Tommi Kovanen tunnetusti esittää asiat kärjistettynä ja vain omasta näkökulmastaan sekä tekee itsestään uhria.
Lienee kai siinä ihan pointtiakin, mihin asioihin kirjassa huomion kiinnittää. Olkoon mitä mieltä tahansa oksennusreflekseineen, niin kai lopulta on niin, ettei kukaan pelaaja ole isompi kuin joukkue, muttei mikään joukkue isompi kuin henki ja terveys. Ainakaan, jos asiaa tervepäisenä tarkastelee.
Totta helvetissä Kovanen asioita kokee omasta näkökulmastaan, vai kenen vinkkelistä hänen niitä pitäisi tarkastella? Tietyllä tapaa hän ei itsestään tee uhria, vaan on uhri. Meinaan huolimattomuus ja kuuntelemattomuus moisien vammojen kanssa haiskahtaa heitteillejätöltä.
Mitä tulee aikaan ja lopetukseen JYPissä, niin asioilla on aina kaksi puolta ja näkökulmaa. Seuralle tilanne taisi olla ennen kokematon, mutta jos pelaaja on asian niin käsittänyt, että hänellä on lupa halutessaan siirtyä, myös hän toimii loogisesti omasta vinkkelistään. Itsellä kun on käynyt vastaavan oloinen tilanne, jossa pomoni mitätöi haluamani ulkomaan komennuksen minun tietämättäni. Siitä hetkestä, kun asiat selvisivät (oli minun tietämättäni käynyt rekrylle ilmoittamassa, ettei minua enää kiinnosta lähteä) ainoa ajatus oli, että tästä firmasta vittuun ja äkkiä, luotto menee vain kerran.
Tuo tapaus kuitenkin on poikinut positiivista kasvua JYPin tapaan hoitaa pelaajien asioita toiveineen. Täältä sivusta olen ainakin näkevinäni, kuinka mallikkaasti JYP on sen jälkeen kyennyt vastaamaan pelaajiensa toiveisiin, vaikka ne tarkoittasivat siirtymistä toiseen seuraan. Kovanen nyt sattui olemaan se katalyytti tai aku ankka, jonka ansiosta muutos saattoi tapahtua.
Lapsellinen katkeruus ja pankkaniskaisuus asiassa pikkuisen ihmetyttää, aikuisella luulisi olevan edes pikkuisen kykyä ymmärtää asioiden tärkeysjärjestyksiä elämässä, junioreilla tietty läikkyy milloin mitenkin, kun aivot ei vielä ole kehittyneet.
Minä toivon kaverille pelkkää hyvää ja terveyttä ja annan arvon sille, mitä hän JYPin kiekkohistoriaan urallaan toi.