Mies, paistaako sisäkumi? Eli kaljuunnutko?

[Kapo]

23 on ikää ja kyllä päälaki alkaa paistaa Kaskilahtena. Ei mahda mitään, perinnöllistähän tuo on. Kaikki lähtee kun sen aika on, ei tod jaksa alkaa peittelemään tai hieromaan mitään turskanperseöljyä.

 

[Hazardipakki]

Se on aiheuttanut myös kaljuuntumisessa kummastusta, että monet julkkikset, kuten Bruce Willis ja Agassi ovat kertoneet julkisesti, että kaljuuntuminen on ollut kova paikka, mutta siitä huolimatta he eivät ole tehneet asialle mitään.

Muistaakseni joskus useat hiusexpertit olivat sitä mieltä, että Agassin päähän ei sovi kalju yhtään. Pakko myöntää, että on se melkoinen kananmunanen.

Itse olen luultavimmin saanut hyvät hiusgeenit molemmilta puolilta. Edesmenneellä papalla ei ollut minkäänlaista kaljuuntumista havaittavissa, ja elossa olevalla vaarilla on myös melkein jokainen hiussuortuva tallella. Kumpikaan ei ole ollut edes kovin harmaantuvaa sorttia.

Parturintäti on aina jaksanut ihmetellä, miten paksu pehko meikäläisellä on. Mummo suuttuu aina jos leikkaan hiukseni ihan parin millimetrin sängeksi.

Ikää siis 21½ vuotta.

 

[tombraider]

Kohta kuusi vuotta ilman typerää karvotusta ja äärettömän onnellisena. Alkoi kaksvitosena nousemaan otsa ja päälaki paljastumaan, niin eihän sitä jaksanut katsoa kuin muutaman vuoden. Täydellinen kallo kaljun pitämiseen tietysti helpotti asiaa huomattavasti. Rahan säästö on muuten ollut huomattavaa, koska ennen kävin parturissa parin kuukauden välein ja kaiken maailman feminiiniset töhnät päälle.

Kärsikää te ET-kalloiset tulevat mauripekkariset.

 

[Osmo Rapeli]

Minä olen 29 ja en ole kaljuuntunut, tai siis ainakaan viime syksyyn asti. Olin keikkahommissa asumassa viikot Espoossa ja sitten kerran paikallisessa parturissa erään nuoren kimalaisen käsittelyssä ja tuli puhuttua hiuksistani. Ensin hän sanoi etteivät ne ole paksut vaan tiheät...mutta baras~h läppä oli suora kommentti seuraavaan lauseeseeni:

"Juu täytyy nyt pitää vähän pidempää tukkaa ja sitten vetää siiliksi kun rupeaa kaljuuntumaan...onneksi en ole vielä ruvennut"

Tyttö vilkaisi otsalohkojani ja jatkoi leikkuuta: "Niin, et ainakaan täältä takaa"

Kerrankin helmikimalainen joka puhui asioista suoraan! Rovaniemeltä kotoisin.

 

[alwahla]

Mulla alkoi kaljuuntuminen jo tuossa 18-vuotiaana. Nyt on hiusraja vetäytynyt tuommoiset kolmisen senttiä päälakea kohti ja "hyvällä" tuurilla olen kalju alle kolmikymppisenä.

 

[Timbit]

Oon kolmekymppinen mutta en kalju. Juuri tuossa viime viikolla olin parturissa ja kysäisin parturitädiltä, että joko niitä kaljuuntumisen merkkejä on näkyvissä siellä kuontalossani. Ei kuulemma ole eikä taida meikäläisen kohdalla olla asiasta pelkoakaan. Hiuksia piisaa vaikka muille jakaa, eli hyvin tuuhea kasvusto ja hiusraja ulottuu melko alas.

Kalju sopii joillekin ja joillekin taas ei. Itselleni se ei sopisi (on kokeiltu) joten pidän itseäni onnekkaana kun saan pitää asiassa valinnanmahdollisuuden.

 

[pelikielto]

Onko tälle jotain faktaakin tueksi? Ei muuten, mutta kun kahdella enolla on ollut varhain "urheilukenttä päässä" (serkun tenavan kommentti papan hiuksista) ja taas meillä neljällä veljeksellä (24-36v.) tukkaa piisaa, eikä pienintäkään merkkiä hiustenlähdöstä näy.

Ei muuta lähdettä kuin tuo avausviesti ja omat kokemukset, joten no stress.

 

[wilco]

Hiuksia piisaa vaikka muille jakaa, eli hyvin tuuhea kasvusto ja hiusraja ulottuu melko alas.

Niin, taisihan se Juicellakin parhaimpina päivinään ulottua tuo hiusraja melko alas. Ihan taisi olla lapaluiden tasolla...

Että silleen...

 

[Sistis]

Kaljuuntuminen periytyy kuulemma pääsääntöisesti äidin puolelta ja siellä puolen sukua tätä ilmiötä esiintyykin valitettavan paljon. Ohimorajaa tuleekin tarkkailtua tästä syystä harvasen päivä.

Tieto vai fakta? Huhu vai fiktio?

Jos näin on, niin sitten alkaapi huolestuttaa. Isän puolelta ei kaljuuntumista ole esiintynyt tietääkseni ollenkaan, ainakaan isällä ei ole mitään siihen viittaavaa, vaikka jo päälle 60v onkin. Vaari ei kaljuuntunut missään vaiheessa 79-vuotista elämäänsä. Isovaaria en ole koskaan nähnyt kuin kuvissa, eikä hänelläkään ollut mitään kaljuuntumiseen viittaavaa. Ulkonäköni olen sen sijaan perinyt selkeästi heiltä.

Mutta mutta... äidin puolelta niitä kaljuja löytyykin. Pappa oli, jos ei nyt ihan kalju, niin aika harvahiuksinen. Äidin kaksoisveljellä, eli meikäläisen enolla, on myös päälaki käynyt aika harvaksi. Toisella enolla ei mielestäni kaljuuntumista ole nähtävissä, ainakaan vielä, mutta hän onkin vähän veljeään nuorempi. Ehkä hän vielä ehtii.

Hiuksien osalta olen perinyt geenejä selkeästi äidin puolelta. Isän puolella mieshenkilöillä oli mustat tai todella tummanruskeat hiukset ennen luonnollista harmaantumisvaihetta. Minullakin oli vielä kymmenen vuotta sitten käytännössä sellaiset. Nyt hiukseni ovat vaalentuneet äidin puolella yleiseen sävyyn. Lisäksi ennen niin suorat hiukseni ovat iän myötä alkaneet muuttua hieman kiharteisemmiksi. Ei tosin mitään käkkäräpää -ilmiötä, mutta selkeää taipuisuutta kuitenkin on havaittavissa. Niin, ja tuota kiharteisuutta esiintyy äidin puolella. Isän puolella ei.

Eli siis, kaljuunnunko minäkin? On se mahdollista, hiuksia ainakin tuntuu välillä lähtevän paljonkin. Se tosin ilmeisesti johtuu siitä, että hiukseni ovat puolipitkät ja melkoisen tuuheat, joten niitä katkeileekin helposti. Ainakaan mitään hiusrajan nousua en ole havainnut, tai päälaen paistamista. Parturilta kyselin keväällä, onko minulla kaljuuntumisriskiä, johon hän nauroi: ei tällä hiustenkasvulla ja hiusmäärällä. Silti olen havaitsevinani, kun katson itseäni peilistä, että päälaella hiukset ovat selkeästi harvemmat, kuin sivuilla. Tätä ei huomaa vielä mitenkään, jos ei asiaa osaa tarkastella salapoliisin asenteella, mutta... miten kymmenen vuoden päästä? Hiukseni olivat muuten silloin kymmenen vuotta sitten aivan uskomattoman tuuheat. Nyt ne saattavat olla päälaelta ns. normaalit... kymmenen vuoden kuluttua ehkä harvat.

Pelottaa. Joudunko ostamaan peruukin? Jos kaljuunnun päälaelta, näytän ihan Pulkkiselta, ja silloin pikkulapsilla lienee hauskaa.

 

[Veijari]

Mutsin mukaan faijan kaljuuntuminen alkoi siinä kolmenkympin iässä. Itse olen nyt siinä vaiheessa. Faijalla on ns pälvikalju ja ohimokohdat ovat myös karanneet taakse ja tämä on mielestäni juuri se kaikkein rumin kaljuuntumistapa.

Joitakin vuosia sitten alkoi otsalla hiusraja vetäytymään hieman ja silloin kauhistelinkin että perkele nytkö se alkaa mutta vetäytyminen pysähtyi ja teki vain meikäläistä hieman vanhemman näköiseksi. Enpä tiedä jatkuuko tuo kaljuuntuminen ja alkaako pälvi loistamaan, mielellään tietysti saisi jäädä näin. Äidin puolelta tulee helvetin paksua hiuslaatua, joten toivotaan että osa äidin karvageeneistä kumoaisi nämä isän kaljuuntumisgeenit.

Eipä siinä kuitenkaan enää itsellä niin väliä ole kaljuuntuuko vaiko ei. Nuorempana se oli kovakin paikka ja stressasin asian kanssa aika paljonkin. Myöhemmällä iällä on kuitenkin paljon muutakin mietittävää kuin oma ulkonäkö... tulette sen kyllä itsekin huomaamaan, oi Suomen nuoriso.

 

[Veijari]

Onko mielipiteitä tuohon maantieteelliseen kaljuuntumiseen ? Onko meillä suomalaisilla "kireämpi päänahka" niin kuin anoppini viiltävä analyysi kuului. Tai joku ihan oikea syy miksi saattaisimme kaljuuntua herkemmin kuin vaikkapa Etelä-eurooppalaiset tai britit.

Me arjalaiset olemme metsien ja hankien väkeä kun taas mm. nuo etelä-eurooppalaiset ovat aina olleet polttavan auringon alla, siksi myös ovat kasvattaneet itselleen vahvemman karvoituksen, auringolta suojaamaan siis. Näin olen kuullut, mutta tämä ei välttämättä ole autuas totuus.

 

[arpa80]

Niih, kai sitä on kaljuuntumassa pikku hiljaa, ainakin leskenlovet ovat ilmestyneet. Ikääkin alkaa oleen kohta 26 ja lovet vasta hiukan vetäytyneet. Äidin isä on oli muistaakseni aikas "pitkä otsainen" ja siltä puolelta olen perinyt aika paljon niin en ihmettelis jos lovet ovat joskus vielä takaraivossa saakka. Oon miettinyt, että jos jokusen vuoden taistelis ihme aineiden kanssa sitä vastaan, mutta toisaalta olen tullut sinuiksi ajatuksen tasolla kaljuuntumisen kanssa.

Intissä olin hetken kaljun, kun siihen "pakotettiin". "tyyli vapaa, mutta mitta enintään tämä" ja osoitti omaa päätään. Muuten ei ollut lomille asiaa.

Kun mua leikattiin niin olin sen verta alhaalla, että en nähnyt mitä tuleman pitää. Kaverit taisivat sanoo, että sulla on hyvän muotonen kallo, ja elin toivossa etten pelästyisi. Mutta kun nousin tuolista ja katsoin peilistä niin eka reaktio oli että "Hyi stana", mutta ajan kanssa siihen tottui.

 

[V-man]

Hiuksia ei ole ollut päässä noin viiteen vuoteen. Se on oma valinta, kalju on viileä, mukava ja tytötkin tykkää. Onneksi mulla on sellainen kallo, että kehtaa pitää kaljua. Höylällä n. kaksi kertaa viikossa, niin se on siinä.

Sama, paitsi että ajelen kyllä pääni lähes päivittäin. Aamulla kun käyn suihkussa niin samalla tempaisen Mach kolmosella sängen pois. Aikaa menee noin 2min. Hemmetin helppohoitoinen ja sata kertaa tyylikkäämpi kuin ohut tukka. Yleisin naisten kommentti on tosiaankin "porno" tjms. eli allekirjoitan tuon "tytötkin tykkää". Ohuttukkaisesta miehestä tuskin kukaan nainen tykkää, mutta kaljuista aika moni. Itselläni alkoi tukka harventua jo 18v ikäisenä ja sitten parikymppisenä tempaisin kaikki pois.

Hitto kun kaljuuntuisi samalla tavalla kuin Risto Kaskilahti tai Spede. Semmoinen tukka olisi hieno.

 

[Ted Raikas]

Onko mielipiteitä tuohon maantieteelliseen kaljuuntumiseen ? Onko meillä suomalaisilla "kireämpi päänahka" niin kuin anoppini viiltävä analyysi kuului. Tai joku ihan oikea syy miksi saattaisimme kaljuuntua herkemmin kuin vaikkapa Etelä-eurooppalaiset tai britit.

Kyllä sillä uskoakseni on jotain merkitystä. Suomalaisilla ei taida keskim. olla niin vahva ja paksu hiuslaatu kuin esim. monilla länsi-eurooppalaisilla ja etelä. Kyllähän sielläkin tietysti ihmisiä kaljuuntuu, vaikka olisi miten paksu pehko, ei sillä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että juuri valon vähäinen määrä ja muutenkin karu maaperä, josta ei saa niin paljon hivenaineita ja muita ravinteita, vaikuttaa, että monella on perinnöllisesti aika ohut hiusrakenne ja samalla heiveröinen ja altis kaljuuntumiselle.

Tälläistä olen siis kuullut, en nyt mene takuuseen. Onko tehty tutkimuksia, että toiset kansat kaljuuntuvat helpommin kuin toiset? Mene ja tiedä. Tietysti ravintotottumukset ylipäätään vaikuttavat asiaan myös paljon.

 

[Major Julli]

Olen miettinyt samaa. Suomessa kuitenkin nuo ruokatottumukset ovat aika epäterveelliset verrattuna moneen muuhun euroopan maahan. Varmasti myös ilmastolla on ollut aikoinaan "näppinsä nahkassa" kun näitä perintötekiöitä on alkanut muodostua.

Evoluution kannalta kaljuuntumisella ei ole paljoa merkitystä, koska entisaikoina lapset oli jo tehty siinä vaiheessa kun kupoli alkoi kuumottamaan.

 

[magnum37]

Jees, eli nostellaas tätäkin ketjua..

Nimeni on magnum37, olen kaljuuntuva. Näin se on nyt valitettavasti myönnettävä. Itselleni hiuspussien osittainen kuolema tuli kyllä täysin puskista, sillä en vielä reilu viisi vuotta sitten olisi uskonutkaan tulevani tästä ilmiöstä kärsimään, koska isäni puolella kaljuuntumista ei esiinny. Myös isäni isällä ei takakumi paista edelleenkään. Ilmeisesti ominaisuus tulee sitten jostain äidin puolelta tai todella kaukaa sukupuusta, tai sitten kyse on joidenkin ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta, kuten vaimoni epäilee.

Kaiken voi tosiaan ihminen menettää. Hiukset olivan tämän kehon parasta antia läpi nuoruuden. Minulla oli tuuheat, tummat ja paksut, hyvin kasvavat hiukset. Hiusten proteiinipitoisuus oli vähän liiankin suuri, sillä jouduin aamuisin oikomaan hiuksia vedellä ettei ihan möröltä näyttäisi - nyt saa käsitellä hauraita ja ohuita hiuksia. Ikää 33 vuotta!

Ja juurikin tästä "miehekkään komeasta" pälvikaljusta on kysymys, sekä osittaisesta ohimokaljusta. Parturini on yrittänyt rohkaista, ettei usko minun tapauksessani päälaen täysin kaljuuntuvan, eikä muutenkaan tunnu kantavan asiasta huolta, mutta on tässä jo nyt kohtalaisesti loistavassa takakumissakin kestämistä. Minulla on takaraivossa ns. hiuspyörylä, josta kaljuuntuminen yllättäen alkoi 27 ikävuoden jälkeen. Hiukset ovat myös muutenkin harventuneet päälaella. Ei siellä kovin eloisalta tunnu, kun shampoota vaahdottaa.

Pitää tässä nyt vaan totutella sitten tähän perinteiseen insinöörilookkiin. Toisaalta taitaahan se Clintti alias Dirty Harrykin kärsiä pälvikaljusta, mutta ei se nyt paljoa lohduta..

Ei muuta kun tsemppiä kohtalotovereille surutyössä. Hiukset meni, mutta kai se elämä jatkuu vaikka sitten täysin ilmankin. Tosin tällaiselle kynäniskalle ei täyskalju oikein sovi. Peruukkiostoksille?

 

[ditrim]

Nimeni on magnum37, olen kaljuuntuva.

Kiitos siitä että kirjoitit vaikeasta aiheesta noin hienosti. Se rohkaisee minua valmistautumaan siihen, että jossain vaiheessa minultakin tuo kaunis karvapeite pääni päältä katoaa. Hiukseni ovat aina olleet poikkeuksellisen ohuet, suorastaan silkkiset. Vielä tällä hetkellä olen siinä iässä, että saan muutaman vuoden nauttia siitä kun tytöt hivelevät innoissaan ihanan tuntuistua tupeloani. Mutta minä tiedän, että vaikka tilastot ovat kaljuuntumattomuuteni puolella, niin elämän kylmä vittumaisuus ja epäreiluus tulee hiukseni jossain vaiheessa pois korjaamaan.

Isäni puolelta tukka ei lähtenyt ennen henkeä keneltäkään, mutta valitettavasti äitini puolelta tilanne on täysin päinvastainen. Jos ei elämä ole ollut minua kohtaan turhauttavan epäreilua jo muutenkin, niin sitä lisää vain se, että kaljuna minä näytän tappajalta, hullulta, linnakundilta ja raiskaajalta.

Peruukkiin en usko ikinä sortuvani, on siis joko uskottava ihmelääkkeeseen tai kuolla tyylikkäästi nuorena.

 

[Ted Raikas]

A.W. Yrjänä taisi joskus jossain pohdiskella syvälliseen tyyliinsä:

"Miksi vain suomalaiset rokkarit kaljuuntuu?"

Vastausta ei taida olla. Vai onkohan?

Aki Villehän kuuluu toki itsekin näiden pälvikaljuisten klaaniin.

 

[sampio]

Mulla ei pitäisi olla pelkoa kaljuuntumisesta, ellei mitään radikaalia tapahdu. Molemmat papat olivat paksutukkaisiä äijiä vielä kuolinvuoteillansa, toinen täysin mustatukkainen, toinen harmaa parrasta päälakeen. Tuonne niskaan tosin paukahti meikäläiselle parin sentin halkaisijalla stressikalju viime vuonna, mutta kasvoi onneksi umpeen parin viikon kuluessa.

Etelän runsaskarvaisuus on selviö, mutta en kyllä väittäisi, että briteillä ei kaljut kiiltäisi yhtä paljon kuin täällä. Pikemminkin päinvastoin. Tyypillinen sikäläinen herrasmieshän on nimenomaan päälaeltaan kalju, mutta runsailla pulisongeilla varustettu pisamaposki.

 

[Ted Raikas]

Etelän runsaskarvaisuus on selviö, mutta en kyllä väittäisi, että briteillä ei kaljut kiiltäisi yhtä paljon kuin täällä. Pikemminkin päinvastoin. Tyypillinen sikäläinen herrasmieshän on nimenomaan päälaeltaan kalju, mutta runsailla pulisongeilla varustettu pisamaposki.

Brittein saarillahan on paljon skandinaavista perua olevaa geenipoolia. Viikingit kun tuntui aikoinaan viihtyneen sielläpäin aika tavalla ja ovat kyllä oman osuutensa jättäneet väestöön.

 

[tahtookirjoittaa]

Ainakaan vielä mikään ei viittaa meikäläisellä, 29, hiusten harvenemiseen, mutta mahdollisuudet taitavat olla aika tarkkaan 50/50, että joskus pehko ohenee. Mitään ristodufva-lookia ei löydy kummankaan vanhemman puolelta, mutta äidin puoleisilla äijillä hiusraja on monilla vetäytynyt jonkin verran. Toiselta puolelta sitten löytyykin pysyvämpää pehkoa: ainoastaan harmaantumista on siellä esiintynyt. Näyttää siltä, että olen perinyt faijan puolelta suurimman osan fyysisistä ominaisuuksistani, mm. hiusten värin, ruuminrakenteen ja pituuden. Ja toivottavasti myös pysyvän tukan.

 

[Mack]

Tälläinenkin ketju löytyy.

Ensinnäkin itse pitää kiittää geenejä, että aika hyvä tukka lopulta on jäänyt päähän. Isäukon tukka on vähän kämyinen ja oikeastaan koko isän suvun, mutta mutsin puolella nimenomaan päinvastoin. Myönnän, että joskus noin 20v tietämillä asiaa stressasi etukäteen hieman liikaa ja silloin tuli tsekkailtua hiusrajaa turhan neuroottisesti. Sittemmin asia rauhoittui kun siellä ei mitään negatiivista tapahtunut. Nyt yli 10 vuotta myöhemmin yhä sama tukka päässä mennään, mitä nyt luonnollista pientä kulmaa on tullut, mutta erittäin tyytyväinen olen.

Yleisesti tulee kolme kategoriaa mieleen. Ensinnäkin rankasti pakeneva hiusraja edestä, sitten tuo munkkikalju tuolta päälaelta ja sitten vielä tuollainen yleinen harveneminen, joka henkilökohtaisesti kuulostaa mielestäni aika dramaattiselta. Eli kun on periaatteessa ihan perustukka, mutta se vain on jokapuolelta hieman harva.

Tässä ketjussa on kysytty mielenkiintoisia kysymyksiä. Miten nopeasti kaljuuntuminen voi joillain edetä? Itsellä on aina ollut sellainen mielikuva, että jos noin 3-kymppisenä vedät ok-tukan kanssa, niin aika turvassa olet.

Erityisen raakana ilmiönä olen pitänyt sitä jos jonkun isäukolla on vahva letti mutta poika itse on jo kaksvitosena kaljuuntunut. Se on julmaa. Sekin on todettava, että vaikka me miehet tuota stressaamme, niin eniten käy kyllä sääliksi joitain aika kauniitakin naisia, joilla huomaa että esim. aika suurenkin hiuspehkon alla on ongelmia (huomaa esim. liian ohuita kohtia).

Ketju on alkanut yli kolme vuotta sitten. Mitenkäs alkupään kirjoittajat tänä päivänä? Ovatko pelot rauhoittuneet vai yltyneet? Miltä tilanne näyttää konkreettisesti?

MACK

 

[arpa80]

Ketju on alkanut yli kolme vuotta sitten. Mitenkäs alkupään kirjoittajat tänä päivänä? Ovatko pelot rauhoittuneet vai yltyneet? Miltä tilanne näyttää konkreettisesti?

MACK

Itse huomasin kirjoittaneeni, tänne about 3vuotta sitten. Tilanne sama kuin silloinkin, tai siis pelkoni taisi olla turha, melkolailla sama määrä tukkaa. Ja vuoden päästä ohitan jo tuon 30v:kin, kun kerran lupailit että se olisi ratkaiseva rajapyykki. Kuitenkin on loppupeleissä ihan sama, jos tukka lähtee - ei jaksa kiinnostaa enää.

 

[Koirapoika]

Tukanreuhake ei osoita harventumisen merkkejä, pysyy ja paranoo.

 

[Eddie]

En ole kirjaimellisesti kaljuuntunut, mutta se nuoruusvuosien paksu tukka on muisto vain. siinä 18-24 vuotiaana tukka oheni melko paljon ja hiuksia lähti niin paljon, että se stressasikin. Mutta viimeiset 5-6 vuotta tilanne on ollut muuttumaton. Jossain vaiheessa rupesin syömään lisävitamiineja, en tiedä oliko siitä oikeasti apua. Ehkä.. Mutta turha sitä tukan lähtöä on oikeasti murehtiam en ymmärrä miksi se on niin synkkä asia kuin on. Kaikki tietää, ettei sille voi mitään. En tosin tiedä kuinka hyviä ne "lääkitykset" on.