Meikäläiselle Metallica sijoittuu sinne varhaisteini- ja teinivuosien tärkeisiin bändeihin. Kitaransoitonkin opettelin Seek And Destroyn, Masterin ja muiden tahdeissa. Ikinä ei tullut kuitenkaan sitten halua nähdä bändiä livenä, niin kuin vaikka Motörheadin tai Anthraxin kohdalla kävi. Ehkä siihen vaikutti se jonkinmoinen pettymys Loadiin ja musiikkimaun vankistuminen punkin ja hösselin puolelle, vaikka toisaalta Maideniakin tulee aina vaan kuunneltua. En tiiä, nostalginen trippi se on kuunnella niitä neljää ekaa levyä ja aina silloin tällöin niihin tulee palattua.