Mihin eläimiin olet osunut moottoriajoneuvolla?

[xAnZax]

Joku pitkänokkainen lintu, mikä lie lehtokurppa kerran syöksyi ojan pohjalta suoraan auton keulaan. Myös yksi mäyrä on tehnyt saman tempun, molempien syöksymiset loppui siihen. Eräänä sateisena päivänä lokkiparvi patsasteli tiellä, yksi yksilö ei ehtinyt lentää pois tieltä ja kopsahti auton nokkaan, jatkoi kuitenkin matkaa ja jätti vain märistä sulista irroneen valkoisen läikän muistoksi auton keulaan.

Jänis on myös kerran suorittanut alustan tarkastuksen vauhdissa, jotain se siellä kolisteli hetken. Ilmeisesti kaikki oli kunnossa kun jatkoi heti matkaa. Samalla hetkellä kettu kurkisti ojasta, saattoi saada helpon illallisen sillä kertaa.

Ainut kerta kun auto kärsi eläimen kohtaamisesta, oli pari vuotta takaperin. Olin matkalla Tepsin peliin, taisi olla kuuluisa marraskuinen tiistai saipa peli kyseessä, peli jäi kuitekin väliin kun kamikaze peura juoksi keulaan vieden kuskin puoleisen sivupeilin mukanaan ja tietty peltiä meni ryttyyn ja etulyhyty meni säpäleiksi. Eipä peurakaan kyllä matkaa enää jatkanut. Ja ottelukin hävittiin, ei ollut siis hyvä päivä kenenkään kannalta.

 

[Al Dente]

Hirvi kopsahti reilu parikymmentä vuotta sitten talvella keulaan. Melkein ehti yli, mutta takajalkoihin tuli osuma. Onneksi ei tullut syliin, vaan kiepsahti sivulle ojaan ja jatkoi matkaansa. Sain juuri ja juuri pidettyä auton tiellä ja päädyin perä edellä vastaatulijoiden kaistalle. Siinäkin oli tuuria että sain suorittaa piruetin tyhjällä tiellä. Hetken kuluttua paikalle saapui toinen auto ja vähän aikaa siinä kuulosteltiin että mitähän hirvelle kävi, mutta jäljet jatkui metsään ja hiljaista oli. Tuohon aikaan kun ei kännyköitä ollut (minulla ainakaan), niin ilmoittaminen osumasta sitten jäi tekemättä. Autosta meni puskuri ruttuun ja akku ilmeisesti oikkariin, kun hävisi sähköt. Kaapeleilla saatiin käyntiin ja pääsin kotiin. Vähän kyllä kädet tärisi tuon jälkeen. Jos olisi keskelle hirveä osunut niin olisi varmaan ollut henki pois.

Jokunen lintu ja orava on tainnut saada osumaa myös. Nuorempana lensi sitten amppari avonaisesta visiiristä sisään ja jäi jonnekin pään ja kypärän toppausten väliin. Mopo siitä vauhdista ojaan ja kypärä kaaressa pois päästä ja pellolle. Ei tullut vaurioita, eikä edes amppari ehtinyt tuikata.

 

[avatar]

Mikä vitun kiusaa eläinrakasta attendoa ketju tänne nyt on tullut. @Moderaattorit voiko tämän ketjun siirtää vaikka testialueen puolelle niin ei aina törmää tähän ketjuun.

Mietinkin jo otsikon nähtyäni, että pitäisikö perustaa vaikkapa Mihin ihmisiin olet osunut moottoriajoneuvolla - ketju. Äänestyksenkin siihen voisi liittää ja laittaa vaihtoehdoiksi esim. persut, demarit, vihervassarit, rasisti, oikeistopopulistit, lapset, vanhukset, keski-ikäiset, äidit, isät etc.

Mutta jotenkin ajattelin, että siitä voisi ehkä lirahtaa bannia enemmän kuin päivä tai pari. Joten passasin.

En tietääkseni ole osunut hyönteisiä isompiin eläimiin autolla. Haukkukaa kukkahatuksi, mutta tosiaan tämän tyyppinen ketju aiheuttaa lähinnä vitutusta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En tietääkseni ole osunut hyönteisiä isompiin eläimiin autolla. Haukkukaa kukkahatuksi, mutta tosiaan tämän tyyppinen ketju aiheuttaa lähinnä vitutusta.

Miksi? Vituttaako sinua kenties se, ettet ole osunut paarmaa isompiin eläimiin autolla ajaessasi, ja kroppasi on jäänyt ilman tuoreen eläimenveren tuottamaa endorfiinihumalaista kiihtymyksen tunnetta? Verraten sairasta, jos noin on.

En avannut tätä ketjua sitä varten, että bensatennareille avautuisi trofeekanava käydä kerskumassa, kuinka monen ja ison eläimen kukin on päässyt urheasti liiskaamaan hengiltä liikenteessä. En liioin avannut ketjua loukatakseni sen enempää eläinystävien kuin muutenkaan herkimpien kanssakirjoittajien tunteita. Kuten avausviestissäni mainitsin, niin kaikessa yksinkertaisuudessaan ajatukseni oli käynnistää kokemusten jakaminen tällaisen aiheen ympäriltä. En näe erityistä tarvetta hekumoida eläintörmäyksillä, mutta en myöskään ymmärrä, miksei näistä tapauksista olisi hyväksyttävää keskustella. Jos kokemuksia eläimiin osumisesta moottoriajoneuvolla ei ole, ja aihekin herättää vieroksuntaa, niin ketjuun ei tarvitse mielestäni kommentoida lainkaan.

Moottoriajoneuvolla eläimeen törmäämisessä ei ole pohjimmiltaan mitään positiivista. Eläimelle käy yleensä huonosti ja ihmisille kyse on ainakin eriasteisista vaaratilanteista. Myös ajokalusto kärsii, riippuen lähinnä eläimen painosta ja kohtaamisnopeudesta törmäyksessä. Jos ei muuta, niin matka saattaa viivästyä, jos pitää vilkaista kuinka eläimelle ja ajoneuvolle kävi.

Päätellen maanteille ruhjoutuneista supikoirista, oravista, jäniksistä, siileistä, ketuista ja lukemattomista muista otuksista, joillekuille näitä kohtaamisia kuitenkin tapahtuu. Suurin tien päällä näkemäni liikenneonnettomuuden uhrina kuollut eläin on muuten ollut karhu. Lähestyin Yhdysvalloissa ajaessa New Yorkia, ja muutaman tunnin ajomatkan päässä kaupungista näin otuksen tien penkalla. En jäänyt tarkastelemaan karhua sen lähemmin, mutta jäljistä päätellen karhu oli hävinnyt matsinsa henkilöautoa tai isompaa ajoneuvoa vastaan. Toisena osapuolena ollutta autoa ei paikalla näkynyt, ja isommat jäljet oli jo siivottu pois. Pientareelle harjatut (?) auton muoviosien ja lasinsirpaleiden rippeet antoivat vihjeen tapahtuneesta.

 

[stairox]

Juoksevaan kissaan osuin kerran "ihan vähän", näin peilistä kun kissa jatkoi matkaa sivuluisussa hetken ennen kuin sai oikaistua juoksuasennon. Oli suht koomisen näköistä.

Pikkulintujakin on osunut muutama, mutta suurin "saalis" on 7-8 lokkia jotka kaikki jäi auton jyräämäksi. En tiedä miksi ne ei väistynyt tieltä kun tulin (ilmeisesti hyvää ruokaa tiellä?), ja jarrutin sen verran myöhään 110 km/h:n nopeudesta että höyhenpilvi oli ainoa mitä näkyi takapeilistä.

Hirvikolarikin on ollut todella lähellä muutaman kerran. Lähin tilanne sattui maantiellä Vaasan pohjoispuolella. Olin pimeässä ohittamassa toista autoa ja oltiin rinnakkain kun hirvi loikki tien vasemmanpuoleisesta ojasta suoraan autoni eteen. Onnekseni hirvi ei osunut minun autooni, mutta viereinen auto sai täysosuman tuulilasiin. Osuma oli sen verran "täydellinen" että molemmat sivupeilit irtosivat, tuulilasi paskana ja A-pilarit vääntyivät pahasti. Vanhempi mies (n. 80-vuotias) ei onneksi loukkaantunut, mutta oli täydellisessä shokissa ja keräili auton osia tieltä. Sain hänet lopulta istumaan autoon ja soitin ambulanssin paikalle.

 

[Jussizip]

Reilu 12v tullut ajettua ja autolla kolannut kaksi jänistä ja pari kertaa on lintu osunut tuulilasiin ja kerran sivupeiliin. Moottoripyörällä osui myös kerran johonkin pienempään lintuun. Suuremmilta törmäyksiltä onneksi on vältytty.

 

[attendo]

En näe erityistä tarvetta hekumoida eläintörmäyksillä, mutta en myöskään ymmärrä, miksei näistä tapauksista olisi hyväksyttävää keskustella

Niin. Kuten tiedät olet arvostettu nimimerkki palstalla kaikissa ikäluokissa, molemmissa sukupuolissa ja niin vasemmalla kuin oikealla. Ja kuten myös tiedät niin arvostus lisää vastuuta. Täällä jatkoajassa vastuu kulminoituu esim. avattaviin ketjuihin. Nyt avasit eläimiin törmäämiis ketjun. Tästä seuraa se vaara, että joku palstalainen kuka ei ole vielä ajouransa aikana törmännyt mihinkään, niin nyt esim. oravan nähdessään painaakin kaasua ja ajattelee pääsevänsä vastaamaan arvostetun palstalaisen ketjuun ja mukaan keskusteluun.

Toinen, hieman henkilöön menevämpi asia on sitten se, että kyllähän sulla on joku fiksaatio eläimiin törmäämisestä.

mustikkapussi
tielle unohtunutko
olikin siili

siilistä ei jää
paljon paskaakaan ehkä
vähän renkaaseen

Nämä yhdistettynä tähän ketjuun herättävät ajatuksen, että mikäli eläimet osuvat kanssasi samaan risteykseen, niin kusessa ovat.

hymiö

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tästä seuraa se vaara, että joku palstalainen kuka ei ole vielä ajouransa aikana törmännyt mihinkään, niin nyt esim. oravan nähdessään painaakin kaasua ja ajattelee pääsevänsä vastaamaan arvostetun palstalaisen ketjuun ja mukaan keskusteluun.

Toinen, hieman henkilöön menevämpi asia on sitten se, että kyllähän sulla on joku fiksaatio eläimiin törmäämisestä.

Näkemys vastaanotettu. Jokainen tekee tietysti omat päätöksensä liikenteessä.

Mutta miksi helvetissä törmätä tahallaan eläimeen, jolloin tulee ottaneeksi riskin autokorjaamolla asioimisesta? Tai ottaa riskin joutua siivouspuuhiin? Etupuskuriin mössähtävä jänis tai supikoira saattaa heittää rumat veriroiskeet ja aivonkappaleet pitkin syylärin säleikköä, vaikka muita vaurioita ei autoon tulisikaan. Lisäksi elukan jäänteitä voi joutua ronkkimaan käsipelillä irti, jos ryönät eivät irtoa autopesulan pehmoharjoilla, eikä painepesuriakaan ole saatavilla. Onko tuo nyt kivaa, häh? Ei minusta ainakaan. Jos joku ryhtyy tahallaan moiseen - eikä väliä viriääkö innoitus ihan synnyinlahjana vaiko nimimerkin Pisin Kääpiö 186cm innoittamana - niin kylläpä on siinä varsinainen kollo. Eikä mikä tahansa kollo, vaan varsinainen kollojen kantaemäkollo. No, siinäpä on hilpeää ajankulua, kun pääsee rapsuttelemaan verta ja paskaa auton keulasta.

Oma autokoulunopettajani koetti iskostaa ajo-oppilaiden mieleen, että oravan tapaisten pikkueläinten takia ei pidä tehdä autolla äkkinäisiä väistöliikkeita. Jää alle jos jää, ja autokoulunopettajaa lainatakseni, "vikkeläjalkaisen oravan väistäminen on yhtä vaikeaa, kuin mitä olisi oravaan tarkoituksella osuminen". Sen sijaan hätäinen väistöyritys saattaa johtaa paljon oravan yliajoa murheellisempiin seurauksiin. Riippuen toki siitä, asettaako kuljettaja ihmishenget tai omaisuusvahingot oravan henkeä arvokkaammaksi.

Muistelen, että Tekniikan Maailma kertoi takavuosina liikenneonnettomuudesta, jossa (nais)kuljettaja näki tiellä oravan ja hätääntyi, tehden rajun väistöliikkeen. Tämän seurauksena kuljettaja menetti autonsa hallinnan, ja auto päätyi ulos tieltä, muistaakseni törmäten puuhun. (Mies)matkustaja menehtyi. Matkustajan viimeiset sanat ennen onnettomuutta olivat kuulemma "älä väistä".

Orava jäi henkiin.

 

[attendo]

Näkemys vastaanotettu. Jokainen tekee tietysti omat päätöksensä liikenteessä

Kiitos asiallisesta vastauksesta viestiini. Huomasithan viestini lopussa tämän :

hymiö

Sillä vaan, että en nyt tietenkään aivan tosissani ollut.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kiitos asiallisesta vastauksesta viestiini. Huomasithan viestini lopussa tämän :

Sillä vaan, että en nyt tietenkään aivan tosissani ollut.

Kiitos, ja huomasin toki, tuli myös lainauksen napatessani nätisti esille. Onneksi näin. Muutoin olisi ollut riskinä vajota syvään masennukseen, joutua sairauslomalle, ja lopulta kenties ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Niin syvästi käy traagillinen eläinkohtalo humeetin päälle, kun on tällaista mennyt kansankiihotuksella edistämään.

Mutta kissa lässähtää hauskasti!

 

[Squit]

Pahin omalla kohdalleni on kissan tappaminen. Alkusyksyä taisi olla ja kello n. 3 yöllä kun palasin kotiin lentokentältä. Juuri tulossa erään kylän taajamaan ja alkanut pikku hiljaa ottamaan nopeutta pois, kun puskista näin kissan tulevan. Jarrua annoin, mutta hyvin kerkesti kissa alta. Siinä kun kissan tien ylitystä katsoin, niin valoissa välähti joku ja sitten tuntui tömähdys. Kissan perässä oli toinen kissa. Varmaan leikkivät tai jotain. Vauhtia ei paljo ollut, mutta se riitti. Aikalailla keskelle rengasta osui, joten kuolema oli välitön. Kyllä vitutti. Kaulapanta oli ja pieni kello siinä, se kello ei enää kalkata kotiin tulon merkiksi. Nimeä tai numeroa ei oltu mainittu, jätin misun tien laitaan. Se eka kissa tuli katseleen ja alkoi naukumaan myös ja nuolemaan kuollutta toveriaan. Vituttaa vieläkin ajatella tuota, mutta samalla tuudittaudun ajatuksella, että ei mitään ollu tehtävissä. Tilannenopeus oli alhainen ja ei siinä ole kameleontin silmiä, että voisi ensimmäisen kissan perään katseltaessa, katsella samalla toista tien laitaa.

Siilin poikasen myös olen vahingossa tappanut. Se oli taas oma vika. Omakoti alueella pienessä kaarteessa näin pienen siilin kömpivän ajoradalle. Arvioin siilin ja oman ajonopeuden väärin ja jarrutin voimakkaasti, mikä aiheutti sen että siili köpötteli suoraan takarenkaani alle joka rullasi siilin päälle kävelyvauhtia. Voi sitä vitutuksen määrää. Piti niin siili pelastaa, mutta kun olisi normaalisti vain ajellut, niin ei olisi tullut mitään. Aikalailla tuli peiliin katsottua, että hyvin meni.

Varislintu parveen olen ajanut. Kerran olin menossa lentokentälle (eri reissu kuin eka) ja kello oli jotain 5 aamulla kesällä. Suoralla tiellä katselin kun iso varis parvi edessä tiellä, mutta ajattelin että kaippa nyt perkeleet väistää. Eivät muuten väistänyt. Kerkesin himmaamaan ja tööttäämään ja ne pääsivät kaikki ilmaan, tosin moni jäi tuulilasiin ja katselin takalasista kun muutama raato jäi tielle. Perkele.

Hirveen en ole osunut, mutta muutaman kerran on tullut nähtyä. Vahvin muisto on, kun tutulla metsätiellä avonaisessa kangasmetsässä, katsoin tien sivustaan ja mietin että "onpa perhanan hienon hirivi patsaan pystyttänyt tuohon". About kymmenen sekkaa myöhemmin pysähdyin ja rupesin oikein miettimään, että ei kai kukaan helvetti mitään hirvipatsasta metsään pystytä. Oma reaktio oli jotenkin jännä, että järjenjuoksuni ei käsittänyt sen olevan oikea hirvi, vaan luulevan sitä patsaaksi. Varmaan silläkin oli osuutta asiaan, kun oli aika helvetin iso sarvipää kyseessä, ettei sitä käsittänyt sen olevan oikea.

Olen kerran ollut kyydissä linja-autossa, kun yhtäkkiä säksähdän voimakkaaseen väistöliikkeeseen. Bussi meni laidalta laidalle ja itse heiluin mukana. Kuski oli väistänyt koiraa. Valitettavasti hiukan osui, kun koiran toinen takajalka oli veltto, mutta luulisi henkin ehkä jääneen, riippuen omistajasta. Kuitenkin bussikuski sai parilta asiakkaaltaan todella kovaa palautetta ja vaikka eläinrakas olenkin niin syystä hän sai. Se väistöliike oli niin voimakas, että uskon toisen puolen renkaiden olleen ilmassa jonkun aikaa, niin paljon oli auto kallellaan. Lisäksi linja-auto kävi toisella puolella kaistaa, mitä jos sieltä olisi tullut henkilöauto tai ehkä jopa rekka. Henkiä olisi ollut herkässä.

Eksoottisin näky on ollut villisika. Olin apukuskin paikalle, kun kunnon läski metsäsika tuli tielle vasemmalta, keskiviivan kohdalla u-käännös sutimisineen ja takaisin metsää ihan helvetin lujaa. Aika vikkelä eläin.

 

[attendo]

huomasin toki

No hyvä, koska alkoi epäilyttää, että näinköhän sun eläimen veren tahrimat silmät näkee noin pientä tekstiä. Olisi toki pitänyt arvata, että kun pimeällä tiellä löydät sen siilin yliajettavaksi, niin toki myös näet valkoista taustaa vasten mustaa tekstiä vaikka se olisikin pienellä kirjoitettu. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!

 

[Syöttöpiste]

Sain ajokortin vuonna 1994 ja sen jälkeen on tullut ajettua erilaisilla ajoneuvoilla reilu miljoona kilometriä yhteensä. Hyönteiset ovat tietty oma lukunsa, niiden määrää ei pysty järjellisesti laskemaan. Oravia on jäänyt alle kymmenkunta, samoin hiiriä ja rottia. Eriilaisia lintuja on päättänyt päivänsä ajamani ajoneuvon tuulilasiin tai keulaan suurinpiirtein samanverran. Suurimpana muistaakseni harakka, jonka irroittelin kuorma-auton maskista erään huoltoaseman pihassa. En ollut huomannut koko osumaa ennen sitä.

Pari kertaa osuminen hirven kanssa on ollut todella lähellä. Ekallla kerralla ajoin kapeaa ja lumista metsäautotietä kuorma-autolla noin kolmea kymppiä ja yht'äkkiä edessä möllötti hirvi keskellä tietä, eikä sillä ollut kiire mihinkään. Matkaa hirveen oli alle 100 metriä ja aloin vilkuttelemaan valoja sekä soittamaan torvea hätistääkseni hirven alta pois. Jarruun en halunnut koskea, koska jos olisin auton pysäyttänyt siihen, olisi liikkeelle saanti pitkässä loivassa mäessä ollut melko haastavaa sen jälkeen. Onneksi hirvi älysi viime hetkellä väistää, ennen kuin olin koskemassa jarrupolkimeen. Etäisyyttä hirveen jäi alle 20 metriä siinä vaiheessa kun se hyppäsi lumipenkan yli taimikkoon. Toisella kerralla olin Jyväskylän eteläpuolella menossa nelostietä pohjoiseen. Lähdin edellä ajavan henkilöauton perässä ohittamaan rekkaa henkilöautolla. Olimme juuri päässeet rekan ohi ja palaamassa omalle kaistalle, kun edellä ajava henkilöauto osui oikealta tielle nousseen hirven peräpäähän. Hirvi oli vielä ilmalennossa kun olin itse sen kohdalla ja sen sorkat meni vain parinkymmenen sentin päästä vasemmasta sivupeilistäni. Nopeutta edellä ajavalla autolla, osumahetkellä oli varmuudella yli 120km/h, koska oma nopeuteni rekan vierellä hetki ennen, osumaa oli juuri tuon verran ja kaasu oli pohjassa siihen asti kun näin edellä kulkeneen auton osuvan hirveen ja aloittavan tämän jälkeen jarrutuksen. Ihmeen vähillä vaurioilla hirveen osunut auto selvisi, kun ottaa nopeuden huomioon. Vähän meni etukulmasta peltiä ruttuun ja kuskin puolen peili meni säpäleiksi. Auto kuitenkin säilyi ajokuntoisena, esimerkiksi tuulilasi oli aivan ehjä. Hirven taru luonnollisesti päättyi siihen, ennen kuin metsästäjä edes ehti paikalle.

Kaikista pahin muisto puistattaa vieläkin, vaikka aikaa on jo parikymmentä vuotta kulunut. Olin auraamassa aura-autolla lumia ja ajoin maantietä aura maassa noin kahden ja kolmen välillä yöllä. Lunta tuiskutti niin, että näkyvyys oli todellä rajallinen. Onneksi minulla ei ollut nopeutta kuin 50-60 km/h, koska yht'äkkiä huomasin tien oikeassa reunassa tumman hahmon aivan näkyvyysalueen rajalla. Hahmo oli ihminen ja ehdin kääntää auton tien reunasta keskelle tietä juuri ja juuri väistäen osuman. Auraa en ehtinyt nostamaan tiestä. Kulkija sai elämänsä lumipesun, mutta selvisi onneksi hengissä ilman mitään vaurioita. On varmasti tuon jälkeen muistanut käyttää heijastinta yön pimeydessä liikkuessaan. Olisin sellaisen hänelle antanut heti paikanpäällä, jos minulla olisi autossa sellainen ollut mukana. Jos olisin sattuntut katsomaan suuri väärällä hetkellä kuorma-auton peilejä, en olisi huomannut jalankulkijaa ollenkaan. Edes osumaa auraan tuskin olisi ohjaamossa havainnut, aura kun kolisee ja rämisee muutenkin koko ajan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mutta kissa lässähtää hauskasti!

Tulin tehneeksi eilen kissasta liiskaa. Täysi vahinko ja kissan oma vika.

Ajan noin 50 tkm vuodessa, jonka pohjalta on yllättävää, ettei noteerattavia eläinosumia ole kohdalleni kopsahtanut kovinkaan montaa. Siis nuo ovat tapahtuneet, jotka ketjun avausviestissä luettelin, joten aika vähillä eläinuhreilla olen kulkemiani polkuja koristellut. Ennen tuota eilistä kissaa vierähti varmaan 6-7 vuotta ilman yhdenkään selkärankaisen hengiltä lanaamista.

Ajelin melko lähellä kotikulmiani ns. nelinumeroisella asfalttitiellä hiljalleen hämärtyvässä illassa. Vauhtia oli 80-alueella suunnilleen sallitut tai pienesti päälle. En ehtinyt kissaa sanoa kun kissa oli jo jäänyt alle. Ekaksi en edes huomannut renkaan alle rientävää myttyä kissaksi, äkkäsin vaan että jokin meni vauhdilla eteen ja jäi alle, kun renkaiden alta kuului töpsähdys.

Kissi oli vainajoitunut laakista. Ei ollut tarvetta paikata käsiavusteisin lopetustoimin. Ihmettelen vain, miten ihmeessä noin valpas, tarkoin aistein varustettu ja kroppaansa taidokkaan koordinoidusti käyttävä eläin säntää noin hölmösti auton eteen taajaman ulkopuolella. Liekö ajanut jotain päästäistä takaa, en nyt oikein muutakaan keksi.

Otuksella ei ollut muassaan ulospäin näkyviä tunnistetietoja. Saattoihan sillä siru olla, mutta jos se niskassa oli ollut, niin paha sitä olisi ollut mennä etsimään pinseteillä verilöllön seasta. Siirsin vaan kissan jäänteet pientareelle, kun peli oli koko lailla selvä.

Kiva ettei autoon tullut jälkiä. Pirssiä ei olisi välttämättä tarvinnut käyttää edes pesussa. Eipä silti, kyseessä on firman työsuhdeauto, joka menee muutenkin kohta vaihtoon. Ei olisi tarvinnut oman rahapussin takia kissavahingosta naukua.

 

[Prof. Puck]

Minun kuljettaman auton alle on jäänyt yksi koira, yksi kissa, yksi sika ja yksi pieni parvi riekkoja. Kettutytön (no ok, en tiedä oliko uros vaiko naaras..) meinasin tulla kerran lahdanneeksi, mutta huomasin onneksi ajoissa ja sain jarrutettua sen verran että osumalta vältyttiin.

Sian yliajo tapahtui maassa, jossa ne vielä varsin vapaana pääsevät kirmaamaan. Ei mitään mahdollisuutta väistää, kun ampaisi tien päälle ja suoraan auton alle ja mulla mittarissa satasen verran vauhtia. Onneksi oli iso maasturi kulkupelinä. Täsmälleen sama juttu koiran kanssa ja itse asiassa samassa maassa.

Kissan päälle ajaminen tuntui kyllä helvetin pahalta. Oli raukka tullut lämmittelemään auton moottorista hehkuvan lämmön alle ja liikkeelle lähtiessäni onnistui jotenkin jäämään renkaan alle parkkiruudusta pois pakittaessani, vaikka vauhtia ei ollut juuri mitään. Tästä mulle on jäänyt pienimuotoinen trauma päälle ja pää pyörii kuin helmipöllöllä aina kun joudun peruuttamaan autoa, varsinkin pihoilla tai parkkiksilla missä on vähänkin vaarana, että joku pikkulapsi saattaisi juosta auton taakse.

Riekkoparvi oli sen sijaan sillä tavalla "huvittava" kokemus, että isäni ja muutamia muita lähtivät viikonlopuksi kanalintujahtiin ja minä silloisen tyttöystävän kanssa mökille (panemaan). Paluumatkalla mökkitiellä tuli nuo riekot (muistaakseni 3-4 kappaletta) yliajettua kun taas samaan aikaan kotiinpalaavilla metsämiehillä saalis oli pyöreä nolla. Panomiehellä saanti on taattu!

 

[Turha Kaukalo]

Oravaan osuin, kyllä, Kolarissa. Ahdisti vähän, voi mua raukkaa kun oikein ahdisti ja toiselta meni henki.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Eipä ole ilmestynyt uusia postauksia tähän ketjuun useampaan vuoteen. Hyvä jos palstalaisten moottoriajoneuvojen ja eläinten väliset kohtaamiset olistivät olleet näin olemattoman vähissä, mutta epäilen suuresti. Jo tilastollisiin syihin vedoten arvelen, että vähintään pientä ja keskikokoista eläinkuntaa ovat jatkoaikalaisten liikennevälineet hitusen harventaneet sitten edellisen postauksen.

Vuoden 2017 jälkeen olen epäintressanttien hyönteisten yms. lisäksi törmännyt autolla muistaakseni vain jäniksenpoikaseen ja oravaan. Jänö selvisi kohtaamisesta hengissä, jäi onnekkaasti pyörien väliin, mutta orava lopetti käpyjen nakertamisen laakista. Ei tarvinnut paikata kivellä tai ristikkoavaimella. Kävin tarkistamassa, kyllä Simeoni oli liiskana, sisuskalunsakin olivat osin ulkona. Jonkin paperinpalan kanssa siirsin sitten Simeonin tieltä syrjemmälle, tai saattoihan otus Elmerikin olla, mistäpä tuon tietää.

Peurakolari on ollut pari-kolme kertaa lähellä sitten syksyn 2017. Kerran jouduin oikein kunnolla jarruttamaan ja väistämään, mutta tuurilla ja vähän myös taidolla ei käynyt kuinkaan.

 

[adolf]

Jäniksen yli. Sen verran moneen osaan meni peräpeilin perusteella ja karvat vaan pöllysi, että ei varmasti henkiin jäänyt. 3000€ lasku pajalta. Onneksi oli vakuutukset kunnossa.

 

[CuJo#31]

Ainakin olen kolannut muutaman oravan ja yhden töyhtöhyypän yli.

Kerran myös töytäisin rullilla liikkuvaa homo sapiensia. Selvittiin naarmuilla (eli pienellä lääkärilaskulla) ja uusien sauvojen hankinnalla.

Eniten edellisistä tapauksista vitutti nimenomaan noiden viattomien elollisten kohtalo.

 

[Glove]

Mitähän niitä olisi? Nisäkkäistä ainakin kissa, orava, supi ja kettu. Siivekkäistä kuovi, kurki ja lokki. Nämä olen siis itse ajanut kopiksi. Lisäksi omistamallani autolla on otettu kontaktia hirven kanssa, mutta siitä selvittiin rikkoutuneella peilillä ja kyljen oikomisella ja maalauksella. Potentiaalia oli pahempaankin kun sattui satasen alueella. Puoli metriä toiseen suuntaan niin hirvi olisi osunut komeasti keulaan.

 

[Walkin]

Kyy (olettaisin, että oli kyy eikä rantakäärme) ja räkättirastas ovat jääneet alle. Vähällä olen selvinnyt.

 

[finnjewel]

Pakko kertoa yksi tapaus Venäjänmaalta. Olin ajamassa Moskovasta Pietaria kohti, kun lähellä Olhava-joen siltaa oli käynnissä jättimäinen sammakoiden vaellus valtatien yli. Sammakoita oli 10-15 m leveä katkeamaton virta. Ehdin hidastaa vauhtia noin 30-40 kilometriin tunnissa, mutta todella niljaisen liukas oli tie eikä auto totellut ohjausta muutamaan sekuntiin.
Onneksi oli sentään valoisaa, keskellä yötä olisi ollut todella hurja tilanne.

 

[Särkilauma]

Kevarilla ajaessa yksi pikkulintu otettu vasemmalla kengällä kiinni. Onneksi oli ajokengät jalassa kun senkin läpi tuntui ikävältä. Sen lisäksi kenkä, lahje ja pyörä hieman veressä, mikä aiheutti putsaus toimenpiteitä.

Tämän jälkeen ensimmäisellä omalla autolla varis konepeltiin motarilla, mistä ei sen kummempaa jäänyt.

Tänä keväänä yövuorosta kotiin ajaessa pikkulinnuilla oli joki soidintanssi tms. menossa kun tuulilasiin napsahtivat. Onneksi ei mennyt lasi rikki.

Muutaman kerran nähnyt hiiren/päästäisen ylittävän tietä juuri ennen autoa, mutta ei ole ollut näköhavaintoa onko jäänyt alle vai ei.

 

[jäämies-70]

Tänäaamuna urospuolinen rastas napsahti auton nokkaan, mustista höyhenistä päätellen.
Muutama muukin pikkulintu osunut keulaan, yksi fasaani ja pari rusakkoa.
Yksi näistä rusakoista teki ”oman ratkaisun”, ehti juosta auton edestä toiselle kaistalle, uukkarit siellä ja takapyörän alle!
Edit: Lisätään nyt vielä pari sammakkoa kahdella eri Husqvarnalla nurmelta, toinen jäi leikkurin alle omassa pihassa ja toinen siimaleikkuriin vähän pidemmässä heinikossa.

 

[Virveliä kainaloon]

Kerta tässä nisällisiä ja muita sudenkorentoa suurempia lasketaan, niin lie sallittua myös hieman livetä otsikosta. Toki jos olisi esimerkiksi sydämentahdistin, niin kävelyäkin voisi kait pitää moottoroidulla ajoneuvolla liikkumisena. Mutta kerran astuin kymmenisen vuotta sitten kävellessä sopulin päälle. Peijakas loikkasi jonkun puolukanvarpujen alta jalan alle sekunnin kymmenys ennen tuhoa. Sen verran veljet pelasivat kokoaan suuremmalla pelikirjalla tuolloin, ettei kontaktia kaihdettu. Pikemmin pyrkivät jatkuvasti agitoimaan ja jouduin isompana pelaamaan hyvin varovasti välttyäkseni pitemmiltä pelikielloilta.

Hieman lähemmäksi moottoroitua ajoneuvoa, mutta kauemmaksi yksikön ensimmäisestä persoonasta päästiin seuraavassa. Olin paikalla, kun työnnettävä, polttomoottorikäyttöinen, ruohonleikkuri teki lähempää tuttavuutta toistaiseksi tuntemattomaan sukuun kuuluneen sammakkojen heimon edustajan kanssa. Tapahtuman jälkeen sammakko jatkoi kohti seuraavaa syntymää kahdessa osassa.