Kävi sarjassa miten tahansa, niin pakko on ihailla LeKin suurta miestä Joose Nippalaa, joka on seuraikoni ja joka antaa kovassa paikassa kaikkensa oman seuransa eteen. Ensin syöttö kavennusmaaliin ja sitten tasoittava maali.
Kyllä playoutit vain suuria tunteita ja elämyksiä herättävät, ja koko ajan on fani veitsenterällä näissä todellisissa kuolemanpeleissä. Muistan kyllä tunnetilani viime keväältä kun TuTo väänsi playouteissa ja ratkaisevan viidennen pelin jatkoajalla TuTo iski itsensä kuiville. Koko playout-sarja oli karmaisevaa tuskatilaa ja ratkaisumaali oli niin helpottava, ettei moista voi mikään puolivälierämaali (mahdollisista säälipleijareista puhumattakaan) voi koskaan aiheuttaa.
Aina puhutaan playoffseista ns. tosipeleinä, mutta playoutit ja sarjakarsintapelithän niitä tosipelejä ovat. Matseissa on panoksena kauden tuskan pitkittyminen, sarjapaikasta taistelu ja jopa koko seuran olemassaolo. Toki esim. finaalisarjan häviäminen aina kirpaisee ja tilanteita muistelee katkeruudella vielä vuosia, mutta sarjasta putoamisen tunne onkin sitten jotain ihan muuta.