Mestiksen voimasuhteet 2021–2022

  • 53 335
  • 242

The Nikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, BJR, Keijo Kaarisade
Eikös tuo nyt pelanne, kun kerran kokoonpanossa on. En osaa sanoa K-Espoon kokoonpanosta, kun en tiedä heidän pelaajistaan juurikaan mitään, mutta jonkin verran näyttäisi kokoonpano muuttuneen eilisestä ja tuskinpa huonompaan suuntaan? Ilmeisesti veikkajat ovat pelanneet sen verran selvästi Espoolle, että Veikkaus on reakoinut pudottamalla kerrointa?
Paha sanoa. Viime viikonlopun TuTo-pelistä jäi pois Kuure ja Hopponen vielä kokoonpanojen julkistamisten jälkeen. Tämä tosin loukkien johdosta.

Eiliseen on aika turha verrata, kun 15 parhaasta pistemiehestä puuttui 13. Nyt ehkä enää puolet.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Eiliseen on aika turha verrata, kun 15 parhaasta pistemiehestä puuttui 13. Nyt ehkä enää puolet.
No mutta eiliseen siis kuitenkin vertasin, kun tässä ketjussa eilisiäkin kokoonpanoja käsiteltiin. Eli ylläolevan lainauksen perusteella Espoon kokoonpano on nyt selvästi kovempi kuin eilen ja sehän varmasti vaikuttaa omalta osaltaan veikkaajien käyttäytymiseen ja kertoimiin. Siitä kertoo jo sekin, että Espoon kerroin on enää 1,91 ja JoKP:n on jo nyt 3,25.
 

Lokkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Heitetääs omakin lusikka soppaan, kun vielä ehtii:

1. Ketterä
2. K-Espoo

3. Hermes
4. JoKP
5. KeuPa
6. RoKi

7. TuTo
8. IPK
9. K-Vantaa
10. KOOVEE
11. Hokki
12. Peliitat
13. SaPKo
14. FPS
Ei mairittelevasti mennyt oma ennustus:

- 5/14 oikeille sijoituksille
- 5/6 puolivälieräjoukkueista oikein
- 7/10 jatkoonmenijöistä oikein
- 2/4 karsintoihin joutuneista oikein
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tosipelit käynnissä, mutta pureudutaan vielä pikkaisen runkosarjaan. Yleensä kaikissa asioissa jälkiviisastelu on turhaa, mutta urheiluveikkauksissa se voi olla ihan hyödyllistäkin. Jo ihan siksikin, että ennusteiden vertaaminen toteutuneisiin sijoituksiin paljastaa positiiviset ja negatiiviset yllätykset paremmin kuin sarjataulukko.

Yllättäjät:
1. FPS
2. KeuPa
3. RoKi

Flopit:
1. K-Vantaa
2. TuTo
3. SaPKo

Tarkemmat perkaukset joukkuekohtaisesti seuraavissa viesteissä.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Ketterä

Sijoitus analyysissäni: 1. (vahva kokonaisuus)
Oma veikkaukseni: 1.-2. (mestarisuosikit)
Toteutunut: 1.

Ketterän menestys oli mielestäni niin varmaa, että olisin ollut valmis lyömään vetoa mitä tahansa muuta joukkuetta vastaan siitä, että Ketterä on runkosarjassa kahden parhaan joukossa. Jos nyt on pakko keksiä joku yllätys, niin ehkä sitten se, että uusiutunut joukkue oli huikeassa iskussa heti kauden alussa. Toisaalta taas sitten kevättä kohti jalka nousi vähän kaasulta ja pelaaminen näytti ajoittain löysältä.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Uuden edessä (kori 3)
Maalivahdit – Erottuvat edukseen (kori 1)
Puolustus – Tämän kauden priimukset (kori 1)
Hyökkäys – Lähes täydelliset (kori 1)

Valmennus oli siis ainoa osa-alue, joka ei päässyt listallani parhaaseen kategoriaan. En kuitenkaan nähnyt tässä tapauksessa tulokasvalmentajassa mitään riskejäkään.

Ropo tietää siis mitä valmentaminen on, eikä mitään sopeutumisvaikeuksiakaan varmasti tule.

Maalivahdeista pidin Lipiäistä sarjan kärkipään ykkösvahtina. Täytti tämän tonttinsa. Auvisen varaan en laskenut ihan kamalasti, koska näytöt olivat olemattomat, mutta arvioin että Ketterässä myös kakkosvahti saa aiempien vuosien tapaan vastuuta. Melko hyvin suoriutui Auvinenkin.

Puolustajien osalta rankkasin Ketterän ihan kärkipäähän.

Ketterän pakisto on mielestäni vielä piirun verran leveämpi kuin K-Espoon.

Ei se ehkä levein ollutkaan, kun Marlo Koposen pelit jäivät vähiin, mutta riittävän leveä kuitenkin, sillä Jami Hännisestäkin oli vara luopua. Mutta Ketterä-puolustus oli joka tapauksessa yksi sarjan parhaimmista. Jere Vertanen löi itsensä läpi sarjan tähtipelaajaksi, kuten veikkasinkin. Lisäksi Santeri Salmela oli odotetun hyvä ja muut täyttivät vähintäänkin paikkansa kärkijoukkueen pelaavassa kokoonpanossa.

Hyökkäyskalustoa kehuin ja nostin ihan viime hetkillä jopa kärkeen.

Jälkikirjoitus: Zdenek Sedlakin kaltaiset mahdolliset SaiPa-lainat nostavat kyllä Ketterän jo piikkipaikalle.

Odotin Olli Korhosen, Jegor Tshishikovin ja Elmeri Kaksosen muodostavan kovimman kolmikon. Henry Karjalainen pääsi kuitenkin yllättämään puun takaa ja voitti pistekuninkuuden. SaiPa-apujen merkitys jäi käytännössä olemattomaksi.

Mutta oikein hyvin olin tästäkin hajulla. Oli terävä kärki ja sen jälkeen erittäin laaja ja monipuolinen kalusto. Ketterä teki eniten maaleja sarjassa ja peräti kymmenen sen hyökkääjää rikkoi 20 pisteen rajapyykin. Ratkaisijoita riitti kaikkiin kenttiin, Arttu Rämö ja Janne Kettunen ehkä tulivat sitten tavallaan noiden budjetoitujen SaiPa-lainojen paikalle.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: OCE

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
K-Espoo

Sijoitus analyysissäni: 2. (paras pelaajisto)
Oma veikkaukseni: 1.-2. (mestarisuosikit)
Toteutunut: 2.

Kiekko-Espoon pelaajamateriaali oli mielestäni sarjan kovin. Sen sijaan valmennus iso kysymysmerkki ja näin pieniä uhkakuvia myös Roope Taposen lainapestissä. Joukkueessa nähtiin aika paljon muutoksia kauden aikana, mutta kyllähän se odotettu kärkisija sieltä sitten loppujen lopuksi tuli kuitenkin.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Kysymysmerkit (kori 4)
Maalivahdit – Erottuvat edukseen (kori 1)
Puolustus – Tämän kauden priimukset (kori 1)
Hyökkäys – Lähes täydelliset (kori 1)

Kim Hirschovits oli valmentajana täysi arvoitus, eikä kyllä ainakaan syksyllä herättänyt luottamusta. Kauden edetessä joukkueen peli parani kuitenkin huomattavasti, joten ehkä tässä voisi jo pientä varovaista peukkua näyttää valmennuksenkin osalta?

Roope Taposta pidin yhtenä sarjan parhaista vahdeista, mutta haistelin kyllä sitäkin uhkakuvaa, että HIFK kutsuisi miehen takaisin.

Kakkosvahti Juho Järvisestä (tai seuran omista A-junnuista) ei nimittäin taida olla vielä kuin ihan satunnaisiksi tuuraajiksi.

No, Taposen osalta riski realisoitui pikkaisen jo runkosarjassa ja nyt sitten ihan kunnolla. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen katastrofi kuin pelkäsin. Järvinen suoriutui paikkaajana vähintäänkin kohtalaisesti ja dumaamistani junnuista Jani Lampinen on torjunut ihan yhtä vakuuttavin tuloksin kuin Taponenkin.

Rankkaan Kiekko-Espoon kokeneen puolustuksen niukasti sarjan parhaaksi.

Espoo-pakisto heikkeni merkittävästi kauden aikana, kun sarjan profiilipelaajiin laskemani Mikko Kuukka ja Saku Salmela lähtivät pois jo varhaisessa vaiheessa. Muutti kokonaiskuvaa sikäli, että Sakari Turtiaiselle jäi etenkin kiekollisessa pelissä varsin iso ruutu. Toisaalta avasi myös muille mahdollisuuksia ja esimerkiksi erittäin hyväksi peruspakiksi arvioimani Miro Keskitalo nousi sitten komeasti esille täyttämään ruutua.

Rotaatioon kaavailemani muut pakit olivatkin sitten kokoonpanon vakiopelaajia. Hoitivat kyllä tonttinsa, mutta ei K-Espoon pakisto nyt loppujen lopuksi ainakaan sarjan paras ollut.

(…) hyökkääjäkalusto on niin laaja ja kova, että ongelmaksi tulee melkeinpä se, että mihin ihmeessä kaikki nuo pelaajat saa järkevästi tungettua?

Eipä sitä ylitarjontaa sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Ykköshyökkääjä Mikko Lehtosen lisäksi myös Kasper Elo jätti joukkueen kesken kauden. Lisäksi sairastuvalla riitti ruuhkaa.

Mitään odottamani kaltaista railakasta ilotulitusta Kiekko-Espoon hyökkääjät eivät järjestäneet. Näin potentiaalisia pistepörssin kärkinimiä riittävän jopa kolmeen ketjuun, mutta eipä niitä sitten loppujen lopuksi ollut yhden yhtäkään. Lehtonen paukutti pinna/peli-tahdilla, mutta loppujen lopuksi paras pistemies oli Oula Kuure, joka löytyi koko sarjan pistepörssistä vasta sijalta 36.

Terävin kärki jäi uupumaan, mutta leveyttä ja tasaisuutta oli kohtalaisesti. Henkilökohtaisella tasolla suurin osa hyökkääjistä lienee kuitenkin pettynyt omiin pistemääriinsä. K-Espoon kokonaismaalimääräkin jäi aika vaatimattomaksi.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
JoKP

Sijoitus analyysissäni: 10. (hyvä peruspaketti, mutta kärkipelaajien onnistuminen ratkaisee paljon)
Oma veikkaukseni: 3.-5. (taistelevat kotiedusta)
Toteutunut: 3.

JoKP oli ainakin minulle vaikeimmin veikattavia joukkueita, sillä tulos onnistumisen ja ynnämuut-sijoituksen välillä näytti riippuvan niin vahvasti muutamasta hankalasta ennustettavasta pelaajasta. Moni veikkasi joensuulaisia ihan kärkipäähän. Mulla faktavertailu ja oma intuitio poikkesivat toisistaan, mutta pienellä varauksella sijoittelin minäkin seuraa kärkipäähän.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Uuden edessä (kori 3)
Maalivahdit – Kelpo tilanne (kori 2)
Puolustus – Hyvät kuusikot (kori 2)
Hyökkäys – Riippuu mistä roikkuu (kori 3)

Pidin Kari Martikaisen onnistumista melko todennäköisenä, mutta ehkä todella vaikeassa alkukaudessa näkyi tämä:

Uuden työpestin lisäksi (…) myös ihan uusi ympäristö.

JoKP taisteli lopulta jopa runkosarjan voitosta, joten hyvinhän se tulokaskausi valmennukselta meni.

Maalivahdeista Leevi Nikkinen oli ihan sitä ykkösvahti-tasoa kuin odotinkin. Kasper Lehikoisen nousu varteenotettavaksi haastajaksi sen sijaan positiivinen yllätys. JoKP:n maalivahtiosasto olisi kuulunut koria ylemmäs, eli sarjan parhaimpaan kategoriaan.

Puolustusta pidin tasapainoisena ja oikein hyvänä. Kärkinelikosta Esa Lehikoinen ja Ville Räsänen olivat sivussa paljon, mutta paikkaajaksi tuli Mico Luoto. Lisäksi Santeri Koponen pelasi ihan huikean kauden ja Miika Heiskari otti selvästi odotettua isompaa tonttia.

Muut täyttivät paikkansa kärkipään seuran pelaavassa kokoonpanossa ja suurin osa heistäkin taisi ottaa vähintään pienen stepin ylöspäin. Ihan hyvän kuusikon JoKP sai siis peleihin kasaan, kuten arvioinkin.

Vaan mikäkö sitten oli se minua arveluttanut epävarmuustekijä? Hyökkäys. Potentiaali oli lähes ääretön, mutta ihan varmoja kärkipelaajia nolla.

(…) monen todellinen taso on vielä arvoitus. JoKP-hyökkäys saattaa hyvinkin olla yksi sarjan kovimmista, mutta ihan yhtä hyvin se saattaa osoittautua pettymykseksikin. Kovimmat odotukset on asetettu ulkomaalaisvahvistusten harteille

Nyt on helppo sanoa, että oli ihan turhaa epäillä. Käytännössä kaikki JoKP-hyökkääjistä joko ylittivät tai vähintään täyttivät odotukset.

Nicolas Werbik ja Aaron Miller olivat kovimpia odotuksiakin kovempia pelaajia, kunhan kauden edetessä pääsivät kunnolla vauhtiin. Jussi Tammela teki sen läpimurtonsa, mitä uskalsin toivoakin ja Teemu Siironen nousi kärkikenttien pelaajaksi. Erittäin positiivisia yllättäjiä olivat myös Jonne Brygger ja Aatu Luusuaniemi.

Mutta voi kyllä edelleenkin sanoa, että näiden ulkomaalaishankintojen osuminen oli erittäin oleellinen asia. Kovin olisi tainnut olla tukkoista ja liiankin tasapaksua ilman heitä. Joel Kerkkäsenkin läpimurto jäi vielä rikkonaisen kauden takia tekemättä, eikä sieltä taustalta sitten enää muitakaan varsinaisia ratkaisijoita enää löytynyt. Jiri Karafiatin panos runkosarjassa ei ollut vielä erityisen merkittävä, mutta pudotuspelejä ajatellen on iso plussa. Jälkikäteisarviona JoKP:n hyökkäyskalusto osoittautui yhdeksi sarjan parhaimmista.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
FPS

Sijoitus analyysissäni: 9. (joukkue isolla J:llä, viime vuotta kokeneempi)
Oma veikkaukseni: 9.-11. (kisaavat karsintaviivaa vastaan)
Toteutunut: 4.

Aika moni muukin kuin minä veikkasi FPS:ia muualle kuin kärkipäähän, vaikka sinällään forssalaisia tuli sympattua ja monelta osin jopa kehuttuakin. Mutta missä me mentiin näissä arveluissa pieleen?

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Luottomiehet (kori 2)
Maalivahdit – Kysymysmerkkejä (kori 3)
Puolustus – Keskikastia (kori 3)
Hyökkäys – Keskikastia (kori 4)

Valmennuksen arvioin melkein parhaiden joukkoon. Asko Rantanen vakuutti jo viime kaudella, ja nyt olisi vielä paljon valmiimpi Mestikseen kuin vuosi sitten. Olisi varmaan ollut syytä antaa tälle sektorille enemmän painoarvoa. FPS oli tosiaan heti alusta asti hyvässä iskussa ja oli pitkään ihan kärkisijoissakin kiinni.

Pelaajienkin osalta arviot menivät piirun verran alakanttiin kaikilla osa-alueilla.

(…) onko Lintosesta kantamaan Mestiksen ykkösvahdin vastuuta? (…) Nieminen saattaa silti olla ihan potentiaalinen Mestis-vahti (…) Daniel Lebedeff tai Aleksi Seppälä saattavat piipahtaa (…), mutta eivät ole hekään mitään varmoja sateentekijöitä.

Petrus Lintonen osoitti epäilykset vääriksi. Tasaisia ja luotettavia otteita läpi kauden, osoitti kyllä olevansa ihan riittävän hyvä Mestiksen ykkösvahdiksi. Eetu Nieminen pelasi jopa odotettua enemmän ja täytti paikkansa tällaisena enemmän pelaavana kakkosvahtina hyvin hänkin. HPK-avuille ei ollut oikeastaan tilaa tai tarvettakaan.

(…) pakisto ei ole vahvistunut viime kaudesta, mutta ei se ole varsinaisesti huonokaan. Paavo Tyni on hyvin todennäköisesti koko sarjan tehokkaimpia puolustajia myös tällä kaudella.

Veikkaukset meni aika kohdilleen. Tyni oli koko sarjan tehokkain puolustaja, lisäksi myös Joonas Uimonen otti isoa tonttia. Uimonen tosin oli yli puolet kaudesta sivussa, mutta nuori HPK-laina Atso Lehtinen sitten tavallaan paikkasi tätä aukkoa.

Anssi Rantasen uran viimeinen runkosarja oli vahva. Muu pakisto täytti roolinsa forssalaisten hyvässä viisikkopelaamisessa, vaikka kukaan ei taustalta nyt kovin huomattavaan rooliin pystynytkään nousemaan.

(…) hyökkäyskalusto on muun joukkueen tavoin vahvistunut hitusen ja yhtä kautta kokeneempi. Kärkipelaajiakin on nyt tuplamäärä viime kauteen nähden, mutta ei vieläkään läheskään liikaa...

Ratkaisijoiden harvalukuiseen joukkoon nimesin Otto Niemisen, Karri Forsblomin ja Mikko Lahtelan. Nieminen aloitti aivan huikeasti, mutta ilo hänen tehoistaan jäi lyhyeksi. Sekä Forsblom että Lahtela pelasivat kuitenkin erittäin vahvat kaudet.

Miska Ronkainen ja Mika Huhtasalo yllättivät positiivisesti ja olivat FPS:n tehokkaimmat laitahyökkääjät. Varsinaisia huippuratkaisijoita porukasta ei ehkä löytynyt, mutta toisaalta moni petrasi kuitenkin selvästi edelliskaudesta ja pisteitä jakautui aika tasaisesti monelle. Yli kymmenen maalin miehiä oli kuusi kappaletta.

Isoimpia tasonnostajia oli varmaankin hyvin maaleja iskenyt Leevi Kannisto sekä monikäyttöinen Totte Moberg. Jere Jokisesta ja muista HPK-lainoista oli myös isoa apua. FPS:ia enemmän maaleja teki koko sarjassa vain Ketterä ja JoKP, joten kyllä tämän hyökkäyskaluston voi sanoa olleen loppujen lopuksi onnistuneen huomattavasti odotettua paremmin.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
KeuPa

Sijoitus analyysissäni: 11. (kapea ja kauttaaltaan melko keskinkertainen)
Oma veikkaukseni: 9.-11. (kisaavat karsintaviivaa vastaan)
Toteutunut: 5.

Mikä siinä onkin niin vaikeaa luottaa KeuPaan? Kun joka vuosi sama juttu, eli aina ne pärjää selvästi paremmin kuin mitä odotettiin… Eikä ollut edes tuurista kyse, oikeastaan päinvastoin. Aika risalla kokoonpanolla joutui KeuPa välillä painamaan.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Luottomiehet (kori 2)
Maalivahdit – Kelpo tilanne (kori 2)
Puolustus – Kapeat ja kokemattomat (kori 4)
Hyökkäys – Muista jäljessä (kori 5)

Valmennuksessa merkittävin kehuni KeuPalle oli jatkuvuus. Mutta ehkä Tomas Westerlundia pitää kehua muutenkin… Koronan ja loukkaantumisten sävyttämä runkosarja oli kaikkea muuta kuin helppo. Vaikka käyrä olikin laskeva kevättä kohden, niin missään vaiheessa kautta KeuPa ei kuitenkaan kyykännyt kunnolla. Itse olisin kyllä palkinnut parhaana valmentajan jonkun muun, mutta ei Westerlund tunnustusta nyt ihan turhaan saanut.

Maalivahtipeli oli ihan ok. Tosin eihän se mennyt yhtään niin kuin ennustelin. Sami Suni oli lunastamassa odotuksia – kuusi voittoa seitsemästä ekasta pelistä – mutta oli sitten melkein koko muun runkosarjan sivussa. Kokematon Juho Ahopelto selviytyi jollain tavalla ja JYPistä löytyikin sitten ylimääräisenä vahtina Niko Parkkinen avuksi.

Yhtä tai kahta vahvistusta kaipailisi myös KeuPan puolustukseen. Seuralla on sopimus vain kuuden puolustajan kanssa. Kaikki heistä ovat kyllä Mestikseen kelvollisia, mutta selkeää johtotähteä nipusta ei löydy.

Laina-apujahan tulikin jonkun verran, mikä auttoi KeuPaa. Etenkin Valtteri Koskela oli hyvä laina-apu. Vielä isompi merkitys oli kuitenkin parin pelaajan huimalla tasonnostolla: Eetu Pylkkänen pelasi paljon (toisiksi isoimmat minuutit koko Mestiksessä!) ja pelasi myös hyvin. Atro Leppänen oli vielä huikeampi, mutta pelasi vain puolet peleistä.

Nämä onnistumiset olivat tärkeä asia, sillä luotettavia peruspakkejahan joukkueessa tiedettiinkin olevan. Yllätykset ja lainat nostivat KeuPan tasoa selvästi ennakoituun verrattuna. Hyökkäyksen osalta sama ilmiö, mutta vielä selvemmin.

(…) ei löydy yhtään varsinaista ykköskenttätason pelaajaa, mutta toisaalta materiaalista saisi kasattua ainakin kolme oikeinkin hyvää kakkoskenttää.

Ykköstykkien perään huutelin ja lisävahvistuksia vähän kaipailin. Nämähän sitten täyttyivätkin, joten KeuPa-hyökkäys oli paljon odottamaani kovempi.

Terry And keikkui alkukaudesta pistepörssin kärjessä, mutta lähti sitten liigaan. Toiseen suuntaan oli kuitenkin tullut jo Jaakko Heikkinen, joka oli todella kova vahvistus. Myös Tommi Niskanen jatkoi edelliskauden tehovireessään.

Kakkos-kolmoskenttien hyviksi runkopelaajiksi ja potentiaalisiksi 30 pinnan pelureiksi nimeämistäni Justus Mikkonen (30), Matias Mustonen (23), Jere Helenius (35) ja Sampo Paulaharju (23) onnistuivat keskimäärin odotetun kaltaisesti. Samaan sakkiin olin laittanut myös Jani Siekkisen, mutta hänen pelit jäivät vähiin.

Tärkeitä olivat JYP-avut myös hyökkäyksessä, sillä KeuPan muista omista sopimuspelaajista ei juuri apuja maalintekoon ollut. Kuten oli ounasteltavissakin.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
RoKi

Sijoitus analyysissäni: 12. (valmennus voi pelastaa)
Oma veikkaukseni: 12.-14. (jonkun on aina oltava viimeinen)
Toteutunut: 6.

RoKi oli runkosarjan isoimpia positiivisia yllättäjiä (ja saattaa jatkaa tätä yllättelyä vielä pudotuspeleissäkin…). Veikkaajia ei voi kuitenkaan syyttää aiheettomasta aliarvioinnista, sillä RoKi oli se joukkue joka muuttui (=vahvistui) kaikkein merkittävimmin kauden aikana. Kausihan oli aika pitkäänkin melkoista rämpimistä, ennen kuin kurssi vuodenvaihteen tienoilla lopulta kääntyi.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Mestarivalmentajat (kori 1)
Maalivahdit – Kysymysmerkkejä (kori 3)
Puolustus – Kaipaa kipeästi vahvistuksia (kori 5)
Hyökkäys – Muista jäljessä (kori 5)

Osa-alueista valmennukseen minulla oli kova luotto, sen sijaan pelaajisto oli vielä kauden alla joko kysymysmerkkejä tai heikkouksia täynnä.

Valmennukseen RoKin ei pitäisi kuitenkaan kaatua.

Eikä kaatunutkaan. Vaikka alkukausi olikin vaikea, niin ehkä Maso Lehtosella ja seuralla oli jopa harkittu prosessi tähdätä pelaamisen tason sekä pelaajavahvistusten tiimoilta kaikki kevättä ajatellen. Yksi tärkeistä peliliikkeistä oli Vilho Heikkisen värvääminen maalille.

(…) en uskaltaisi vielä pitää Ronkaista Mestis-tason ykkösvahtina. (…) Junnujen Mestis oli vielä viime kaudella sopiva sarjataso Elias Korpelalle ja Arvo Konttilalle. Hyppy sieltä miesten peleihin on todella suuri.

Maalivahdin hankintaa uskalsin vähän toivoakin. Ronkaisesta ei ollut ns. voittavaksi vahdiksi. Vaikka en pidä Heikkistäkään minään varsinaisena sarjan eliittivahtina, niin hänen liittymisensä joukkueeseen vaikutti selvästi RoKin tuloskunnon kääntymiseen.

…(toivottavasti) tulossa vielä vahvistuksia. (…) Pakisto on kapea ja heikkotasoinen. Jarkko Pynnönen on ainoa hyvä Mestis-tason pelaaja. Myös Oskari Kantola ja Niko Sihvonen pärjäävät sarjassa…

Ja vahvistuksiahan tuli: peräti kolme ulkomaalaista. Nicholas Canade, Roman Poluvytnov ja Miks Tumanovs eivät ehkä ole mitään superhuippuja, mutta kuitenkin ihan eri tason pelaajia kuin ne kokemattomat junnut, jotka alkukaudesta joutuivat liiankin isoon rooliin.

RoKi-puolustus oli siis todellisuudessa ihan eri tasoa kuin miltä ennen kauden alkua näytti. Kun lisäksi Oskari Kantola otti ykköspakin viitan harteilleen ja Jarkko Pynnönenkin pelasi hyvän runkosarjan, niin kokonaisuudessaan ihan vertailukelpoinen suoritus muihin keskikastin joukkueisiin verrattuna.

Kovin paljon kehuttavaa en keksinyt RoKin hyökkäyksestäkään, vaan arvioin sen kauden alla sarjan heikoimmaksi.

Saku Kivisestä, Gabin Villestä ja Miika Tiihosesta saisi kasattua mahtavan kakkosketjun mestaritason joukkueeseen. RoKissa (…) kelvollisia pelaajia myös ykköskenttään. Sen jälkeen tulee kuitenkin muutama kysymysmerkki ja sen jälkeen iso pudotus.

Hyökkäys vahvistui Zdenek Sedlakilla, mikä olikin ihan merkittävä hankinta. Oleellisempaa on kuitenkin se, että joukkueesta nousi esille pari kovan luokan ratkaisijaa. Ville oli jonkun verran odotettua tehokkaampi, mutta todellinen jymy-yllättäjä oli Batyrlan Muratov.

Venäläinen Nikita Dolgopjatov ja kazakki Batyrlan Muratov ovat puolestaan niin suuria arvoituksia kuin Mestiksessä ylipäätään voi olla.

Tuntemattomien ulkomaalaispelaajien todellista on tosiaan hyvin vaikea veikata. Sen näkee hyvin tässäkin tapauksessa. Muratov oli voittava arpa, sen sijaan Dolgopjatov ei ainakaan vahvistuksen kriteereitä täyttänyt.

Pienenä arvoituksena pidin myös Heikki Huttusta, mutta myös hän onnistui hienosti. RoKi oli aika vahvasti kärkihyökkääjiensä varassa, mutta alaketjuista löytyi kuitenkin apuja paremmin kuin olin odottanut. Esimerkiksi ihan pelkäksi rotaatiopelaajaksi arvioimani Elias Kaarela iski pienillä peliminuuteilla 20 pinnaa.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Hokki

Sijoitus analyysissäni: 8. (tasainen, tasapaksu, mutta hyvässä valmennuksessa ehkä myös varmahko?)
Oma veikkaukseni: 9.-11. (kisaavat karsintaviivaa vastaan)
Toteutunut: 7.

Hokki oli minun ennustuksissani hyvinkin selkeästi (alemman) keskikastin joukkue, jolla ei pitänyt olla asiaa kärkikahinoihin, mutta ei myöskään mitään riskiä jäädä hännille. Kausi sujui pitkän aikaa yli odotusten, mutta kevätpuoliskon vahva laskuvire pudotti sen lopulta melko ennustetuille sijalle.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Mestarivalmentajat (kori 1)
Maalivahdit – Kysymysmerkkejä (kori 3)
Puolustus – Keskikastia (kori 3)
Hyökkäys – Muista jäljessä (kori 5)

Luottoni Hokkiin perustui kaikkein eniten kokeneeseen Pasi Räsäseen.

Räsänen (…) saa luotua Hokille sellaisen sapluunan, jolla pystytään tappelemaan yksittäisissä otteluissa mitä tahansa vastustajaa vastaan. (…) jonkinlaisena realistisena riskinä Räsäsen leipiintymisen.

Uskaltaisin väittää, että analyysini osui melko hyvin. Hokin peleissä erot jäivät varsin pieniksi, eikä mitään murskavoittoja nähty suuntaan tai toiseen ja Hokilla oli mahdollisuutensa ihan kaikkia vastaan. Espoo taisi jäädä ainoaksi paikaksi, mistä Hokki ei runkosarjassa saanut pisteitä mukaansa. Mutta oliko tässä kevään kyntämisessä sitten kyse pelaajien vai valmentajan löpön loppumisesta?

Pelaajistossa oli kohtuullinen runko, mutta myös joitain puutteita ja kysymysmerkkejä. Yksi kysymysmerkki oli se, että kauteen lähdettiin erittäin nuoren ja kokemattoman maalivahtikaksikon voimin.

Alex Mäkelän tai Patrik Koiviston todellisista kyvyistä on siis paha mennä sanomaan etukäteen juuri mitään

En pitänyt tätä kuitenkaan minään kriittisenä arvoituksena, sillä todennäköisesti jompikumpi nuorista veskareista vähintäänkin pärjäisi Mestiksessä. Kumpikaan ei noussut varsinaiseksi huippuvahdiksi, mutta molemmat pystyivät pelaamaan voittavaa peliä. Ei ollut siis ongelmia mv-osastolla.

Puolustuksessa näin Hokin paketin kohtalaisena, mutta totesin myös, että lisävahvistuksellekin voisi olla tarvetta.

Risto Mattila kuuluu edelleen kiekollisena Mestis-puolustajien eliittiin ja kantaa ison vastuun etenkin ylivoimalla. Muilta osin Hokin puolustus on varsin nuori, kokematon ja vähän arvaamatonkin.

Mattila oli tehokas ja pelasi Hokki-puolustajista selvästi eniten. Nuorista Tomi Niku ja Jesper Henriksson ottivat askeleen ylöspäin urallaan ja Väinö Liikonen oli odotetun hyvä peruspakki. Varsinaisia lisävahvistuksia joukkue ei hankkinut, mutta Anton Troshinin tulo SaPKosta jakoi kuormitusta vähän tasaisemmaksi.

Puolustus oli kokolailla keskikastia, kuten arvelinkin, mutta kuinkas arvaus hyökkääjistön kohdalta sitten osui?

Hokin hyökkäys on tällä kaudella leveä, luotettava ja tasainen. Samalla se on myös todella tylppä ja tasapaksu.

No, vähän niin ja näin. Hyökkäys oli jonkin verran jäljessä monia kilpakumppaneita, mutta ei läheskään niin pahasti kuin arvelin. Kirjanpidossani Tuomas Komulainen ja Samu Pyykkönen olivat ykköstykit ja melkein kaikki muut sitten ”vain” hyviä runkopelaajia.

Samu Kaasinen, Eetu-Santeri Koivunen, Valtteri Niemi, Roope Niskanen, Joonas Savolainen, Christoffer Seppelin tai Oskari Siiki (…) mahtuisi minkä tahansa muun Mestis-joukkueen kokoonpanoon. Tosin kolmoskenttiin. (…) voi nimetä tästä joukosta edes yhden pomminvarman yli 25 pistettä tekevän pelaajan.

Eipä tainnut osata kukaan muukaan arvata, millaisen suonenvetokauden Siiki pelaisikaan! Lisäksi myös Savolainen pisti omat ennätyksensä uusiksi.

Kokonaisuus arviossani oli kuitenkin ehkä siltikin paikkansapitävä, vaikka yksilötasolla ei napakymppiin osunutkaan. Komulainen ja Pyykkönen eivät nimittäin olleetkaan ihan sellaisia syömähampaita kuin olisin odottanut ja näitä yli 25 pinnan miehiä oli lopulta vain mainitut neljä.

Jo yksi huippuvahvistus olisi nostanut Hokki-hyökkäyksen vaarallisuutta selvästi, mutta sujuihan se tosiaan näinkin. Alemmat kentät eivät ehkä pystyneet muodostamaan mitään jatkuvaa uhkaa, mutta vähintään satunnaisesti maalinteossa onnistuivat melkein kaikki vakiokokoonpanon hyökkääjistä.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
IPK

Sijoitus analyysissäni: 4. (ei paras millään osa-alueella, mutta hyvää luokkaa kaikissa)
Oma veikkaukseni: 3.-5. (taistelevat kotiedusta)
Toteutunut: 8.

Ensimmäinen selkeä pettymys tulee tässä. Moni veikkasi IPK:ta ihan kärkisijoille. Itse olin vähän skeptisempi, mutta en näemmä tarpeeksi skeptinen... Kausihan alkoi vahvasti, mutta pian sen jälkeen runkosarja olikin pelkkää alamäkeä. Täytyy tosin sanoa, että IPK oli niitä jengejä, joita poikkeuksellisen kauden vaikeudet runteli eniten.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Mestarivalmentajat (kori 1)
Maalivahdit – Kysymysmerkkejä (kori 3)
Puolustus – Hyvät kuusikot (kori 2)
Hyökkäys – Keskikastia (kori 4)

Sijoitin Niko Härkösen ykköskorin valmentajaksi, isoin tekijä siihen oli jatkuvuus. Olin kyllä vähän epäileväinen:

…onko Coach Härkönen lintu vai kala, sillä tulokset ovat vähän kaksijakoisia.

Ei varmasti ollut helppo kausi valmentajalle, kun kokoonpano vaihteli jatkuvasti, mutta ei missään nimessä myöskään minkäänlainen työnäyte onnistuneesta valmentamisesta. IPK:n osalta näin kuitenkin suurimmaksi kysymysmerkiksi Cody Porterin tason:

...Pakarinen (…) Jatkola (…) Henrik Tikkanen (…). Päteviä stunttaajia lienevät kaikki mainitut, mutta menestyshaaveita ajatellen Porterin onnistuminen lienee avainasioita.

Mitähän tähän nyt sanoisi… Porter oli sen verran hyvä, että pääsi liigaan – mutta ei niin hyvä, että olisi torjunut IPK:lle juurikaan pisteitä? Tilalle tullut nuori Jatkola saattoi olla jopa parempi. Ei IPK maalivahtiosastoon kaatunut, mutta ei se myöskään ollut sellainen, joka olisi sen nostanut kärkitaistoihin.

Nyt joukkueessa ei ole tarjolla ihan samanlaista hyökkäyspään uhkaa kuin Saku Kinnunen tai Hugo Gallet. Mutta eipä tässä pakistossa muuten mitään moittimista ole.
IPK-pakiston arvioin olevan varsin hyvä Mestikseen. Ja olisihan se sitä varmaan ollutkin, jos ennakoidut pakit olisi saatu kaukaloon saman aikasesti. Pahimmillaan IPK taisi vetää jonkun pelin niin, että kokoonpanossa oli vain kaksi oikeaa pakkia.

Ville Järvinen ja Juho Korhonen saivat ahkeroida ihan kunnolla. Muista runkopakeiksi kaavailemistani pelaajista Henry Mäntylä ei pelannut yhtään peliä, Ville Saukon kausi oli rikkonainen, eikä Gabe Bestiäkään nähty Iisalmessa.

Täytettä haalittiin sitten milloin mistäkin. Kun joukkueessa pelaa runkosarjan aikana peräti 18 eri puolustajaa (+ lisäksi joitain hyökkääjiä pakkeina) niin eihän se varmasti ihan optimaalinen tilanne ole viisikkopelaamisen tai valmennuksen suhteen.

IPK:n hyökkäyskalusto ei ole huono (…) Varmojen huippupelaajien sijasta joukkueessa on nyt enemmänkin mielenkiintoisia, läpimurtoaan hakevia nuoria. Kalusto on myös kohtuullisen kapea. (…)Särkymisvaraa ei joukkueessa kuitenkaan ole ilman laina-apuja oikeastaan ollenkaan.
Melkoiseen lainamies- ja paikkaajarumbaan joutui IPK turvautumaan myös hyökkääjien osalta. Homma lähti väärille raiteille jo ennen runkosarjan käynnistymistä. Tehomieheksi arvelemani Atte Karppinen oli koko alkukauden sivussa ja lähti sitten muualle pian kuntouduttuaan. Myös KalPa-laina Erkka Seppälän kausi jäi rikkonaiseksi.

Janne Hämäläistä ja Bastien Maiaa veikkailin varovaisesti jopa pistepörssin kärkikahinoihin. Hämäläinen olikin joukkueen ainoa varsinainen tehomies. Maiakin pelasi ihan hyvin, mutta lähti Karppisen tavoin muualle.

Jacob Bjerselius oli hyökkäyssuuntaan odottamaani parempi. Muuten vaikea nostaa joukkueesta esille oikeastaan yhtään sellaista hyökkääjää, joka olisi yllättänyt positiivisesti. Kauden mittaan seura teki hankintoja, eli koitti aktiivisesti paikata tilannetta, ja joidenkin hankintojensa kanssa jopa onnistuikin. Aika tuhnuksi jäi IPK-hyökkäys kuitenkin tällä kaudella.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Hermes

Sijoitus analyysissäni: 5. (myöskin hyvin tasapainoinen, ei selvää heikkoa lenkkiä)
Oma veikkaukseni: 6.-8. (keskikastia)
Toteutunut: 9.

Hermeksen piti olla aika perusvarma keskikastin joukkue, jolla ei ehkä olisi mahdollisuutta ihan terävimpään kärkeen, mutta floppiriskinkin piti olla lähes olematon. Niin se vaan kuitenkin joutui vaihtamaan valmentajaa ja pelasi vielä päätöskierroksellakin putoamiskarsintoihin joutumista vastaan…

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Luottomiehet (kori 2)
Maalivahdit – Kelpo tilanne (kori 2)
Puolustus – Hyvät kuusikot (kori 2)
Hyökkäys – Keskikastia (kori 4)

Pieleen mentiin ainakin valmennuksen osalta. Arvioin Härkälän saavan nuorta joukkuetta tsempattua vaikeassakin paikassa, kuten oli tehnyt viime kevään pudotuspeleissäkin.

Kevään vireestä on pakko antaa iso osa kunniasta valmentaja Jari Härkälälle. Esitykset ailahtelivat vahvasti myös pudotuspeleissä, mutta ainakaan kamelin selkä ei katkennut missään vaiheessa.

Hermes ei ehkä missään vaiheessa kautta ollut mitenkään tuuliajolla tai pelillisesti hukassa, mutta ei myöskään pystynyt kaivamaan pisteitä tiukoista otteluista. Kunnes sitten vaihtoi valmentajaa ja sai jopa voittoputken aikaiseksi. Tappioita oli tullut jo joulukuun alusta alkaen, joten olisikohan vaihdos ollut syytä tehdä jo aiemmin?

Jokseenkin perusluottavainen olin myös pelaajien suhteen. Maalivahtiosastolla oli kysymysmerkkejä, mutta ei kuitenkaan kovin hälyttäviä sellaisia.

NHL-lupaus Korhonen ei ole mikään pomminvarma tapaus, mutta tilannetta tasoittaa tandemin toinen jäsen(…) Tamminen on vähintään kelpo kirittäjä kakkoseksi, mutta voi nousta jopa hyväksi Mestis-vahdiksi.

Korhosen osalta alkoi näyttää syksyllä jo siltä, että ei tule pelaamaan Kokkolassa ollenkaan. Pelasi sitten kuitenkin lopulta melkein puolet peleistä. Ei noussut tähdeksi, mutta oli ihan ok. Tamminen taisi kuitenkin täyttää tontin oikeastaan ihan yhtä hyvin. Ei Hermeksen hankaluudet maalivahdeista johtuneet.

(…) kasassa varmalta, tasaiselta ja tarpeeksi laajalta näyttävä pakisto. (…)Selkeää ykköspakkia joukkueessa ei ainakaan näin ennakolta ajateltuna ole.

Juuso Ketola otti ykköspakin viitan harteilleen ja pelasi hienon kauden, harmi vaan että loukkaantumiset sotkivat sitä. Muuten pakisto jäi kyllä sen verran tasapaksuksi, että ennakon sijoitus kakkoskorissa oli vähän liikaa. Ainakin Juho Juvoselta odotin parempaa kuin yhtä maalia ja joukkueen miinuskuninkuutta…

Hermeksen heikoimmaksi osa-alueeksi arvioin hyökkäyksen:

(…) hyökkäyksestä löytyy jonkin verran niin kärkiosaamista, potentiaalia kuin laajuuttakin. Mutta mitään näistä ei ole ainakaan liikaa. (…) Kalusto ei ole huono, mutta toisaalta joukkueessa tuntuisi olevan enemmän tunkua alempiin kuin ylempiin ketjuihin.

Kärkiosaamista edustivat Sami Anttila, Erik Ahopelto ja pienin varauksin Eemeli Takala. Tämä harvalukuinen joukko harveni melkein heti, kun Anttila karisti Kokkolan pölyt jaloistaan. Pidin vähän erikoisena, että Hermes ei tainnut edes yrittää hakea ketään tuohon tilalle.

Ville Sippala nousi myös esille ja kakkoskentässä Heikki Harju, Arttu Lausniemi sekä Arttu Nevasaari ylittivät 20 pinnan rajat, mutta kovin harvalukuiseksi jäi ratkaisijoiden joukko. Arvioni kärkikenttien pelaajien puuttumisesta taisi siis osua aika oikeaan.

Kokenut Valtteri Hotakainen oli ainakin jonkinasteinen pettymys, eikä taustaltakaan mitään varsinaisia positiivisia yllättäjiä löytynyt – vaikka kokeilijoita kyllä riitti (yhteensä 36 eri hyökkääjää kauden aikana!).
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
K-Vantaa

Sijoitus analyysissäni: 3. (kapea, mutta erittäin kova kärki)
Oma veikkaukseni: 3.-5. (taistelevat kotiedusta)
Toteutunut: 10.

Kiekko-Vantaan osalta oli kysymysmerkkejä ilmoilla. Ne olivat kuitenkin mielestäni vain ja ainoastaan siinä, että miten näin kapealla ryhmällä jaksetaan vetää kausi läpi. Mutta kävikin ihan toisin: hirveä rämpiminen heti kauden avauserästä alkaen ja parannusta vasta sitten kun oli jo melkein liian myöhäistä.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Luottomiehet (kori 2)
Maalivahdit – Erottuvat edukseen (kori 1)
Puolustus – Keskikastia (kori 3)
Hyökkäys – Muuten erinomaisia, mutta… (2.)

Mietteet Mika Niskasesta olivat minulla vähintäänkin kaksijakoiset, mutta hänenkin kohdalla luotin siihen, että toinen kausi saman joukkueen peräsimessä takaisi jonkun perustason. Höpsis.

Näytöt ovat toistaiseksi kuitenkin vielä korkeintaan luokkaa ”pärjäsi ja pääsi luokalta”, tämän kauden jälkeen ollaan varmasti viisaampia.

Enpä tiedä ollaanko kyllä vieläkään viisaampia. Kymmenes sija tarkoitti ehkä, että luokalta päästiin nytkin, mutta kyllä ainakin ehtoja monesta oppiaineesta tulee kesäksi luettavaksi. Kiekko-Vantaan valmennus petti minut ainakin jonkun verran.

Sen sijaan maalivahteihin ei oikeastaan tarvinnut pettyä, vaikka rankkasinkin Kiekko-Vantaan kovimpaan kategoriaan.

Tervo (…) joukkueen menestystoiveet eivät ainakaan kaadu. (…) Katajainen (…) kelpo kirittäjä kakkosvahdiksi.

Tervo oli koko sarjan eniten pelannut maalivahti ja K-Vantaa saa kiittää häntä paljolti siitä, että välttyi joutumiselta karsintoihin. Katajaisen rooli sen sijaan jäi melkoisen marginaaliseksi.

K-Vantaa päästi toiseksi eniten maaleja koko sarjassa. Maalivahtien sijasta katse kääntyy kuitenkin muihin miehiin. Puolustusta ei voi kuitenkaan pitää varsinaisena pettymyksenä, koska kyllähän se rajallisuuden näki jo ennen kauden alkua sokea kanakin.

…kärki on terävä – mutta kapea. Aapo Ahola ja jokerilaina Niko Mikkola muodostavat ehkäpä koko sarjan tehokkaimman pakkikaksikon. (…)Ilman lisävahvistuksia lohipaidoilla on kuitenkin vaikeuksia saada kasaan kolme Mestis-tason pakkiparia.

Mikkola ja Ahola pelasivat tehokkaat kaudet, mutta olisiko ollut niin, että saivat kyllä kivat pisteet tilastoihin, vaan eivät välttämättä olleet joukkueen menestyksen kannalta kovin vahvoja suorittajia? Tasakentällisin ropisi nimittäin omiin aika runsaasti: Ahola oli miinusmaaleissa (56) koko sarjan ykkössijalla, eikä Mikkolakaan (52) jäänyt kauaksi…

Lainapakeista Jaako Manninen ja kesken kauden mukaan tullut Ernest Osenieks olivat ihan ok, mutta kaikki muut jäivät pieniin rooleihin ihan syystäkin.

Hyökkäykseen hyviä tai jopa oikein hyviä Mestis-pelaajia piti löytyä ainakin kolmeen ketjuun, mutta pidin riskinä sitä, että joukkueessa ei muutaman lainapelaajankaan kanssa ole oikeastaan ollenkaan särkymävaraa.

Erik Embrich, Roope Elimäki ja Kristjan Kombe muodostavat mielestäni Mestiksen parhaan ja monipuolisimman sentterikolmikon. (…) laidoille on heittää Miro-Pekka Saarelainen, (...) Jaakko Kuusisto ja (…) Atte Mäkinen.

Kombe, Embrich ja Kuusisto eivät vastanneet odotuksiin. Saarelainen sen sijaan oli alkukankeuden jälkeen todella tehokas, mutta siirtyi muualle kesken kauden. Elimäki pelasi hyvän kauden monipuolisena luottomiehenä, sen sijaan Mäkisellä otteet taisivat ailahdella aika paljon.

Potentiaalia ja monipuolisuuttakin piti olla, mutta vain maalipörssin voitosta kisannut Joni Piipponen oli tällainen iloinen yllättäjä. Pienemmän mittakaavan onnistujia lisäksi Niclas Tenhovuori ja Jesse Pietikäinen.

Pahimpia pettymyksiä olivat KHL-statuksella tullut Tommi Laakso, joka pelasi huonon kauden. Viime kaudella lupaavasti debytoinut Santeri Aalto kunnostautui nyt ainoastaan voittamalla koko sarjan miinuspörssin…

Materiaalin kapeuteen homma ei kuitenkaan tyssännyt, vaikka niin epäilinkin. Kärkipelaajilla ruuti ei vaan ollut niin kuivaa kuin oli odotettu, eikä muistakaan sitten ollut kantamaan vastuuta.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
TuTo

Sijoitus analyysissäni: 6. (kova hyökkäys, mutta myös paljon riskitekijöitä)
Oma veikkaukseni: 6.-8. (keskikastia)
Toteutunut: 11.

Vaikka kirjoitinkin, että melkein mikä tahansa joukkueista voi epäonnistuessaan joutua karsintoihin, niin en mä nyt oikeasti uskonut TuTon sinne joutuvan. Kysymysmerkkejä oli paljon, mutta huikean hyökkäyskaluston piti pelastaa paljon. Ja pah.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Luottomiehet (kori 2)
Maalivahdit – Kysymysmerkkejä (kori 3)
Puolustus – Keskikastia (kori 3)
Hyökkäys – Lähes täydelliset (kori 1)

Minulla oli selkeästi kategorinen virhe valmentajien rankkaamisessa. Uskoin ihan liikaa siihen, että tietty perustaso olisi taattu niissä seuroissa, missä sama valmentaja jatkaa. Meni nimittäin pieleen aika monen kohdalla. TuTon suhteen olisi vaan pitänyt tarttua siihen, että Antti Virtanen ei ole näyttänyt juuri mitään onnistumisen merkkejä aiemmilla kausillaan.

(…) ollut näiden parin vuoden aikana sarjan suurimpia alisuorittajia. (…) osaamista peluuttamisesta tai taktista osaamista ei ole aina kehuttu. (…) ehkä nyt opettelut on ohi ja Kupittaalta jytisee?

Jytisihän sieltä juu. Olisi varmaan pitänyt jytistä nuo potkut jo aiemmin, niin olisi ehkä kurssikin ehtinyt kääntyä ajoissa… Olin joka tapauksessa väärässä, kun pidin TuTon suurimpana uhkakuvana maalivahtivalintoja:

Pidän Huhtamaata ihan potentiaalisena huippuvahtina Mestikseen, mutta yhtä lailla myös potentiaalisena floppaajana. Soukallakin on takanaan hyviä pelejä junnuissa, mutta viime kausi ei vakuuttanut – eikä ollut Mestis-tasoa muutamassa pelaamassaan ottelussa. Kovin vahvasti Mestis-peleissään ei esiintynyt myöskään Aalto.
Huhtamaa oli hyvä hankinta ja osoittautui yhdeksi sarjan parhaista vahdeista. Oliko sitten osan syksystä loukkaantuneena, vai eikö häneen oltu ensin varmoja Turussakaan? Jostain syystä pelasivat kuitenkin aika fifty/fifty, vaikka Aalto ei hyvistä ekoista peleistään huolimatta selvästikään ollut samantasoinen veskari.

Alun perin kakkosvahdiksi kaavailtu Soukka ei lopulta Mestis-miehistöön edes mahtunut. Kysymysmerkki ei ehkä ollut aiheeton, mutta turha se oli. TuTo päästi kohtalaisen vähän maaleja, eli maalivahtien lisäksi myös puolustus onnistui päätehtävässään.

Turussa viime kausien ykköspakki Mikke Levo, kokenut Kristian Tuohilampi sekä JYPistä siirtyvä Roni Allen muodostavat oikeinkin hyvän rungon puolustukselle. Kiekollinen peli voi kuitenkin jäädä aika suurelta osin Levon harteille? (…)Vähän ehkä haiskahtaa kuitenkin siltä, että joukkueeseen ehkä etsitään vielä yhtä tai kahta lisävahvistusta.

Levon varaan jäi vielä paljon enemmänkin kuin olin odottanut. Vahva kausi ilman hölmöilyjä. Ero muihin oli kuitenkin ihan liian suuri: Levolla kolminkertaiset tehopisteet verrattuna seuraavaksi parhaaseen TuTo-pakkiin ja +19, kun monella muulla tehotilasto oli jopa miinuksella. Peliaikansakin oli melkoinen.

Levon roolia korosti sekin, että Tuohilampi oli puolet runkosarjasta sivussa ja Allen siirtyi kesken kaiken liigaan. Sami Pharaonin hankinta paikkasi tosin tätä. Oskari Lahtinen pelasi ihan hyvän tulokaskauden, mutta ei siellä nyt varsinaisesti kukaan ottanut mitään steppiä eteenpäin.

Valmennuksen ohella pahiten pettivät hyökkääjät. TuTon hyökkäyksen piti mielestäni olla ihan sarjan parhaimmistoa. Paperilla se näyttää edelleenkin hyvältä, mutta aika yössä olivat nimimiehet suurimman osan kaudesta. Voisi ehkä sanoa, että vasta Roope Rannan tulon myötä tehopinnoja alkoi ropista muillekin (ja vahvistuihan TuTo-hyökkäys muus parilla muullakin pelaajalla).

… erittäin laaja ja potentiaalinen. Terävimpänä kärkenä on muutama huippuyksilö: viime kauden pistepörssivoittaja Joonas Larinmaa, mahdollisesti sarjan paras sentteri Aleksander Nikulin sekä varma luottomies Juho Virtanen.

Larinmaa oli iso pettymys, pelasi pisteiden valossa huonoimman kautensa sitten tulokasvuoden. Nikulinista jäi vähän epätasainen kuva, ei ainakaan ollut mikään joukkueen johtohahmo. ”Pomminvarma” Virtanen keräsi puolestaan kauden ekoista 25 pelistä vain vaivaiset 6 pinnaa.

Oskari Kalajanniskaa ja Jesper Larinmaata pidin mahdollisina kärkipelaajina myös. Kalajanniska taisi ollakin TuTon parhaita syksyllä, mutta lähti liigaan. Nuoremman Larinmaan kausi oli rikkonainen, mutta myös odotettua vaisumpi. Anton Vasilev sai puolestaan jo heti alkukaudesta lähtöpassit. TuTon ei kuitenkaan edes pitänyt olla pelkästään näiden kovimpien ja varmimpien nimiensä varassa.

Lisäksi potentiaalisia yllättäjiä on tarjolla niin monta, että läheskään kaikkien ei edes tarvitse onnistua.

Läheskään kaikki eivät tosiaan onnistuneet, mutta kyllä TuTo-hyökkäyksen positiivisimmat yllättäjät löytyvät joka tapauksessa tästä kokemattomammasta kaartista. Olli Valtola oli 14 maalillaan TuTon toiseksi paras maalintekijä. Myös Suomi-sarjasta tulleet Niklas Konttila ja Jesse Leppikoski täyttivät paikkansa varsin hyvin. Ihan hirveästi näiden pelaajien onnistumisista ei kuitenkaan ollut hyötyä, kun varsinainen tulosyksikkö petti.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
SaPKo

Sijoitus analyysissäni: 7. (huippuhyökkääjien varassa)
Oma veikkaukseni: 6.-8. (keskikastia)
Toteutunut: 12.

SaPKon kausi lähti ihan uusille ja yllättäville raiteille heti syksyllä ja nuo raiteet veivät sitten lopulta karsintoihin. Pitkään SaPKo kuitenkin roikkui niillä sijoilla mille olin sitä veikkaillutkin ja ero jäi sinällään pienemmäksi kuin pelkkä sijoitus antaisi ymmärtää. Mutta analyysissäni taisin saada kyllä oikeastaan ihan kaiken niin pieleen kuin vain mahdollista.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Luottomiehet (kori 2)
Maalivahdit – Kysymysmerkkejä (kori 3)
Puolustus – Kapeat ja kokemattomat (kori 4)
Hyökkäys – Muuten erinomaisia, mutta… (2.)

SaPKo tosiaan yllätti ja vaihtoi valmentajaa heti alkukaudesta. Syistä, joita kukaan meistä ei taida oikeasti tietää vieläkään.

Erosen pitäisi sitten olla SaPKon uuden alun johtaja. (…) onko hartiat riittävän leveät siihen? (…) ikäisekseen todella kokenut valmentaja ja nähnyt urallaan jo paljon. Vaikeuksiakin on riittänyt, joten mahdolliset hankaluudet Savonlinnassakaan tuskin saavat häneltä sormea suuhun.

Voi olla, että sormi ei mennyt suuhun, mutta johonkin sillä pahasti tökättiin – eikä nämä hankaluudet olleet selvitettävissä. Valmennus ei siis ollut SaPKolle mikään vahvuus, sanoisin että pikemminkin päinvastoin. Runkosarjassa ärrimörreillyt Juho Nykänen ei ole ainakaan vakuuttanut. Jos karsinnat alkaa huonosti, niin saattaa valmentaja jopa vaihtua vielä kertaalleenkin.

Onnistunein asia SaPKon runkosarjassa taisi olla maalivahtipeli, jota olin tietysti itse pitänyt arvoituksena.

…ainoa sopimusvahti Nousiainen (…) lähtökohtaisesti pitäisi olla korkeintaan satunnaisesti pelaava kakkosvahti. (…) Randelin saattaa olla jopa kova vahti Mestikseen, mutta varmuutta ei ole. Lisäksi kokemattomilla vahdeilla kauteen lähtevässä Jukureissa voi tulla eteen tilanne, jossa Randelin joudutaan kutsumaan takaisin.

Randelin oli tosi hyvä, ihan sarjan eliittiä. Nousiainen taas kuvailemani kaltainen varamies. Lainariski ei iskenyt näpeille, mutta runkosarjan lopussahan Randelin loukkaantui. Tämä saattoi olla yksi ratkaiseva tekijä siinä, miksi SaPKo lopulta jäi viivan väärälle puolelle.

SaPKon pakistossa riittää laajuutta lukumääräisesti, mutta tason kanssa onkin sitten vähän niin ja näin.

SaPKon puolustus oli huomattavasti parempi kuin arvelin. Wiljami Kupiainen oli joukkueen tehopakki, kuten ounastelinkin. Parhaaksi pakiksi taisi kuitenkin nousta Eemeli Ylitalo, joka pelasi vahvan kauden. Tom Grönblom oli lisäksi ihan huikea laina-apu, niin kauan kuin hänestä nyt saatiin nauttia.

Muilta osin pakisto taisi olla kuitenkin ihan justiinsa niin peruspakin peruspakkia kuin odottelinkin. Mutta sehän riittää kyllä sekin, jos ja kun joukkueessa on muutaman isommankin roolin puolustaja.

Arvaatte varmaan, että minulla meni pahasti pieleen arvailut myös hyökkäyksen osalta. Matias Lainion ja Juuso Forsströmin piti olla sarjan tehokkain tutkapari, mutta kissan viikset. Eivät olisi tainneet mahtua pistepörssin top-30:een edes yhteenlasketuin pistein. Ja tämähän oli oikein huono juttu SaPKolle, koska muita hyökkääjiä ei voinut pitää kovinkaan varmoina onnistujina.

Kärkikaksikon jälkeen on kuitenkin iso pudotus. SaPKossa on paljon niin potentiaalisia kuin perusvarmojakin hyökkääjiä, mutta mitään sellaista kakkoskenttääkään ei oikein pysty hahmottelemaan, missä onnistuminen olisi salettia.

Onneksi sentään jotkut onnistuivat. Eetu Mäki ei tehnyt mitään räiskyvää läpimurtoa, mutta oli kuitenkin joukkueen paras pistemies. Jukureista tulleet Miiro Linjala ja Kalle Matikainen sekä pustan poika Krisztián Nagy onnistuivat ns. kakkoskentän miehiksi kelvollisesti.

Mutta ei kukaan nyt oikein näihin Lainion ja Forsströmin saappaisiin ollut valmiina hyppäämään. Kasper Piitulainen ja Matias Rauvola olivat jälleen suuren osan kaudesta sivussa. Kaikilla muillakin pisteidenteko oli varsin satunnaista: vain kaksi hyökkääjää teki yli 10 maalia ja yli 25 pisteen pääsi vain neljä hyökkääjää.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Peliitat

Sijoitus analyysissäni: 13. (ainakin ilman konkarikokelaita tai hyviä lainoja jälleen kerran häntäpäässä)
Oma veikkaukseni: 12.-14. (jonkun on aina oltava viimeinen)
Toteutunut: 13.

Peliitat päätyi justiinsa sinne, minne minä ja moni muukin sen arvioi. Toisaalta: kun mahdollisuudet pudotuspelipaikkaan säilyivät ihan viime kierroksille saakka, niin ei tätä kautta voi minään varsinaisena pettymyksenä pitää.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Kysymysmerkit (kori 4)
Maalivahdit – Kysymysmerkkejä (kori 3)
Puolustus – Kapeat ja kokemattomat (kori 4)
Hyökkäys – Riippuu mistä roikkuu (kori 3)

Valmennuksen osalta sijoitin Peliitat pahnan pohjimmaiseksi:

Onko (…) ymmärrystä Mestiksestä tai osaamista valmennuksesta? Jaa-a, nähtäväksi jää.

Hannes Hyvösen taso ei ole vieläkään selvillä. Taisi joissain peleissä onnistua psyykkaamaan joukkueen iskuun, mutta kokonaisuus vaikutti aika sekavalta. Katsotaan, toisivatko karsintasarjan kovat paikat sitten meille tarpeellista lisätodistusaineistoa.

Alempaan keskikastiin tai häntäpäähän arvioin Peliitat myös kaikilla muilla osa-alueilla. Vähän hankaloitti tietysti se, että ei ollut tarkkaa tietoa, ketkä joukkueessa tulee pelaamaan. Maalivahdeissa lähdin siitä näkökulmasta, että torjuntavastuun jakavat Mikael Petro ja joku Pelicans-laina.

Petro (…) omaa nyt kuitenkin jo jonkinlaista kokemusta Mestiksestä. (…) Eetu Uotisen en usko saavan juurikaan peliaikaa sarjaotteluissa (…) Oskari Parviaista pitäisin melko tasaveroisena aisaparina Petrolle. Olisi kuitenkin jo siinäkin mielessä tärkeä laina, että kaikki ei olisi yhden nuorukaisen harteilla.

Vaan tässähän kävikin sitten niin, että Petro hävisi jonnekin, eikä pelannut ottelun ottelua. Parviainen oli sitten se kaveri, kuka Lahdesta tuli, kuten ounastelinkin. Oli myös varsin hyvä ja mahdollisesti jopa tärkein yksittäinen pelaaja joukkueessa?

Kysymysmerkkejä siis oli enemmänkin kuin aiheesta, mutta niistä selvittiin. Uotinen pääsi joka tapauksessa hänkin pelaamaan yllättävän paljon. Tai pitäisikö Peliittojen menestyksen kannalta sanoa jopa, että ”liian paljon”…

Myös Peliittojen pakisto on kapea. Siinä on jonkun verran potentiaalia, mutta kokemusta ei juuri ollenkaan. (…)Toiveissa on kuitenkin ihan takuulla, että Lahdesta olisi saatavana jopa kaksi kelpo pakkia lainalle.

Juuso Arola oli ihan ylivoimainen kärkipakki. Positiivinen yllättäjä oli myös Matias Lentämäki, joka uurasti toiseksi isoimmat minuutit. Mutta kovin ohueksi jäi alakerta, kun Lahdestakaan ei niitä kunnon laina-apuja löytynyt, toisin kuin hyökkäykseen (ainakin ajoittain).

Peliittojen hyökkäys on yksi kauden suurimmista mysteereistä. Pelkästään nimilistaa katsomalla se on varsin hurja, mutta mikä on totuus? Pelaako Taavi Vartiainen koko kautta Heinolassa, tai pelaavatko Vili Sopanen tai Tyler Redenbach peliäkään? Ja mikä mies on Sergei Popov?

Kaikkiin kysymyksiin saatiin vastaus. Taavi Vartiaisesta ei ollut mitään iloa, eikä muita konkareita Peliitat-paidassa nähty. Sergei Popov sen sijaan oli sellainen väkkärä, että olisi jossain paremmassa joukkueessa voinut hyvinkin olla ihan pistepörssin kärkimiehiä.

Vartiaisen lisäksi runkokalustoon arvioimani Niki Huovinen, Atte Huhtala ja Tomi Purmola lähtivät hekin joukkueesta jo varhaisessa vaiheessa. Ukkoa tuli ja meni muutenkin, hankinnoista varsinkin Leo Ring oli positiivinen yllättäjä.

Elias Elomaa oli odotetulla tasolla. Juuso Heikkilältä odotin jopa 30 pinnan tulokaskautta, mutta olikin lopulta joukkueen kovin syömähammas. Mutta vaikea on pärjätä, jos omista hyökkääjistä vain kolme saa rikottua 20 pinnan rajan. Osana mysteeriä oli kuitenkin myös Pelicans-yhteistyö:

Aiempien vuosien perusteella sopii lisäksi odottaa, että Lahdesta saattaa tulla lainaan jopa ketjullisen verran kelpo pelimiehiä.

Ja niinhän niitä tuli nytkin. Niklas Nordgren, Aatu Jämsen, Juuso Jämsen, Alexander Forslund ynnä muut pinna/peli-keskiarvolla vetäneet lainapelaajat takasivat sen, että sopivalla kokoonpanolla pelatessaan Peliitat pystyi voittamaan minkä tahansa pelin. Harmi vaan, että toisinaan kokoonpano oli tasoltaan aika kaukana tästä parhaasta ja siksi sijoituskin on mitä on.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
KooVee

Sijoitus analyysissäni: 14. (heikoin alakerta, kokoonpano vieläkin mysteeri)
Oma veikkaukseni: 12.-14. (jonkun on aina oltava viimeinen)
Toteutunut: 14.

KooVeen jumbosija ei ollut mikään yllätys. Pientä toivoa paremmastakin saattoi elätellä, mutta pidin materiaalia niin kapeana, että huonolta näytti. Ja niinhän ne pelaajat olivatkin hyvin vähissä jo heti alkukaudesta. Ei tosin pelkästään seuran oman hölmöilyn vuoksi, vaan mukana oli pahaa epäonneakin.

Osa-alueet ennakkoarviossani:
Valmennus – Uuden edessä (kori 3)
Maalivahdit – Täysi arvoitus (4.)
Puolustus – Peräpään peränpitäjä (kori 6)
Hyökkäys – Keskikastia (kori 4)

Rankkasin Vesa Viitakosken samaan kategoriaan kuin Tuomo Ropon ja Kari Martikaisen, mutta sillä huomautuksella, että hänen pestiinsä liittyy paljon enemmän epävarmuustekijöitä kuin kollegoillaan.

KooVeen syksyn pelaajatilanteen huomioiden olen edelleen aika varma siitä, että syyt Viitakosken potkuihin eivät voineet olla vain ja ainoastaan pelilliset. Mutta yhtä kaikki, valmennus ei onnistunut, ei myöskään tilalle tullut Miikka Kuusela.

Muilla osa-alueilla analyysini oli vielä armottomampi. Maalivahtitilannetta ihmettelin kovasti.

Valtonen / Virtanen - aika kylmäävältä kuulostaapi, jos kausi aiotaan vetää tällä kaksikolla. (…) Kari Piiroinen olisi KooVeelle todellinen taivaanlahja.

Kyllähän ne vaan Joonas Valtonen ja Verneri Virtanen päävastuun kantoivat. Molemmista voi tulla vähintään hyviä Mestis-vahteja, mutta ehkä saappaat vielä oli kuitenkin liian suuret. Tai tiedäpä tuostakaan; eihän tuo unelmoimani Piiroinenkaan nimittäin torjunut yhtään sen paremmalla menestyksellä. Taisi jopa olla melkoinen koiranvirka tuo KooVeen maalin vartiointi tällä kaudella.

Pakiston osalta paketti oli vielä pahemmin avoinna ennen kauden alkua:

KooVeella on riveissään vain neljä pakkia (…) Harjoituspelejä on pelailtu vajain kokoonpanoin ja junnujen kanssa. Oletus on siis selvästikin, että Ilveksestä (tai muualta) saadaan joka peliin 2-3 lainapakkia, mutta näistä ei ole vielä mitään tietoa. Mutta melkoisia tekijämiehiä pitäisi näiden lainapakkien sitten olla, jotta tästä pakistosta leivotaan varteen otettava Mestis-tason kalusto.

Aika vähiin jäivät sankariteot tällä osastolla. Jeremi Wehmas otti ykköspakin vastuun, mutta sanoisin, että joutui vähän liian isoon rooliin. Lainalla olleet Juuso Walli ja Karri Aho erottuivat edukseen. Jesper-Juhani Ilvessuon ja Jami Hännisen hankintojen ansiosta pakisto oli jollain tapaa Mestis-tasoa myös kevätpuoliskolla.

Omissa soi kuitenkin eniten maaleja koko sarjassa. Maaleja sen sijaan KooVee teki kaikista joukkueista vähiten, eli kovin paljon ei voi kehua kohtalaiseksi arvioimani hyökkäyksen onnistumistakaan.

Koko joukkueen iloisin yllätyksen aihe oli tamperelainen juniorituotanto, joka pukkaa uusia lupauksia ilmoille jatkuvalla syötöllä. Jani Nymanista ei ollut kuulleetkaan kuin futureprospects-hifistit, mutta niin vain teinijätkä latoi kovat tehot tauluun.

KooVeella pitikin kyllä olla muutama kova pelimies ykköskenttäänsä. Juho Liuksialan pistetahti oli kova, mutta jäi lyhytaikaiseksi iloksi, kuten oli oletettavaakin. Janne Seppäsen ja Vili-Jesper Koivulan kaudet jäivät puolestaan rikkonaisiksi.

Tamperelaisten materiaali on kuitenkin niin laadullisesti kuin lukumääräisestikin erittäin kapea. Joukkueeseen odotellaan todennäköisesti kahta tai kolmea lainahyökkääjää Ilveksestä, mutta harjoituspeleissä se on pelannut vajain kentin, vaikka mukana on ollut jo omia junnujakin (…)Todellinen iskukyky (…) sen mukaan, ketä milloinkin on kokoonpanossa.

Loukkaantumissumassa tämä vain korostui. Välillä mukana oli hyviä lainoja, ja pari vahvistustakin löytyi kauden aikana, mutta kovin monessa pelissä kokoonpanossa oli myös sellaisia pelaajia joilla ei ainakaan vielä pitäisi olla mitään asiaa Mestikseen. Omista sopimuspelaajista vain Eppu Varjamo sai kasaan yli 20 pistettä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös