Harmillisen pintapuoliseksi on karsintoihin tutustuminen kiireessä jäänyt, mutta pari tuumaa täältäkin.
Aloitetaan kököllä graafikalla. Jaotellaan viime ja tämän kevään joukkueet seitsenosaiseen tasojärjestykseen voimasuhteiden perusteella.
Kevät 2004:
7 TUT
6 JKP
5
4 AHM
3
2
1 KVE
Kevät 2005:
7
6 JKP
5 FPS
4
3 HEK
2 SHT
1
Kuten HeKi-valmentaja Pikkarainenkin antoi ymmärtää, on sarjojen välille muodostumassa pieni kuilu. Kovatasoisessa Mestiksessä ei ollut aiempien vuosien tapaista heittopussia, eikä Suomi-sarjassa yhtään ylivoimaista porukkaa. Niinpä Mestis-joukkueet ovat karsintojen suosikkeja ja alasarjalaiset selkeästi haastajia.
Toisaalta kokonaisuutena karsintasarja on kuitenkin viime kevättä tasaisempi, sillä HeKi ja SHT ovat nähdäkseni vahvempia kuin vuosi sitten selkeästi neljänneksi jäänyt KOO-VEE. Lyhyt karsintasarja on sen verran yllätysherkkä, etenkin kun paineet voivat tehdä tepposiaan, että yllätyksenä en pitäisi, vaikka jompikumpi suomisarjalainen jommankumman Mestis-joukkueen taakseen jättäisi.
Kauden verran Mestis-rutiinia saanut Jokipojat lienee jonkin verran vahvempi porukka kuin vuosi sitten, mutta Brendlin ja etenkin Käyhkön oleminen sairaslistalla satuttaa. Kevään tulokset ovat olleet hyviä, mutta jonkinlainen arvoitus tämän hetken pelillinen iskukyky ja valmennuksen osaaminen kai sittenkin onkin. FPS ei jää paljon jälkeen, ei välttämättä yhtään.
HeKillä on valmennus erinomaisella tolalla ja viisikkopelaaminen lienee Mestis-tasolla. Alakerran materiaali on kapea, mutta hyvä. Ongelmana näen sen, että Mestis-porukoihin verrattuna hyökkäys on auttamattoman kädetön. Noin 15 tehopisteen Mestis-jyriksi luokiteltavissa olevia Jani Kylmämaata ja Sinkkosia tehokkaammaksi on osoittautunut ainoastaan Jani Tossavainen. Hyökkäystehot häviävät paljon Jokipojille ja FPS:lle, joten HeKi vääntänee melko vähämaalisia otteluita, joiden voitoksi kääntäminen on hankalaa.
SHT on hieman arvoitus minullekin, mutta ryhmästä löytyy hyviä nimiä ja Titaanien ja Montrealin kylvettäminen osoittaa, ettei SHT jää HeKistä paljonkaan jälkeen. Vaikuttaa siltä, että valmentaja Huddin johdolla Seinäjoella on tervettä tekemisen meininkiä. Höylää en ole ikinä nähnyt, mutta tilastojen perusteella SHT ei häviä muille maalivahtipelissä yhtään. Pernaan ja Uiton johdolla pakisto vaikuttaa pätevältä, mikä on tärkeä juttu, sillä pelkällä iloisella hyökkäyspelillä (tyyliin HcM/Titaanit) voisi tulla kylmää kyytiä. Lisäksi reilut pari kentällistä lähes Mestis-tason hyökkääjiä. Yllätysvalmis.
Avauskierroksella on viimeisten seitsemän kauden aikana Mestis-joukkue voittanut kotonaan suomisarjalaisen yhdeksän kertaa ja hävinnyt vain kolmesti, kuten Ahmat vuosi sitten Jokipolle. Avaustappion myötä on syytä suureen huoleen, jos sellainen kohdalle osuu.
Jokipo/FPS – HeKi/SHT-matseissa todennäköisyydet lienevät karkeasti arvioiden luokkaa 60-15-25.
