IAAF:n sääntöjen mukaan toinen kupru tietää elinikäistä kilpailukieltoa, mutta niin vain Gatlin sai ensiksi puhuttua pannan kahdeksaan vuoteen todistamalla entistä valmentaajaansa vastaan doping-rikkeestä ja sen jälkeen välimiesoikeudessa rangaistus vielä puolitettiin neljään vuoteen. Ainahan nämä doping-tapaukset ovat kiharaisia, mutta kyllä tämä Gatlinin tapaus on kaiken kaikkiaan aika vastenmielinen.
Urheilussa elinikäinen on loppujen lopuksi hyvin harvoin elinikäinen. Esimerkiksi CAS vapauttaa urheilijan hyvin usein, jos vaikka doping-huoneen seinän väri on ollut hieman himmeämpi kuin katon.
Olivathan Chambers ja Ohuruogokin "ikuisesti" ulkona Ison-Britannian olympiajoukkueesta, kunnes...
Ja taisi itse Kari-Pekka Kyrökin murtaa ikuisen toimitsijapannan itseltään ja ikuisen kilpailukiellon Varikseltaan.
Jotenkin näissä doping-kontrolli, säännöt ja urheilijoiden oikeusturva kiertävät ikuista kehäänsä ja oikeastaan aina ollaan samassa pisteessä. Veikkaillaan, arvaillaan ja vihjaillaan, mutta totuus pysyy tuolla ulkohuussissa.