Mainos

Mestiksen joulutarina

  • 4 000
  • 16

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Olipa kerran kaksitoista pientä Mestis-seuraa, joilla oli myös pieni määrä kannattajia. Seurat olivat olleet oikein kilttejä koko vuoden: ne eivät olleet riidelleet isompien poikien kanssa tai uhmanneet vanhempiensa päätöksiä. Ja niille jokuselle kannattajalleenkin ne olivat tarjoilleet satunnaisia ilon hetkiä.

Joulun lähestyessä seurat tyhjensivät kolikot säästöpossuistaan, uhrasivat viimeiset lanttinsa sikamaisen kalliisiin kakkosluokan joulupostimerkkeihin ja lähettivät vaatimattomat toivomuskirjeensä Korvatunturille.

Korvatunturilla riitti touhua ja tohinaa, olihan nyt sesonkiaika, mutta talon isännällä oli aikaa lukea jokainen saamansa kirje. Ensimmäisenä joulupukin kouriin tarttui Lempäälästä postitettu kuori. ”Hyvä Joulupukki”, alkoi LeKin kirje. ”Tiedämme, että toiveemme voi olla mahdotonta toteuttaa, mutta haluaisimme tuplata kannattajamäärämme.”

Pukki nojasi taaksepäin kiikkustuolissaan ja haroi mietteliäänä poskikarvojaan. ”Eipä tämäkään joulu nyt kaikkein helpoimmalla tavalla lähtenyt käyntiin, mutta onhan sitä hankalampiakin toiveita toteutettu.” Pukki pani parhaat tonttunsa selvittämään asiaan ja pian olikin jo suoran toiminnan aika.

Yön pimetessä pukki hiippaili Tampereen lähiöissä, kunnes löysi oikean talon. ”Saravon Pekka on voittanut jo niin monta poikaa, että hänellä olisi kyllä varaa luopua yhdestä”, Pukki tuumi tiirikoidessaan ulko-ovea auki. Yhtä äänettömästi ja nopeasti kuin punanuttu oli luikahtanut sisään, tuli hän myös talosta ulos – uinuva pikku-Taneli kainalossaan.

Pukki riisui Tappara-kuvioisen pyjaman Tanelin yltä, syötti Tanelin eväsporkkanat poroille ja teki vielä pikaisen yleistarkastuksen. Ja hyvä kun teki! Tanelin niskassahan oli verenperintönä sotakirveen muotoinen syntymämerkki: ”tämä on kyllä saatava piiloon, tai muuten poika muistaa vielä jonain päivänä taustansa”.

Matkalla tatuointistudioon pukki pysäytti poronsa pikaisesti Risto Jalon talon edessä ja nakkasi Tanelin vanhan pyjaman lastenhuoneen ikkunasta sisään. ”Tulipahan lyötyä kaksi kärpästä yhdellä reissulla”, ilakoi pukki, sillä nyt joku Jalon pojista saisi toivomansa mahdollisuuden nukkua mestarijoukkueen asussa.

Tatuoijan luona tuli vielä pieni viivähdys, sillä sen paremmin pukilla, tatuoijalla, unenpöpperöisellä Tanelilla tai edes Fonectan kuinka voin auttaa –tädillä ei ollut harmainta hajuakaan siitä, millainen LeKin logo on – tai onko sellaista olemassakaan. Koska aika on rajallista jopa joulupukille, ei asiaa jääty kuitenkaan vatvomaan loputtomiin, vaan Tanelin niskaan päätettiin hakata Toivo Sukarin kuva.

Ja sitten olikin pikku-Taneli valmiina vietäväksi Lempäälän jääpyhättöön. Voi sitä iloa ja riemua, minkä Tanelin saapuminen aiheutti. Aikamiespoika Ilpo-Matiaksen ei tarvitsisi enää koskaan kannattaa LeKiä yksin, vaan he saisivat iskeä tumppujaan yhteen tasatahtiin Tanelin kanssa. Ja LeKikin saisi nyt puhua kannattajistaan monikossa!

”Yksi hoidettu, enää yksitoista jäljellä”, räknäsi pukki ja kaivoi taskusta seuraavan kirjeen. ”Heja Gubben! Me toivo jättemycket, että saisimme kokea vielä kerran sellaista tunnelmaa, mitä paikallispeleissä Spårtin kanssa gamla tiden oli”. Kokkola hoituisi kätevästi samalla reissulla, joten pukki pani vikkelänä vipeltäjänä tunnetun Ulperi-tonttunsa saman tien hoitelemaan alkuvalmisteluja.

...jatkuu...
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Ulperin suunnattua asioilleen pukki teki pikavisiitin Turenkiin. Säkillinen perunoita riitti oikein hyvin Jatkoajan moderaattorien lahjomiseen, ja niin sekä Taneli että Ilpo-Matias saivat vielä ylimääräisenä lahjana kirjoitusoikeudet keskustelupalstalle.

Vauhtipäinen tonttu tuli nyysityllä Nissanilla pukkia vastaan ja porot lähetettiin kotia kohden. Uskoi sitä niihin ilmastonmuutospuheisiin tahi ei, niin eipä näinä jouluina Länsi-Suomessa lunta nähdä.

Ulperi oli saanut tarvittavat varustelut hoidettua: Nissanin takapenkki oli täynnä Saskiaa ja vipeltäjä heilutteli kädessään cd-levyä työhönsä tyytyväisenä. Kaksikko suuntasi valtatielle kolme ja kohti Vaasaa. Tehtävä oli selvä: paikallistaa Jaska85 ja houkutella hänet kyytiin.

Vaasan kauppatorilla pukki pisti auton parkkiin, teippasi takasivuikkunaan Patrik Westerbackan fanikuvan, tunki paksun tupon pumpulia omiin korviinsa, laittoi Klamydian soimaan täysillä stereoista ja pyysi Ulperiia avaamaan toisen Nissanin takaovista. Eikä aikaakaan, kun utelias, charmantisti harmaantunut entinen sport-ultra jo kuikistelikin idolinsa kuvaa uteliaasti. Tonttu nykäisi Jaskan takapenkille, pisti oven kiinni ja alkoi kaataa vissyvettä miehen kurkusta alas.

Reilut sata kilometriä – ja yhdeksän vissylitraa – myöhemmin pukki parkkeerasi autonsa Kokkolan jäähallin edustalle. Hallissa oli parhaillaan käynnissä spektaakkelimainen Hermeksen ja KooVeen välinen taistelu sarjapisteistä, joka vielä odotti toivottua kliimaksiaan.

Jaska rynni kohti hallin pääovia heti Nissanin jarrujen kirskahdettua. Varmoin elkein, vaikkakin vahvassa kumarassa ja vatsa täynnä saksalaisia hiilihappoja, hän suuntasi suoraan kohti vieraspäätyä ja tyhjensi rakkonsa helpotuksen huokauksen säestämänä siihen paikkaan, missä joskus ennen oli ollut maalituomarin koppi.

Pukilla ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä seuraamaan tunnelmia Kokkolan hallissa, sillä nokka oli suunnattava jo seuraavalle paikkakunnalle. Matkalla Turkuun olisi kuitenkin mahdollista toteuttaa yksi toiveista etätyönä. ”Apua, apua, pukki!”, oli otsikko iisalmelaisten kirjeessä. ”Meitä ei pelasta enää mikään muu kuin se, että Suomi-sarjasta ei löydy halukkaita nousijoita.”

Kokeneena konkarina pukki hyödynsi automatkan mahdollisuudet etätyöskentelyyn ja naputteli luuriinsa espoolaisten numeron. ”Tiit-ti-tiit-tuut-tu-tuut”, kuului luurista. ”Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä maksamattomien puhelinlaskujen johdosta”.

”No, sehän selvisi helposti”, pukki totesi. ”Edes kiekkoliiton uuvatit eivät olla niin töhöpäitä, että myöntäisivät kolmatta kertaa Mestis-lisenssin persaukiselle espoolaisjoukkueelle.”

Seuraavan puhelunsa pukki otti nälkämaahan, josta pukin uteluihin vastattiin spontaanilla röhönaurulla. ”Meillä on, kuules pukki hyvä, oikein makoisat oltavat täällä Suomi-sarjan kärjessä. Voittoja tulee, yleisö tykkää ja omat pojat pääsevät pelaamaan. Pitäköön Mestiksen hyvänään”, kuului viesti Kajaanista.

”Sepä onkin sitten sillä selvä ja IPK:n toive täytetty”, kertoi pukki tilanteen kuskitontulleen. ”Kalajokilaisille on turha edes soitella, kun ei niille kelvannut Mestis-paikka viime vuonnakaan.”


...jatkuu...
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Turun kirkkaat valot alkoivat jo vilkkua edessä, mutta ennen varsinaista asiaa oli ylimääräisen pysähdyksen vuoro. Olihan pukin käytävä jokavuotisella vierailulla muistamassa hyvää ystäväänsä, jonka ansiosta joulu, joulupukki, jeesus kristus ja jääkiekko ylipäätään tiedettiin Japanissa. Toisinaan pukki ehti istua alas vanhan ystävänsä kanssa kuuntelemaan sankartöitä, mutta nyt oli jo myöhä, eikä kuuraparta halunnut herättää kiireistä bisnesmiestä.

Tällä kertaa Kiekkoleijona #79:n olisi siis tyytyminen postiluukusta pudotettuihin lahjoihin, jotka pukki oli valinnut huolella ja henkilökohtaisesti. Tutkanpaljastin olisi tarpeen kelle tahansa veljelle, joka on joutunut koppalakkien aiheettoman vainoamisen kohteeksi. Ja olihan paketissa jokavuotiseen tapaan myös kasa peilejä – niitä ei tuossa taloudessa voisi olla koskaan liikaa!

Pikaisen koukkauksen jälkeen pukki pääsi viimein Kupittaallekin ja marssi TuTon toimistolle tutkimaan pelaajasopimuksia taskulampun valossa. Turkulaisseuran toiveena oli ollut, ettei enää yksikään TuTon pelaaja joutuisi loppukauden aikana sairastuvalle tai purkaisi sopimustaan. Papereiden ja niissä olevien hankalien sanamuotojen ja pykälien tulkitseminen vei aikansa, mutta viimein pukki sai tarvitsemansa nimet muistiin ja saattoi jatkaa kierrostaan.

Seuraavan toiveen täyttämistä varten pukin piti käydä ostoksilla. Armeijan ylijäämäkaupasta löytyi kuitenkin kaikki tarvittava: kaksi ilmastointiteipillä paikkailtua vanhaa puolijoukkuetelttaa, pari öljylamppua ja puilla lämmitettävää kamiinaa ja heräteostoksena vielä ruotsalaiset armeijan retkimallin reppusuihkut.

Ulperi tyhjensi pukin ostokset Keuruun jäähallin pihaan. Parannusta nykyisiin pukukoppiolosuhteisiinsa toivonut KeuPa saisi olla lahjoihinsa enemmän kuin tyytyväinen!

”Ja sitten hyrysysy kohti itää”, komensi pukki kuskiaan ja nappasi kirjepinosta heinolalaisten sydänverellä raapustetun viestin. ”Voi sinä pukki väkevä ja kaikkivoipainen”, alkoi kirje mahtipontisesti. ”Voi ei, toivottavasti eivät vaan toivo yleisöä, urheilullista menestystä tai vähemmän tylyä työskentely-ympäristöä”, mietiskeli pukki ääneen, ”sillä ihan kaikkeen en kyllä minäkään pysty”.

Pukin huoli hälveni kuitenkin nopeasti, kun hän jatkoi kirjeen lukemista eteenpäin: ”me ollaan oltu tosi tosi kiltisti koko vuosi, ollaan annettu runsaasti pisteitäkin muille, niin kuin aina muulloinkin. Mutta silti muut pojat kiusaa. Ne valittavat jostain liigasopimuksista ja siitä, että meidän pelaajat eivät muka olisikaan meidän pelaajia. Tuo meidän urheilutoimenjohtaja ei nyt muista kenestä pelaajista oli kyse, joten voisitko varmuuden vuoksi hävittää kaikkien meillä pelanneiden sopimukset?”

”Eihän se ole temppu eikä mikään”, tuumi pukki ja taikoi kaikkien Peliittojen pelaajien allekirjoitetuiksi näkymättömällä musteella. Joku heinolalaispelaajista sattui kuitenkin juuri samaan aikaan tavaamaan sopimustaan, huomasi allekirjoituksensa katoavan ja ilmoitti yllätyksestä whatsupin välityksellä myös joukkuetovereilleen.

Roope Elimäestä, Niklas Salosta, Joakim Kukkosesta, Jonne Jantusesta, Toni Hannukkalasta, Sami Sunista ja noin kymmenestä muusta pelaajasta ei ole sittemmin kuultu mitään.

Metsästysseuroilta saatujen todistajanlausuntojen mukaan Sysmän ja Hartolan metsistä on kuitenkin löydetty runsain mitoin käytettyjä nuuskapusseja ja jopa kuultu riemukkaita ”Vapaa, vihdoinkin vapaa” –huudahduksia.

Myös SaPKo kertoi olleensa hyvin kiltti koko vuoden ajan, vaikka ei liigaseurojen kanssa ollutkaan juuri leikkinyt. ”Meillä on kuitenkin ollut ihan kaamea epäonni loukkaantumisten suhteen. Voisitko pukki tuoda sairastuvalta edes joitain miehiä hallille?”

Nissan jarrutti Savonlinnan keskussairaalan pihalle ja pukki asteli päivystykseen. Pian pukki tepasteli ulos kolme miestä perässään. Nissanin takapenkille istahtivat ylilääkäri Pentti Hirvonen, lääketieteen kandidaatti Kalle-Pekka Muuritulkku sekä virolaistaustainen ensihoitaja Janis Petke.

Miehiä sairastuvalta kaikki kolme - ja vieläpä oikeinkin tyytyväisiä saadessaan kausikortit Talvisalon lehtereille. ”Eipä meillä täällä olisi mitään tekemistä ollutkaan, kun taitaa tuo hallitus siirtää koko sairaalan Joensuuhun aluepolitiikan nimissä”, totesi Kalle-Pekkakin. Pukki saattoi siis samalla ruksia heidätkin yli joulun toivelistaltaan ja siirtyä seuraavan Mestis-seuran kirjeeseen.

”Hei pukki! Myö tääl Imatralla ollaan vähän kyllästytty siihe, et meit ain pietään SaiPan pikkuveljenä. Saisit sie järjestettyy, että meijät tunnettaisiin jatkossa idän herroina?” ”No saanhan mie”, vastasi pukki – karjalaismurre kun tarttuu niin kovin helposti.

Pikaiset puhelut korvatunturin tulkkitoimistoon sekä patentti- ja rekisterihallitukseen ja harasoo! Ketterä oli siitä hetkestä alkaen господа – eli herrat venäjäksi.

”Yksi pysähdys vielä, ja sitten voidaankin jo kääntää kokka kohti pohjoista”, tutki Ulperi reittiä kartasta. Pukki otti esille Joensuusta postitetun kirjeen ja hämmästeli oikein ääneen sitä lukiessaan. Jokipojat eivät nimittäin toivoneet tällä kertaa uutta nimeä seuralleen, kuten monesti aiemmin. Itse asiassa he eivät halunneet itselleen mitään, vaan ennemminkin päinvastoin.

”Pukki rakas! Meillä on asiat niin mukavasti, että tänä jouluna emme tarvitse yhtään lahjaa. Belsepuupi lähetti jo syksyllä Mehtimäelle satoja kirottuja sieluja, ja niiden haamujen ansiosta meillä on ollut ihan huippuhyvät yleisökeskiarvotkin. Mutta yksi pieni toive meillä kuitenkin olisi: nappaisitko tuon Hämäläisen Jannen mukaasi Korvatunturille? Siinä on oikein reipas ja mukava nuorimies, mutta ei se jääkiekkoa osaa pelata. Saisit siitä kuitenkin varmasti hyvän aputontun itsellesi.”


...jatkuu...
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
”Joensuuhun siis?”, kysyi kuski. Pukki pyöritteli päätään: Jokipoikien toive jäisi tällä kertaa valitettavasti täyttämättä. Punanuttu halusi kyllä olla työssään mahdollisimman tasapuolinen, mutta aina se ei ollut mahdollista. Isommat ja rikkaammat tuppaavat menemään pienempien ja köyhempien edelle jopa joulumaailmassa.

Sitä paitsi IFK:n toivomuskirje oli tullut perille jo monta päivää aiemmin. Helsinkiläiset olivat lähettäneet sen etanapostin sijasta faksilla.

Pukki vilkaisi vielä uudemman kerran IFK:n kirjettä. ”Kubbe hei, meil on tarjolla sun elämäs diili. Meil on mennyt syksy vähän vituks ja osa pelaajist on ollu ihan lapasii. Divisioonan verran uusii pleijerei oottaa jo loundgessa, mut snaijaat varmaa, et meidän täytyy dumppaa noi vanhat paskat ensin johonkii.”

”Et sä viitsis raijaa Finleytä, Pitkästä, Petrelliä ja melkein kaikkii muitakin lysmyperseitä tonne susirajalle? Jos sattuvat eksyyn ryssien puolelle rajaa, niin aina parempi – loppuu meiltä ton liksan betaalaaminenkin. Vie vaik niille samal puolet meidän a-häiskistäkii, niin eivät joudu rasittaan omia kloppejaa. Me nimetään sut siitä hyväst Jokipoikien koutsiksi loppukaudeks. Otat sitte viel ton Salmelaisenkin mukaa ja hoidatte homman nii, et ifkin jäbät saa peliaikaa.”

IFK:n toive oli pakko täyttää, olihan se sekä saapumis- että arvojärjestyksessäänkin Jokipoikien toivetta korkeammalla. Ja sitä paitsi pukki oli aina salaa haaveillut pääsevänsä vielä jonain päivänä komentamaan muutakin kuin pelkkää tonttulaumaa.

”Ei Ulperi, me lähdetään nyt kotia kohti”, antoi pukki ohjeet. Joensuuhun ei olisi kiirusta, sillä hyvinhän Jokipojat oli pärjännyt tähänkin mennessä ilman kunnollista valmentajaa. Helsinkiläislainatkin olivat saaneet ihan mukavasti vastuuta.

RoKin toiveiden täyttäminen oli vähän vastenmielistä puuhaa pukille, olivathan mokomat rovaniemeläiset jo pitkään ratsastaneet oikean pukin maineella ja markkinoineet kaiken maailman humpuukipukkejaan ympäri maailman. RoKi oli tosin syytön moiseen markkinahapatukseen, joten eipä pukki hennonnut pistää syyttömiä kärsimään.

”Hojo hojo äijänrähjä risuparta! Myä ollahan ruukattu ottaha tappioputkia monasti ja hunteerattiin, jotta jos oisit sen verran hööli, että ranttuisit nuo putket nyt meijän osalta ohithen. Äkättiin että sillä konstii päästäis vihoin kisuumaa puotuspellei.”

Pukki katseli Mestiksen ottelukalenteria ja piirteli paksulla taikamusteisella punakynällään rasteja sinne sun tänne. ”Nyt on homma jo puoliksi hoidossa”, hän totesi. Loppuun asti toive toteutettiin viemällä RoKin postilaatikkoon kasa vapaalippuja Sirkus Sariolan kevään esitykseen. Tivolissahan olisi heittokoju, jossa tarkimmat pallonnakkaajat saisivat tiputettua klovnin vesisaaviin.

Viimein oli pitkä reissu takana ja pukin aika palata kotiin. Korvatunturilla odotti muorin tuttuun tapaan kattama pöytä, josta riitti apetta niin pukille kuin ahkerille tontuilleenkin. ”Otatko vielä kymmenennenkin lautasen puuroa, ukkokulta?”, kysyi muori. Pukki oli jo vastaamassa, mutta jähmettyi yht’ äkkiä täysin ja ryhtyi laskemaan sormillaan.

”Yksi sormi, kaksi sormi, kolme sormi…”, laski pukki. Ja laski vielä toisenkin kerran, mutta ei. Pukki ei päässyt kymmentä pidemmälle, vaikka kuinka yritti. Varsin hyvin tiesi kuitenkin, että Mestiksessä pelaa kaksitoista joukkuetta.

Pukin teki jo mieli syyttää virheestä Ulperiia ”Ei kai vaan se saamarin tonttu käynyt taas tapaamassa Lehterää siellä Tampereella… Jos se valkoinen tontun viiksissä ei ollutkaan lunta”, mietti pukki, ennen kuin suostui myöntämään, että asiasta on turha syyttää muita.

”Sen KooVeen kirjeenhän minä heitin saman tien avaamatta takkaan”, pukki muisti. ”Niiden toiveet olivat olleet niin utopistisia jo kauteen lähdettäessä, että joulutoiveita oli turha edes lukea.” Mutta yksi puuttui siitä huolimatta. Pukki haroi valkohapsiaan hetken – ja hoksasi sitten: ”Vantaalta ei ole näkynyt kirjettä laisinkaan!”

”Olisikohan kirje hukkunut postissa?”, mietti pukki ääneen ja päätti selvittää asian pirauttamalla Vantaalle. ”No mutta terve vaan pukki, ja oikein hyvää joulua sinne Korvatunturille”, vastasi pukin yhteydenotosta yllättänyt Kalevi Helppolainen ilahtuneesti. ”Me ei tosiaan lähetetty sinulle tänä vuonna kirjettä laisinkaan. Katsos, kun tilanne on vähän muuttunut aiemmasta. Meille tulee nyt lahjat tuolta Venäjän puolelta, eli ei me voida pyytää sinulta mitään.”

Sehän oli sitten sillä selvä. Joulupukin ja pakkasukon välit olivat melkoisen jäätyneet, mutta välirauhan yhteydessä solmitun YYA-sopimuksen mukaisesti kummallakaan ei ollut asiaa toisen reviirille. Niinpä pukki saattoi todeta työnsä tehdyksi tämän joulun osalta ja siirtyä alkuruoasta kinkun ja loorien kimppuun.


...jatkuu...
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Joululahjoja jakoivat toki muutkin kuin pukki. Suurin osa pelaajista oli toivonut mahdollisuutta päästä liigaan ja tämän toiveen täyttämisessä kunnostautui erityisesti Ässät. Jumboksi jämähtänyt seura oli lyönyt hitsarinhanskansa tiskiin jo hyvissä ajoin ja myynyt tai luopunut 18 pelaajastaan.

Ässät paikkasi pelaajapulaansa kutsumalla Santeri Arousvan, Jesse Huhtalan, Henri Keskilohkon, Iiro Sulinin, Matt Nickersonin ja muut omat poikansa kotiin pelaamaan makkarapalkalla. Myös moni muu pelimies sai toivomansa mahdollisuuden ennen siirtorajan umpeutumista, kun liigaseurat tekivät teksti-tv-scouttauksiaan.

Myös iso ja rikas liiga toimitti köyhille Mestis-seuroille lahjan tekemänsä sopimuksen mukaisesti. Jokainen Mestis-seura sai värivalokuvan liigan kehittelemästä älykiekosta. ”Oi, onpa se hieno”, ihasteltiin ympäri Suomea. ”Niin on, ja ensi kaudella voitte päästä jopa näkemäänkin sen jossain liigapelissä, jos muistatte jatkaa kiltteinä pieninä seuroina (ja it-toteuttajamme sattuisi vahingossa saamaan jotain aikaiseksi)”, vastasi liiga saamiinsa ylitsevuotaviin kehuihin ja kiitoksiin.

Vaan jatkuihan se kausi joulun jälkeenkin. Liiton tai liigan maksamilla verirahoilla palkatut Mestiksen Kehitysjohtaja ja Sisällöntuottaja tekivät kaikkensa, jotta kiinnostus sarjaa kohtaan kasvaisi – jos ei vielä tänä keväänä, niin ainakin ensi kaudeksi.

Kehitysjohtaja visioi jo työnkuvansa mukaisesti tulevaisuuteen ja tilasi trendimuutoksista konsultaation yritykseltä, jonka sattumoisin omisti erään liigaseuran puheenjohtaja. Lähes mitätöntä 40.000 euron palkkiota vastaan yritys toimitti Mestiksen käyttöön listan, josta selvisi Googlen top-3 suosituimmat haut Suomessa vuonna 2018: presidentinvaalit, Airiston Helmi ja tuhkarokko.

”No mutta tämähän avaa aivan uusia mahdollisuuksia meille!”, Kehitysjohtaja ilakoi. ”Jos äänestyspaikat saataisiin järjestettyä Mestiksen pelien erätauoille, niin halleille saataisiin ihan uutta väkeä. Ja mahtaisiko saariston matkailuyrittäjiltä löytyä vielä joku muovikassillinen rahaa hyvään kohteeseen investoitavaksi?”.

Mutta kaikkein nerokkain idea löytyi tuhkarokosta, jonka avulla yleisöksi voisi saada myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole olleet aiemmin kiinnostuneita jääkiekosta. ”Ensi kaudella sääntöihin on lisättävä kohta, jonka mukaan jokaisen joukkueen on peluutettava yhtä kentällistä rokottamattomia pelaajia. Kaukaloon nakataan muutaman kerran erässä sitten tuhkarokkopotilas, joka on hippa ja yrittää saada muut kiinni. Tällä saataisiin lajiin ihan uudenlaista säpinää!”, kirjasi Kehitysjohtaja muistioon jonka lähetti kiireellisenä esimiehilleen liittoon.

Samaan aikaan Sisällöntuottaja pähkäili nopeamman syklin asioita, eli miten seurojen sometilit saisi suosituimmaksi. Ihan sattumalta, Youtuben päämäärättömällä selaamisessa työaikaa kuluttaessaan, lamppu syttyi kirkkaammin kuin koskaan: ”kissavideoista tykkää ihan kaikki!”.

No, ehkei ihan kaikki, mutta hirveän moni kuitenkin. Liikenne ja tykkäykset tuhatkertaistuivat, kun Sisällöntuottaja alkoi julkaista videopätkiään maatiaiskatistaan Murskasta jokaisen Mestis-seuran sometileillä sekä Heinolan torilla.

Peliittojen ainoa internet-yhteydellä varustettu tietokonehan oli takavarikoitu KRP:n päijäthämäläiseen kiekkoseuraan kohdistuneessa jättitutkinnassa, mutta onneksi Sipe Santapukki lahjoitti vanhan Saloran töllöttimen sekä VHS-nauhurin tärkeän asian hyväksi, ja myös heinolalaiset pääsivät tapittamaan Murskaa telkusta.

Harmi kyllä, kukaan kissavideoiden katsojista ei kiinnostunut Mestiksestä, sillä kaikki vähääkään jääkiekosta kiinnostuneet kissaihmiset olivat jo ennestään HIFK:n faneja. Markkinointiyrityksistä huolimatta kevät koitti ja Mestiksessä oli alkamassa todellinen huipennus: pelit ilman panosta.


...jatkuu...
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Karsintasarjassa oli mukana vain kolme joukkuetta, sillä LeKi oli ilmoittanut luopuvansa sarjapaikastaan kauden jälkeen ja lopettavansa toiminnan tarpeettomana. Kyröskosken Pärske oli tehnyt Mikko Leinoselle houkuttelevamman tarjouksen ja toimisi jatkossa Tapparan farmina.

Joulupukilta saamiensa tietojen perusteella kovasti huojentuneen IPK:n kevät oli mennyt ”Olvia tukkaan ja mukkaan” –hengessä railakkaasti ja ilman turhia huolia, Peliitat taas ei ollut saanut kidnapattua pelaajia riveihinsä edes Hollolasta tai Nastolasta.

Hokki pieksi sekä hoipertelevat iisalmelaiset että parilla kentällisellä pelanneet heinolalaiset mennen tullen. Liiton hienot suunnitelmat siitä, että kaikki kolme karsintasarjan joukkuetta palkittaisiin sarjapaikalla ja Mestis voitaisiin jatkossakin järjestää 12:lla joukkueella eivät kuitenkaan toteutuneet, kun Hokki pyllisti pelien jälkeen sarjanousulle.

Aikainen kesäloma koitti puolestaan KooVeelle sekä RoKille. KooVee oli päässyt tammikuussa Nokian Pyryn, Ikurin Vireen ja Ruoveden RuosKan farmiksi ja vahvistui niin huomattavasti saatuaan joukkueeseensa niiden ylijäämäpelaajia, että onnistui voittamaan muutaman kevään peleistään ja nousemaan karsintaviivan yläpuolelle.

Pukin takauksen mukaisesti tappioputkensa välttänyt RoKi sen sijaan voitti huomattavasti useamman pelin: matemaattisella täsmällisyydellä ja tarkkuudella ei yhtään vähempää tai enempää kuin joka kolmannen pelinsä.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella otteluparit olivat Hermes-KYLJYS, Jokipojat-K-Vantaa, LeKi-SaPKo ja господа-TuTo.

Hermeksen ja KeuPan keväät olivat sujuneet täysin eri tahtiin. Kokkolalaiset liitivät runkosarjan voittoon komealla pelillä ja lähes omin voimin, ilman ylettömiä liigalainoja. Keuruulla oli piristytty uusista pukukoppiolosuhteista sen verran, että pelaajapako saatiin loppumaan, ja viimeinen tarjolla ollut playoff-paikka irtosi satunnaisten pisteiden myötä nipin napin.

Playoffeissa Hermestä vastaan ei kuitenkaan asettunut KeuPa, vaan sen tilalla pelasi ’Keuruun yhteinen Lukon ja JYP:n yhdistelmäseura’. Liigaseurat olivat luvanneet sekä pelaajilleen että kausikorttien omistajille jännittäviä pudotuspelejä, mutta jääneet omassa sarjassaan kymmenen parhaan ulkopuolelle.

Sopimusrikkosanktioita pelänneiden seurojen pyynnöstä liitto muutti pikavauhdilla sääntöjään ja poisti lähes kaikki siirtorajoitukset. Niinpä KYLJYS pelasi joka toisen kotiottelunsa Raumalla Lukon pelaajilla ja joka toisen JYP:n pelaajilla ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Tyytyväinen olisi ollut varmasti myös huikeassa vireessä ollut Hermes, joka vei vastustajan laiskanpulskia ja lomille pääsyä odottaneita liigajyriä sata-nolla ottelusarjan avausottelussa, mutta päätyi sitten hukkaamaan mahdollisuutensa kirjaimellisesti.

Ensimmäiseen vierasotteluunsa Hermes suuntasi Keuruulle. Siinä vaiheessa kun heille selvisi, että peli olisikin Raumalla, oli ottelu tuomittu jo luovutusvoitoksi Kyljyksen hyväksi. Seuraavaan vieraspeliinsä bussi suuntasi vahingossa viisastuneena Raumalle, mutta vastustajaa odoteltiin Jyväskylässä.

Turhanpäiväinen reissaaminen ja hurjasti noussut löpön hinta aiheuttivat kokkolalaisille akuutin kassavajeen. Hermeksen matkanteko tyssäsi bussin tankin tyhjettyä ja Kyljys selvitti täten tiensä jatkoon, ilman että olisi tehnyt yhtään maalia koko ottelusarjassa.

Toisessa parissa kohtasivat kovaan keväänvireeseen äitynyt Jokipojat sekä arvoituksellinen Kiekko-Vantaa. Pukki oli saanut joensuulaistuneet helsinkiläiset sellaiseen iskuun, ettei Jokipojat ollut hävinnyt yhtään peliä sitten helmikuun.

Pakkasukko oli puolestaan jatkanut ihmepillereiden syöttämistä Kiekko-Vantaan ykkösketjulle, mutta pudotuspelejä varten vantaalaiset välittivät itään toiveen toisesta tiukasta kentällisestä. Rajan takaa ilmestyikin yllättäen ryhmä pieniä, vihreisiin pukeutuneita miehiä. Miehillä oli ilmeettömät kasvot ja jämäkkä asento, mutta ei tippaakaan jääkiekollista osaamista. Simo Mälkiän ohjeet kaikuivat kuin kuuroille korville, sillä venäläiset kuuntelivat vain Suuren Johtajansa välittämiä ohjeita korvanapeistaan.

Pienet vihreät miehet onnistuivat kuitenkin pelkällä olemuksellaan pelottelemaan ainakin armeijaa käymättömiä vastustajiaan ja ottelusarja pysyi yllättävän tasaisena. Kunnes kesken ratkaisupelin käsky Kremlistä sitten kävi ja spetznakit siirtyivät määrättyyn asemapaikkaansa Hjalliksen entisen hallin uumeniin odottamaan seuraavia ohjeitaan. Jokipojat käytti hämmennyksen hyväkseen ja eteni välieriin.

LeKin ja SaPKon pelit oli taputeltu nopeasti. Kyllähän SaPKo yritti, ei siinä, mutta loukkaantumiset olivat vain jatkuneet ja pelaajamateriaali vähissä. Toisin oli LeKillä, joka peluutti uusien siirtosääntöjen mahdollistamana kaikkia tarjottuja liigalainoja sekä koko Tapparan A- ja B-juniorikaartia siihen malliin, että sillä oli heittää jäälle tuoreet miehet joka vaihtoon.

Homman nimi oli pitkälti sama myös господа:n ja TuTon kamppailuissa. Imatralla ei ollut miehistä pulaa, toisin kuin TuTolla. Pukki oli kyllä pitänyt lupauksensa turkulaisille, mutta turhankin tarkkaan. TuTon omat pelaajat olivat kyllä terveinä, mutta kaikki lainapapereilla TuTossa kiekkoilleet olivat sivussa.

Lisäksi suurimmalla osalla omiksi kuvitelluista pelaajista oli sopimuksissaan erilaisia pykäliä. Esimerkiksi yhden pelaajan sopimuksessa oli pykälä, että hän saa pelata muissa joukkueissa kaikkina niinä viikonpäivinä, joiden nimi alkaa konsonantilla. Kourallinen jäljelle jääneitä pelimiehiä oli господа:lle vain suupala.


...jatkuu...
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Siirtorajoista luopuminen toi välieriin omat haasteensa. LeKin ja господа:n riveissä pelaajasiirrot olivat niin vauhdikkaita, että ensimmäinen välieräkoitos venyi peräti kuusituntiseksi, vaikkei mennyt edes jatkoeriin. Lainamiehet vaihtoivat joukkuetta useampaan otteeseen joka erässä, mutta pukukoppikäynnit veivät ihan liikaa aikaa.

Ompelimo Hatun Virittäjät ja Vihaiset Nutut T:mi keksi kuitenkin avun pulmaan ja laittoi singerit laulamaan. Seuraavissa peleissä kaikilla pelaajilla oli päällään kääntöpaidat, joiden avulla puolen vaihto onnistui silmänräpäyksessä.

Niin katsojilla, toimitsijoilla kuin muilla pelaajillakin oli jokseenkin hankalaa seurata ottelua, kun puolustaja saattoi hetkenä minä hyvänsä haistaa hyvän maalipaikan, nykäistä nuttunsa nurin niskoin ja iskeä lätyn ohi hölmistyneen veskarin.

Viimeiseen peliin lähdettäessä olikin jo sovittu, että господа:n tai LeKin tekemiä maaleja olisi edes turha yrittää laskea. Pelin jälkeen lopputulokseksi todettiin: HPK:n miehet tekivät neljä maalia, Tapparan pojat kolme, Jukureiden lainat kaksi ja KooKoon, Kärppien ja SaiPan miehetkin yhden jokainen. LeKi selvitti sen jälkeen tiensä finaaliin kolikonheiton myötä.

Myös toisessa välieräparissa tahkottiin tasaisesti. Ratkaisevassa pelissä Jokipojat oli johdossa kahden erän jälkeen, mutta Helsingistä saapunut viesti muutti asetelmat täysin. HIFK oli sopinut ottavansa keuruulaiset ensi kauden farmikseen ja halusi pelaajiensa siirtyvän saman tien tulevan kauden seuransa riveihin. Lukko tai JYP eivät hifkiläisiä omaan viritelmäänsä kelpuuttaneet, joten HIFK-miehet joutuivat tyytymään omien maalien tekemiseen ja avittivat sitä myötä Kyljyksen mestaruustaistoon.

Onnekseen joensuulaiset olivat boikotoineet muukalaislegioonaksi muuttuneet joukkueensa pelejä koko kevätkauden ja Mehtimäellä pelattiin tyhjien katsomoiden edessä, niin eivät joutuneet tätäkään irvikuvaa todistamaan. Mutta kyllä syletti itse pukkiakin: ”Sai olla saatana viimeinen kerta, kun tsadin parittajien toiveita täytellään. Saavat kyllä aivan ansaitusti vartoa seuraavaakin Suomen mestaruuttaan taas ainakin parinkymmenen vuoden ajan”, pukki manasi.

Finaalisarja oli suorastaan huikea, vaikka se ei juuri ketään Raumalla, Jyväskylässä tai Lempäälässä kiinnostanutkaan. Vielä vähemmän kiinnosti pronssiottelu, sillä sen olemassaolosta ei muistettu kertoa edes господа:lle tai Jokipojille. Mutta mestaruus; se ratkesi pisimmän kaavan kautta, ja millaisten taisteluvaiheiden jälkeen se oikein ratkesikaan!

Loppuottelupari taisteli ratkaisevassa viimeisessä ottelussa tasatilanteessa ja tasaväkisesti, kunnes kesken toisen erän yli puolet LeKin kenttäpelaajista ja molemmat maalivahdit lähtivät kalppimaan. Niin Tapparan liigajoukkueella kuin A-nuorillakin olisi vielä pelejä jäljellä ja hyvässä lykyssä joku pojista saattaisi saada saumat päästä jopa pelaamaan, joten turhapa sitä oli rasittaa itseään turhassa ottelussa.

Samalla ovenavauksella lähtivät myös LeKin valmentajat. Miikka Kuusela muisti, että Salatut elämät on alkamassa telkkarista, Juha Selinin kuultiin puolestaan murisevan jotain siitä, ettei ole saanut palkkaa näistä hommista sitten viime marraskuun.


...jatkuu...
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kyljys painoi päätöserässä päälle kuin sahuri-Hakkarainen eduskunnan pikkujouluissa, mutta ei saavuttanut tavoitettaan. Vastapeluri taisteli hurjasti kamalaa kohtaloaan vastaan: aina joku torjui tai tuli pakit, ja se pyhin säilyi koskemattomana kuin kristillisdemokraattien puoluetoimiston B-rappu.

Jatkoerää ehdittiin pelata jo hyvä tovi, kunnes kesälomille pääsyään kuumeisesti odotellut Pirkka Anttila soitti hallille ja käski tuomareita tuomitsemaan voittomaalin LeKille. Videotodisteiden mukaanhan kiekko oli käynyt vastustajan kenttäpäädyssä jo joulukuussa pelatussa ottelussa, eli perusteet tuomiolle olisivat vahvat.

Kyljyksen liigapelaajille ratkaisu oli ihan ok, sillä eipä heille voitolla olisi ollutkaan mitään merkitystä. Kokoonpanoon vahingossa unohtunut Juuso Mörsky purnasi hieman asiasta tuomareille, jotka tyytyivät vain ojentamaan puhelimen pelaajalle. ”Ette te olisi voittoa ansainneet. Se se vaan on sillä lailla, että jos ei kykene tekemään enemmän maaleja kuin vastustaja, niin häviää pelin”, Antila perusteli ja vaimensi protestit.

LeKin jäljelle jääneet seitsemän pelaajaa aloittivat villit mestaruusjuhlat. Mestaruuspokaalia ei kylläkään oltu tuotu paikalle, koska ketään liiton työntekijää ei vaan vittu kiinnostanut lähteä kuskaamaan sitä minnekään Lempäälään.

Mitaleita sen sijaan riitti. Palkintopaja Viileä Pytty Oy oli toimittanut niitä jaettavaksi kuormalavallisen verran, koska molemmissa finalistijoukkueissa oli pelannut kauden aikaan yli 60 pelaajaa.

Mutta hyvä, että mitaleita piisasi. Suurin osa pelaajista oli ehtinyt pelata kauden aikana molemmissa finalistijoukkueissa, joten heidän kauloihinsa voitiin nyt pujottaa sekä kultaiset että hopeiset mitalit. Tai tinaahan ne oikeasti taisivat olla. Loput killuttimet jaetaan niille katsomoon nukahtaneille katsojille, joilla ei ole nikkeliallergiaa.

Kyljyksen pelaajat lähtivät kukin työnsä tehneinä kohti kotiseutujaan, Ilpo-Matiaksen ja Tanelin häviäjille huutelemien kekseliäiden pilkkahuutojen säestäminä.

Mestariseuran pelaajat keräsivät puolestaan kolehdin ja joukkueen kuopus kipaisi lähikauppaan, jossa yhteiset rahat riittivät nipin napin ja pienen tinkaamisen jälkeen Popsi-pakettiin. Voittajat mutustivat tyhjentyneen hallin pukukopissa kylmiä nakkeja syvässä hiljaisuudessa.

Hiljaisuuden rikkoi vain seurajohdon riehakas visiitti. Pomo jakoi mestaruusbonuksesta luvatut kaksi rusinaa kaikille pelaajille. Tommi Välimäki otti rasiasta ainakin kolme rusinaa, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa mitään.

Vartin päästä vahtimestari ilmoitti, että valot sammuvat ja halli suljetaan lopullisesti. Pihalla pelaajat sanoivat toisilleen hyvästit, koska tiesivät etteivät enää koskaan pelaisi joukkuetovereina. Ehkä joku heistä saisi mahdollisuuden pelata vielä liigassa, mutta suurin osa ei. Ja Mestis-kiekkoilu nykymuodossaan ei aikamiehiä kiinnostaisi: ”ennemmin sitä perkele alkaa vaikka syömään mämmiä kilpaa Mietaan kanssa tai pelaamaan pesäpalloa”, huikkasi joku viimeisiksi sanoikseen.


... ja vielä kerran jatkuu...
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Molemmat LeKi-kirjoittajat saivat pian finaalisarjan päätyttyä ikibännit Jatkoajan keskustelupalstalta.

Moredaattorit kirjoitti:
Nimimerkki ilpo_matias on nakattu mäkeen huonon kieliasun ja tumput kädessä kirjoitettujen viestiensä takia.
Nimimerkki lekiboytaneli on puolestaan poistettu miesvahvuudesta kuvailemattomien linkkien johdosta.

Kesän kohokohtana edessä olisi vielä Mestiksen risteily, jossa Mestis palkitsee Mestiksen oman mestis.fi-sivuston vuoden Mestis-mediana.


Sen pituinen se. Mukavaa joulua kaikille palstan Mestis-kirjoittajille!



Ja kiitos nimimerkille @Tarinankertoja jonka vinkistä sain innostuksen tähän tarinaan, toivottavasti tämä nostaa Mestiksen arvostusta ja saa sarjan kukoistamaan!
 

Makopide

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaPKo FOREVER, Liverpool
Kiitos Everton hienosta ja todentuntuisesta tarinasta ja Hyvää Joulua toivottaa Makopide ja varmaankin SaPKon lasaretti seuranaan Janis Petke.
 
Helppohan Evertonin oli tarina kirjoittaa, kun ei juurikaan omasta päästä tarvinnut mitään keksiä.
Hyvää joulua Evertonille ja mestisjoukkueiden kannattajiksi juuttuneille Jatkoajan palstatovereille!
 

Severi94

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Vantaa
Kiitoksia Evertonille KiVasta stoorista! Paljon faktoja joita ei voi kukaan kiistää
Hyvät joulut kaikille mestiksen faneille ja toivotaan joululahjaksi, äh liian pitkä lista siitä tulisi!
 

kumikiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HOKKI
Iso kiitos Evertonille! Tämä tarina pitäisi jokaisen jatkoajan kirjoittajan lukea. Kertoo paljon enemmän Mestiksestä kuin viralliset löpinät.
 

uljas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Peliitat, (HeKi-vainaa), Tinatuopit
Kiitokset Evertonille. Evertonin kirjoitus on parasta mitä Mestikselle on koko syksyn tapahtunut.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös