärppiin monivuotisella sopimuksella. Vastassa oli uran ensimmäinen leijonavalmentaja Marjamäki ja joukkue täynnä meritoituneita laatuyksilöitä. Rintaan lyötiin varakapteenin A-kirjain. Paluu oli odotettua tahmeampaa, tekeminen virhealtista ja puhuttiin myös pienen vamman kanssa pelaamisesta. Kevätkausi toi kuitenkin sitä parempaa Koivistoa ja Manuun saattoi luottaa tosipeleissä. Pisteitä ja namupasseja tuli tasaiseen tahtiin. Apuvalmentajaksi palanneen Mannerin kanssa otettu pronssi oli kauden rakenteeseen nähden tyylikäs lopetus.
Koivisto jatkoi kuluneella kaudella Kärppien kapteenistossa, mikä kertoo kieltään myös arvostuksesta joukkueen sisällä. Pisteitä tuli tasaiseen tahtiin, mutta myös räikeitä virheitä sattui kauden mittaan. Kausi on ollut vuoristorataa, Havun paletti täysin sekaisin ja saavutettu tulos hyvin yksilövetoista. Puolustuksen ovi on käynyt kuin saluunassa. Uudistuksia tarvittiin, eikä Koivistonkaan suuntaan esitetty vähiten vaatimuksia ulos. Lopulta Manukin joutui rosterin ulkopuolelle, eikä kulunut viikko ole hoitunut erityisten tyylikkäästi hänen tapauksessaan. Kuten joku nimimerkki jossain Kärppien osiossa totesi, niin harmitusta aiheuttaa peliotteiden sijaan tapa millä Koivisto poistuu.
Vaikka Manun saama kritiikki on ansaittua ja allekirjoittaneenkin toimesta tullutta, niin Koiviston kohtelu heittää väistämättä kysymysmerkkejä ilmoille joukkueen tilasta. Manu on varmasti yhä laadukas puolustaja, mutta Kärppien pelitavalliset epäkohdat ja henkinen tila jättivät varmasti jälkensä myös hänen kauteensa. Syötöt kulki ja pisteitä tuli kuitenkin yhä varsin tasaiseen tahtiin, eikä A rinnassa ollut varmastikaan turhaan.
Kaikkea hyvää Koivistolle tulevaisuuteen ja kiitos ajasta Kärpissä. Jätit tänne suuntaan jälkesi enemmän plusmerkkisenä pelaajana.