Nyt on taas yksi juhannus mökillä edessä. Kuten viimeiset neljä juhannustakin, yksi vuosi välissä ja sitä ennen jokainen juhannus elämässäni. Kohtuullisen hyvin ollaan vielä saatu pidettyä serkkulaumakin kasassa mökkijuhannuksilla.
Itse olen sukupolveni vanhin suvussa, joka mökillä juhannuksiaan viettää. Ensimmäinen 18v juhannus menikin sen vuoksi enemmän ja enemmän vanhempien ja isovanhempien kanssa "tissutellessa" ja pikkuveljelle salaa kaljaa kantaen, kun se ei saanut vielä vanhempien mielestä ottaa. Nyt tilanne on se, että erittäin paljon itseäni nuorempaa toista pikkuveljeä lukuun ottamatta koko sakki on täysikäisiä, mukaan porukkaan sopii tuo oma parempi puoliskonikin kuin aina mukana ollut suvun jäsen, joten eiköhän "nuoriso" vetäydy taas saunamökin puolella viettämään iltaa, kun "aikuiset" on isommassa mökissä lipittämässä viiniä.
Kaiken kaikkiaan mielestäni juhannus on paras viettää rauhassa rauhallisessa paikassa tuttujen ihmisten kesken. Jotenkin ikää alkaa olla jo kuitenkin sen verran, ettei jaksata yleensäkään rymytä missään, missä pitäisi vielä miettiä näkyykö kello ja onko tukka nyt hyvin. Sauna, mato-onki, kevyttä musiikkia, grilli, ahvenen savustuspannu, uudet perunat, pullo olutta (kertaa aika monta), ehkä verkot veteen, rauhallinen järvimaisema Saimaalla, hyvä yhteen hiileen puhaltava seura - siinä loistavan juhannuksen resepti. Ei stressiä, rauhoittumista.
Jos vielä sortseissa tarkenisi...