Mieleenpainuvimmat liiga-KalPa muistot

[Jani82]

Onkohan nyt niin Jani82 että Sinä kenties et kunnolla ole edes nähnyt KalPan nousua divareista maan huipulle ja sieltä taas kiemuroitten kautta taas ylös liigaan.

No olet ehkä kokenut sen nousun taas takaisin liigaan ? Mutta tunne tuntuu puuttuvan ? Tunne menneistä ajoista on aika hataraa ..sillä tunne paljastaa tosi fanin ;)

Jos elää vain KalPan kirjoitetun historiikin varassa niin jotain on silloin varmasti jäänyt näkemättä ja kokematta ? Ehkä ne parhaat vuodet ... no ei ...nyt puhaltaa VOIMAKKAAT tuulet ! : )

Kyllä on tullut nähtyä pelejä on edellisen nousun aikaan.
Brent oli viihdyttäjänä hieno ja sellaisia persoonia jääkiekko tarvitsee, mutta joukkueelle tärkeämpää pelaajaa kuin Rusnak ei ole ulkomaalaisvahvistuksissa ollut.
Toisekseen eikö se kerro kaiken ketä yleisö oikeasti eniten kaipasi kun fanit saivat johdon pois potkiman Rusnakin vielä takaisin, omalla toiminnallaan.

Niin en tiedä mikä on sinun mielestäsi sitten tunnetta näistä asioista.

1991 kevät ratkaiseva JYP välierä on se hienoin peli montussa ikinä toiseksi menee tuo tämän kevään ratkaiseva finaali.

 

[muzakian]

No mielipiteitähän on monia ja pitääkin olla. Mutta että "pieleen"? Kuitenkin Rusnakin ja Slaninan ekalla kaudella KalPa oli pronssiottelussa (Daro loukkaantui ekassa playoff-pelissä eikä pelannut lopuissa) ja toisella kaudella finaaleissa. Sen jälkeen kyseiset herrat alkoivat vanhentua käsiin.

Ei siinä muut hommat menneet pieleen kuin talous. Viihdyttävyydessä kieltämättä Thompson, Sapergia ja Lavoie pistivät vielä piirua paremmaksi. Sekin tosin saattoi johtua siitä, että heidän aikaansa KalPan suomalaisosasto oli huomattavasti vaisumpi kuin slovakkien aikana.

En tiedä mutta kovin joukkue kärsi loukkaantumisistakin kaudella 91-92. En tiedä menikö vikaan sitten harjoittelussa. Liian kovaa? En muista loukkaantumisten syitä, mutta sivussa suuren osan kautta oli ainakin Jarmo Kekäläinen ja Jari Härkälä. Tirkkonen, Vesterlund, Tuomenoksakin taisi käydä sairastuvalla.

 

[A.P.Järvi]

En tiedä mutta kovin joukkue kärsi loukkaantumisistakin kaudella 91-92. En tiedä menikö vikaan sitten harjoittelussa. Liian kovaa? En muista loukkaantumisten syitä, mutta sivussa suuren osan kautta oli ainakin Jarmo Kekäläinen ja Jari Härkälä. Tirkkonen, Vesterlund, Tuomenoksakin taisi käydä sairastuvalla.

Joo se homma meni alusta lähtien pieleen. Tuskinpa se kuitenkaan kesätreenien laadusta johtui.

Johtavat kotimaiset pelaajat Pekka Tirkkonen ja Jarmo Kekäläinen loukkaantuivat molemmat syksyn Kanada Cupissa, eivätkä koko kauden aikana toipuneet vammoistaan, vaan pelasivat puolitehoisina (mm. Tirkkonen pelasi vaikka ei pystynyt kirjoittamaan!). Kekäläisen "puolen miljoonan nivunen" oli oikeastaan ensimmäisiä ratkaisevia takaiskuja, jotka johtivat Liiga-KalPa ry:n taloudellisen selkärangan katkeamiseen. Pelaajat olivat toki vakuutettuja, mutta vakuutusyhtiö ei tietenkään korvaa mitään, jos miehet pelaavat - puolitehoisinakin. On vain on tai off -asento. Ja kun ei muitakaan ollut niin pakko oli peluuttaa ja lisäksi tietysti pelaajat itse halusivat pelata.

Tuomenoksa puolestaan sai kiekon Joensuussa alkukierroksilla silmäänsä. Häntä hoitanut lääkäri totesi seuraavana päivänä, että nyt on sitten Antin pelit pelattu. No, ei ollut, mutta (B-)maajoukkuetasolle Tuomenoksa ei enää koskaan palannut pitkän sairaslomansa jälkeen. Puolustuksesta puuttui myös Markku Jokinen, joka ei toipunut polvivammoistaan, vaan joutui lopettamaan kiekkoilun vasta 23-vuotiaana. Jopa käveleminen on ollut Jokiselle hankalaa kyseisen vamman vuoksi. Lisäksi Vesa Ruotsalainen jäi suojatiellä auton alle ja menetti koko kesäharjoituskauden. Hopeavuonna loistanut Rusi, ei valitettavasti enää koskaan ollut hyvä pelaaja sen jälkeen. Tuossa olikin ennakkoon joukkueen kolme tärkeintä puolustavaa puolustajaa.

Jari Härkälähän ei varsinaisesti ollut loukkaantuneena, vaan hän oli jo lopettanut edellisvuonna kiekkoilun. Palasi kuitenkin sitten keväällä jäälle, kun miehet yksinkertaisesti loppuivat kesken.

Darius Rusnakin peli ei kulkenut enää edelliskausien malliin (jolloin oli tehnyt 113 pinnaa 88 ottelussa), ja tammikuussa hän joutui pitkälle sairaslomalle Hämeenlinnassa saatujen kylkiluumurtumien vuoksi.

Listaan voidaan lisätä myös mm. Vesterlund, Nivus-Mika Rautio, Jirsi Hämäläinen... Pahimmoilleen loukkaantumisista kärsi samanaikaisesti kaksi kentällistä pelaajia. Ei tuollaista mikään joukkue kestä. Pelillisesti seitsemäs sija oli tapahtumiin nähden OK-suoritus. Yhtään peliä koko kaudella ei päästy pelaamaan sillä kokoonpanolla, jolla oli tarkoitus pelata koko kausi.

Lisämausteen "cocktailiin" antoi alkava talouslama, jota vastaan KalPalla (kuten muillakaan suomalaisilla pienyrityksillä) ei ollut lääkkeitä. Jollain lailla hallussa ollut talous lähti käsistä viimeistään, kun playoff-paikka jäi kahden pisteen päähän v. -92. Voi sanoa, että ne 1990-luvun ongelmat lähtivät liikenteeseen nimenomaan siitä kaudesta. Kyllä se oli hirveä kausi.

 

[A.P.Järvi]

Vielä se pitää huomioida, että 1991-92 joukkue oli kymmeniä prosentteja kalliimpi kuin hopeajoukkue, koska mitalin voittaminen nosti käytännössä kaikkien pelaajien palkkapyyntöä sopimusneuvotteluissa reilusti. Siihen vaikutti myös se, että varakkaammat seurat olisivat olleet valmiita maksamaan esim. jollekin Erik Hämäläiselle huomattavasti enemmän kuin mitä hän oli Kuopiossa tienannut. Upe Pulliainen siirtyi Tepsiin, Härkälä ja Häpä Oksanen lopettivat, mutta muiden kanssa tehtiin jatkoPAHVIT - tuli muuten kalliiksi. Se oli harkittu riski, joka jälkiviisaana olisi kannattanut jättää tekemättä. Toisaalta yleisö olisi voinut ihmetellä, jos kaikki parhaat pelaajat olisi myyty suuren menestyksen jälkeen. Näinhän tapahtui sitten vuotta vuotta myöhemmin, kun oltiin jo pahassa lirissä.

Menestyksen myötä varmaa on, että kulut kasvavat. Tulot eivät välttämättä kasva riittävästi.

 

[Gagne]

Kerho-Kalpa vuonna 1&2

En laiskana miehenä jaksa tarkistaa. Kuitenkin kyseessä oli Juha Tuohimaan viimeinen esiintyminen Kalapa-paidassa.

Tuohimaa otti kiekon oman siniviivan tuntumassa ja lähti polkemaan persoonallisella tyylillään vauhtia Kuivalaisen maalin takaa. Tai siis sai kaikki uskomaan että näin hän aikoo tehdä. Todellisuudessa Tuohimaa pisti (ja väitän edelleen että tahallaan) kiekon etupesästä omiin, ja hymyili leveästi vaihtoon mennessään. Siinä Kuivalais-Pasikin pyöritteli hetken aikaa piätään.

Toinen on sitten jo täälläkin mainittu karsintapeli Wayne Thompsoneineen.

 

[Master God]

Tuohimaa otti kiekon oman siniviivan tuntumassa ja lähti polkemaan persoonallisella tyylillään vauhtia Kuivalaisen maalin takaa. Tai siis sai kaikki uskomaan että näin hän aikoo tehdä. Todellisuudessa Tuohimaa pisti (ja väitän edelleen että tahallaan) kiekon etupesästä omiin, ja hymyili leveästi vaihtoon mennessään. Siinä Kuivalais-Pasikin pyöritteli hetken aikaa piätään.

Taisi kuitenkin olla niin, että kiekko lähti selkeästi maaliviivan takaa ja niin kaukaa Kuivalaisesta, ettei se sitä tahallaan voinut tehdä. Siis kiekko meni Kuivalaisen kautta maaliin, mutta tilanne oli kyllä ainakin Kuivalaisen ja pleksin takaa nähtynä syöttöyritys oman siniviivan alle. Voin toki olla väärässäkin. Muistinhan Raimo Summasen ja Timo Nykoppinkin tapelleen...

Ja jos vielä muistellaan lisää, niin taisi tuo olla myös KalPan toistaiseksi viimeinen esiintyminen sekä liigassa että Rinkelinmäellä.

 

[A.P.Järvi]

Ja jos vielä muistellaan lisää, niin taisi tuo olla myös KalPan toistaiseksi viimeinen esiintyminen sekä liigassa että Rinkelinmäellä.

Ei kai nyt sentään(?). Jos nyt oikein ymmärsin, että tässä puhutaan Tuohimaan viimeisestä pelistä niin sehän pelattiin jo 1993, eli liigassa rimpuiltiin/roikuttiin vielä kuusi laihahkoa vuotta.

 

[Master God]

Ei kai nyt sentään(?). Jos nyt oikein ymmärsin, että tässä puhutaan Tuohimaan viimeisestä pelistä niin sehän pelattiin jo 1993, eli liigassa rimpuiltiin/roikuttiin vielä kuusi laihahkoa vuotta.

Juu, en väitä vastaan. Muistini on muissakin olosuhteissa kohtuullisen hyvä, mutta ajankohdat saattavat heittää enemmän tai vähemmän...

 

[Rontti]

Itse väitän muistavani oikean tapahtumien kulun. Tuohimaa näytti yrittävän heittää pakki-pakki syöttöä maalin takaa laidan kautta, mutta kiekko syystä tai toisesta livahti vasempaan alanurkkaan. Kiekko siis lähetettiin A-katsomon puolelta. Korostan että se meni siis suoraan maaliin eikä lähtenyt maaliviivan takaa.

 

[A.P.Järvi]

Kyseinen peli on muuten viimeisin, jonka KalPa voitti Rinkelinmäellä (2-5). 1988-99 välisenä aikana sieltä tulikin 22 ottelusta ihan kokonaiset kaksi voittoa. Loukkaantuneita tuli sen sijaan jatkuvalla syötöllä: Rusnak, Pekkarinen, Pisto, Ruotsalainen.... Nooh, aina sattuu ja tapahtuu (ja hymiö tähän).

 

[YellowDanger]

Joskus kun KalPa pelasi viimeksi liigassa tais muuten olla -91 ja oli vierailulla Raumalla.Peli oli 4-4 ja peliaikaa jäljellä noin kolmisen sekuntia kun joku KalPan mies päätti kokeilla epätoivoista lämäriä punaviivalta.Veto olisi mennyt ainakin kaksi metriä ohi ja metrin yli kunnes Lukon silloinen "huippuvahvistus" Vladimir Myshkin päätti lopettaa pelin upeaan koppiin hanskakädellä...Kaamea hyppy ylöspäin kiekko hanskan reunaan ja siitä maaliin ajassa 59.59..KalPa vei siis pelin 4-5 ja kyllä vitutti!! =)

 

[Zorba]

Edellisen liigavisiitin viimeinen kausi ja KalPassa piipahti kaveri nimeltä Roman Oksjuta. Kummallinen kaveri oli, jossain kotipelissä teki muistojeni mukaan pari maalia joilla ratkaisi voiton KalPalle, otti kympit ja lisäksi poistui jo ennen kättelyjä koppiin. Jäi siinä sivussa Parhaan Pelaajan Palkintokin pokkaamatta.
Mieshän siirtyi sitten palkkaleikkausten jälkeen Lukkoon, ja tilastot tuolta kaudelta ovat mielenkiintoiset: 26 peliä, 4 maalia 9 syöttöä ja 134 jäähyminuutia.
KalPassahan tilastot olivat 10. 4+2, 55 min.

Sitä hämmästystä ei voi unohtaa, kun KalPa viimeinkin onnistuu voittamaan ja voiton pääarkkitehti (taisi olla kyllä Lubos Robillakin osansa) ei vaivaudu edes kättelemään...


Toinen yksittäinen tapahtuma on myös jäänyt mieleen. Sami Simonenhan tunnettiin pelaajana, joka taklasi kaikkea mikä liikkui. Juuri oli kaveri minulle tätä hehkuttanut ja tuumasi, että katsoppas nyt kun se tulee jäälle niin varmasti taklaa. Noh, Samihan tuli jäälle ja "taklasi" B-pisteitten välissä viivalta ammuttua kiekkoa lantiollaan. Tilanne todellakin näytti taklaukselta ja kyllä siitä riemu repesi kun kiekko vilahti taklauksen seurauksena maaliin.

 

[choose_life]

Edellisen liigavisiitin viimeinen kausi ja KalPassa piipahti kaveri nimeltä Roman Oksjuta. Kummallinen kaveri oli, jossain kotipelissä teki muistojeni mukaan pari maalia joilla ratkaisi voiton KalPalle, otti kympit ja lisäksi poistui jo ennen kättelyjä koppiin. Jäi siinä sivussa Parhaan Pelaajan Palkintokin pokkaamatta.

Silloin oli vielä Suomessa sääntö, että jos saa kympin niin siellä jäähyllä piti olla pelin loppuun. NHL:ssä ei tarvinnut eikä Suomessakaan nykyään.

Itsellä hauskimmat on varmaan:

1) Brent Sapergian lämäri: Kaverille sanottiin ennen peliä, että "Put Myllys out of balance/play". Yv:llä pelintekijän paikalta kauhea pommi suoraan päähän (tahallaan), Myllyksen Jofa halki ja Kalpa voitti!

2) Yksi kevät katseltiin agenttien fakseja kaverin kanssa, ensimmäisenä meni sivuun muuan Brett Lievers "Ei tuosta ole mihinkään"

3) Anatoli Bogdanovin eka kausi; varmaan joukkueena ainoa Kalpa, joka pelasi edes vähän taklaavaa kiekkoa.

4) Savon Sanomat-turnauksien sunnuntain HIFK-Jokerit ottelut. Ilman mitään järkevää syytä klo 9 aamulla. Muuan Mika Strömberg oli sammunut Amarillon vessaan klo 2 ja ei muuta kun pelaamaan...

5) Timo Kärkkäisen tuomarointi A-junioriotteluissa. Viimeistään toisessa erässä käytöskymppi kotijoukkueelle. "Timo! Ei punttisalilla tuomareita tehdä!"

 

[Nebula]

5) Timo Kärkkäisen tuomarointi A-junioriotteluissa. Viimeistään toisessa erässä käytöskymppi kotijoukkueelle. "Timo! Ei punttisalilla tuomareita tehdä!"

Sen verran offtopiccia, että tuo Kärkkäinen oli meillä ylä-asteella jonkin aikaa liikunnanmaikkana. Aivan huipputyyppi olikin. Se oli talvisin joko sählyä tai lätkää. Ei mitään hiihtoja sun muita. Ja kaikki tykkäs :)

 

[Kalapa64]

Jokiharjusta

Olkku kirjoitti 2 vuotta sitten mainiten Jokiharjun sukeltelijaksi. Ehkä mies sattui välillä jokusen jäähyn kalastamaankin, mutta oli Kalpan yksi tärkeimmistä miehistä Kalpan menestysvuosina 90-luvun alussa.
Kuten myös Jokereissa Kalpan jälkeenkin. Pelimies sanoisin kun katsoo pistetilastojakin: ellen väärin muista niin 300 liigapeliä/300 pistettä.

 

[jesse72]

Olkku kirjoitti 2 vuotta sitten mainiten Jokiharjun sukeltelijaksi. Ehkä mies sattui välillä jokusen jäähyn kalastamaankin, mutta oli Kalpan yksi tärkeimmistä miehistä Kalpan menestysvuosina 90-luvun alussa.
Kuten myös Jokereissa Kalpan jälkeenkin. Pelimies sanoisin kun katsoo pistetilastojakin: ellen väärin muista niin 300 liigapeliä/300 pistettä.

Jep, 288. 105+158=263. Pleijarit 40. 12+22=34.

14 A-maaootelua saldolla 3+3.

 

[MustatKortit]

Olikohan se Arto Sirviö aikoinaan, joka ylitti siniviivan ja ampui hirveän lämärin Sakke Lindforin maskiin siten, että maski lensi ilmassa suoraan ylöspäin noin kolmen metrin verran. Komea oli veto.