Jos Joly pysyy terveenä ja jatkaa samaa rataa koko kauden kovalla asenteella on mahdollisuus NHL:ään ensi kaudelle selkeästi olemassa. Se toki vaatii Jolylta itseltään myös rohkeutta ja luottoa itseensä lähteä takaisin Pohjois-Amerikkaan, koska Euroopasta saanee paremmat rahat. KHL:stä tulee varmasti rahakkaat tarjoukset. Suurimpaa osaa jääkiekkoilijoita ei KHL enää kiinnosta, mutta kymmeniä pohjoisamerikkalaisia sinne on kuitenkin taas siirtynyt ja en tunne Jolya, joten en tiedä onko hän kiinnostunut KHL:stä vai ei. Mutta vaikka ei toivottavasti olisikaan, niin Sveitsistä saa myös hyvät rahat.
Mutta jos NHL on edelleen unelmana, niin tasainen ja ehjä kausi HPK:ssa tuottanee NHL-sopimuksia. KHL:n tai Sveitsin rahoihin nähden niissä on se riski, ettei NHL-paikkaa aukea ja joutuu pelaamaan halvemmalla AHL:ssä. Kukaan pelaaja ei pelkillä Liigan näytöillä yksisuuntaisia sopimuksia saa, joten kaksisuuntaiseen Jolyn on tyydyttävä. Ja siinäkin olellista on löytää oikea joukkue. NHL:ssä neloskentät rakennetaan duunareista ja alivoimapelaajista, eikä Joly sinne kuulu. Jolyn pitäisi löytää joukkue, jossa olisi mahdollisuudet kolmoskentän laitaan. Niitä toki on ja hyviäkin, koska palkkakatto rasittaa monia kärkijoukkueita taas ensi kaudella ja tällöin heille onnistuneet halvat haut kolmoskentän rooliin ovat isoja juttuja. Esimerkiksi Avalanchea kannattavana tiedän heidän tilanteen hyvin ja siellä voisi olla kolmoskentässä ensi kaudelle tilaa Jolylle, kunhan harjoitusleirillä päihittää kilpailijat. Avalanchen voi hallitsevana Stanley Cup -voittajana laskea hyväksi joukkueeksi.
Isossa kuvassa ja suuren yleisön edessä Joly kärsii ketjukavereistaan. Joly pelaajatyyppinä ei tarvitse toista kiekollista maestroa rinnalle, mutta paremmalla kiekollisella tuella Jolyn pistesarake näyttäisi entistä paremmalta. Eetu Liukas, Matti Järvinen, Antti Pihlström ja Tommi Tikka ovat kaikki selkeitä Liiga-tason pelaajia ja omissa rooleissaan hyviä, mutta ei kenenkään kuuluisi pelata kolmoskenttää ylempänä. Jos Jolylle olisi toisen duunarin paikalle lyötävissä joku paremmin viimeistelevä ja nopeammin kiekkoa liikuttava pelaaja, se siivittäisi Jolya vielä tehokkaampaan kauteen. Tuon tasoisia kavereita HPK:ssa ei ole kuin Steve Moses, mutta pelaa samaa pelipaikkaa ja ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin sovellu tuohon liiankin ahnaana kiekonhautojana.
Euroopassa sopimuksia solmitaan nykyään todella aikaisin ja toivottavasti Joly ei siihen lähde. Ketjukavereistaan huolimatta Jolylla on mahdollisuudet täyden kauden pelatessaan saada 70 pistettä kasaan, mikä olisi huima suoritus. Sen jälkeen on Jolylla aika miettiä mitä jääkiekolta vielä tahtoo ja mihin uskoo. Ottaako niin sanotusti helpot rahat Sveitsistä tai Venäjältä vai lähteä Pohjois-Amerikkaan vielä kerran NHL-unelman perässä. Jolylle pohjoisamerikkalaisena siirto AHL:ään ei ole samalla tavalla dramaattinen kuin joillekin suomalaisille. Mutta vaikka NHL-sopimus tarjoaisi NHL:ssä pelatessa noin 800 000 dollarin palkan, niin AHL:ään joutumalla palkka putoaisi noin 300 000 dollariin kaudessa. Sveitsistä saisi tuplat ja Venäjältä varmaan vielä enemmän. Mutta jos Jolylla on haluja NHL:ään, niin näitä raha-asioita hän ei mieti vaan suuntaa takaisin tutulle mantereelle ja raivaa tiensä NHL-joukkueen kokoonpanoon harjoitusleirillä.