Jusa,
Mixu, Vilpertti ja Dungus ovat jo myöntäneet vihaavansa venäläistä jääkiekkoa ja yleensä Venäjää maana. Heidän kirjoituksensa kannattaa jättää omaan arvoonsa. Minä olen jo jättänyt. Lisäksi kolme edellä mainittua eivät edusta tämän palstan parhaimmistoa joten suuri menetys heidän jättäminen omaan arvoonsa ei ole.
Jos palataan alkuperäiseen aiheeseen. Jos puhutaan yksittäisistä pelaajista niin kaikkien aikojen täydellisin kiekkoilija on joko Anatoli Firsov tai Vjatsheslav Starshinov. Näillä pelaajilla oli kaikki pelin osa-alueet hallussa täydellisemmin kuin kenelläkään muulla ennen tai myöhemmin. Starshinov oli N:liiton kiekkoilun ensimmäinen todellinen superpelaaja. Yleisesti Vsevolod Bobrovia pidetään N:liiton ensimmäisenä superpelaajana mutta itse en lue häntä Starshinovin, Firsovin, Harlamovin, Mihailovin, Petrovin, Maltsevin, Tretjakin, Fetisovin, Makarovin, Krutovin tai edes Bykovin ja Homutovin kastiin. Bobrov oli aikanaan ylivoimainen pelaaja N:liitossa mutta 1950-luvulla kiekkoilu ei ollut vielä kovin kehittynyttä N:liitossa sen paremmin kuin koko Euroopassa. Aikalaistensa joukussa Bobrov toki oli superpelaaja mutta pelitaidollisesti hän ei yllä em. pelaajien joukkoon.
Starshinov oli siis ensimmäinen neukkujen superpelaaja. Tämä vanttera Moskovan Spartakin keskushyökkääjä oli N:liiton pitkän maailmanmestaruusputken (1963-1971) takuumies. N:liitto voitti maailmanmestaruuden 9 kertaa peräkkäin näinä vupsina ja Starshinov oli aina mukana joukkueen itseoikeutettuna kapteenina. Starshinov lienee N:liiton kaikkien aikojen kovin pelaaja, jopa Vladimir Petrovia ja Valeri Vasiljevia kovempi. Hän antoi aina täyden vastuksen kanadalaisille ja amerikkalaisille gooneille, jotka yrittivät vilpillisin keinoin voittaa taidollisesti ylivertaisen punakoneen. Starshinov hallitsi jokaisen pelin osa-alueen joko hyvin tai erinomaisesti. Hän oli loistava aloittaja - todellinen harvinaisuus silloisessa N:liiton maajoukkueessa. Hän osasi suojata kiekkoa paremmin kuin yksikään maailmassa. Hän oli vahva kuin härkä. Telinevoimistelussa ja voimanostossa harjaantunut vartalo ei antanut periksi kovemmassakaan koitoksessa. Pelintekijänä Starshinov edusti myös huippua. Hänen laitahyökkääjänsä sekä Spartakissa että maajoukkueessa olivat Majorovin veljekset, Boris ja Jevgeni. "Siviilissä" Starshinov oli rautatieinsinööri. Starshinov voitti urallaan kaiken mahdollisen. Hänellä on vieläkin hallussaan N:liiton mestaruussarjan lyömätön yhden kauden maalintekoennätys. Edes Boris Mihailov ei sitä koskaan onnistunut rikkomaan. Varsinkin tshekkimaalivahti Vlado Dzurillalle Starshinov oli kauhistus. Kun Slava tuli maalille ei Dzurilla tiennyt mitä tehdä. Hyvänä esimerkkinä vuoden 1968 MM-kisat. N:liitto johti toisessa erässä 5-0 ja Starshinov oli tehnyt neljä maalia Dzurillan taakse. Silloin Dzurilla meni vaihtoon ja tilalle tuli nuori Jiri Holecek josta oli tuleva 1970-luvun paras maalivahti Euroopassa (myös Tretjak mukaanlukien). Starshinov on N:liiton kiekkoilun kaikkien aikojen täydellisin keskushyökkääjä. Hän ei ehkä maineeltaan koskaan nouse Petrovin, Maltsevin tai Larionovin asemaan mutta kukaan näistä ei ollut "Slavaa" parempi jääkiekkoilija.
Ainoa joka tosissaan voi haastaa Starshinovin kaikkien aikojen täydellisimmän pelaajan tittelistä on Anatoli Firsov. Tämä lyhyenläntä, mutta vanttera ja uskomattomat jalkavoimat omaava pelaaja nousi N:liiton kiekkoilun priimustuotteeksi 1960-luvun puolivälissä. Firson pelasi ensi kertaa MM-kisoissa 1964, mutta varsinaisen läpimurtonsa hän teki vuotta myöhemmin Tampereen MM-kisoissa. Siellä Firsov teki ehkä MM-kisojen kaikkien aikojen kuuluisimman maalin. Vastassa oli Ruotsin puolustuksen takuumies Rolle Stoltz. Firsov tuli vauhdilla vasenta laitaansa ja lähti kiertämään Ruotsin maalia. Sekä Stoltz että maalivahti olettivat Firsovin jatkavan kiertoliikettään, mutta uskomattomalla akrobatialla Firsovin onnistui maalin takaa yhdellä kädellä pujottaa kiekko Ruotsin maaliin etukulmasta. Toinen Firsovin "uskomattomista" tuli 1969 MM-kisoissa. Vastassa oli Tshekkoslovakia ja ottelu ehkä MM-kisojen histotian kaikkien aikojen tulisin ja kiihkein johtuen maailmanpoliittisesta tilanteesta. Firsov tuli siniviivalle, pysähtyi ja ampui napakan lyöntilaukauksen kohti Holecekin alakulmaa. Kiekko lähti voimalla siinä oli kiukkuinen kierre. Holecek ei edes ehtinyt reagoida kun kiekko oli maalin alakulmassa. Laukaus ei ollut noussut senttiäkään jään pinnasta. Samoissa kisoissa Ruotsin kuuluisa Leif "Honken" Holmqvist nosti valkoisen lipun maalinsa kulmalle Firsovin laukauksen sujahtaessa yläkulmaan jo kolmannen kerran samassa ottelussa. Ottelun jälkeen ruotsalaiset tokaisivat: "Ei Firsov yritä maaleja. Hän yritti tappaa Honkenin noilla laukauksillaan!".
Firsov oli Anatoli Tarasovin lempipelaaja. Mutta se ei tarkoittanut että hän olisi ollut erityisasemassa. Päinvastoin. Kerran Firsov sitoi luistimen nauhojaan kesken harjoitusten. Silloin Tarasov luisteli Firsovin luo ja sanoi "Ettekö te tiedä (teitittely oli paha merkki!) että olette juuri varastanut jääkiekolta 15 sekuntia ettekä koskaan voi antaa niitä takaisin?" Erään toisen kerran Tarasov laittoi Firsovin hänelle outoon ketjuun Almetovin ja Aleksandrovin kanssa tuttujen Vikulovin ja Polupanovin sijaan. Firsov teki harjoituksissa tökerön virheen, tekipä saman virheen vielä toisen kerran ja kolmannenkin. Sillion läjähti Tarasovin hansikas päin Firsovin poskea. Koskaan myöhemmin ei Firsov enää tehnyt samaa vihettä.
Firsov oli maailman paras kiekkoilija lähes koko uransa ajan. Hän oli äärettömän voimakas, tekninen, kimmoisa ja nopea pelaaja. Se tapa, jolla N-liitto pelasi kiekon ulos omalta alueeltaan aina 1980-luvulle asti oli Firsovin muunnos (ensin pakin nopea syöttö laiturille joka jatkaa sen yhdellä kosketuksella keskelle leikkaavalle sentterille. Tämä taktiikka oli erityisesti NHL joukkueille myrkkyä). Firsovilla on MM-kisojen kaikkien aikojen paras piste/ottelu keskiarvo. Hän oli suvereenin dominoiva pelaaja Euroopassa ja olisi ollut sitä myös NHL:ssä. Firsov on se laitahyökkääjän prototyyppi jonka varaan myöhemmin mm. Harlamov, Makarov, Krutov ja Bure rakensivat pitkälti pelinsä. Kukaan näistä ei pystynyt yhtä täydellisesti yhdistämään kaikkia jääkiekon ominaisuuksia kuin Firsov.
Firsovin ura maajoukkueessa päättyi 1972 Olympialaisten jälkeen juuri ennen kuuluisaa Supersarjaa. Hän ei koskaan hyväksynyt Tarasovin erottamista maajoukkueesta ja riidat uuden valmentajan kanssa johtivat lopulta kv. uran loppumiseen.
Nämä kaksi pelaajaa jäävät kiekkohistoriaan sen täydellisimpinä pelaajina. Kumpi on parempi? Sen voi jokainen itse päättää.