IHANAA SAATANA!
Tässä ollaan viikon verran saunottu moderaattorien kanssa, jotka eivät muuten kovin erikoisia saunakavereita olleet, mutta se ei todellakaan ole latistanut omaa fiilista yhtään.
Mestaruudesta on tällä päivämäärällä tasan viikko täynnä, eikä tässä vieläkään ole oikein tahtonut ymmärtää mitä helvettiä on oikeasti tapahtunut, sillä niin järjettömissä fiilareissa on elänyt viimeiset seitsemän päivää.
Jos ihan pikaisesti tohon viime tiistaiseen palaan, niin toistaiseksi ikinä ei ole mikään elämässä jännittänyt niin helvetisti, mitä finaali silloin jännitti. Kroppa oli kirjaimellisesti täysin levoton koko päivän ja pelin aikanakin tuli läpikäytyä todennäköisesti kaikki mahdolliset ja mahdottomat tuntemukset, mitä ihminen voi samanaikaisesti läpi käydä.
Omalta osaltani reilun 20 vuoden patoutumat, tuskat, pettymykset, surut ja odotukset räjähtivät pääni sisällä atomeiksi, kun digitaalit näyttivät aikaa 56:05 ja kapteeni Liedes heitti kiekon tyhjään rysään. Sillä hetkellä tiesin, että Rauman Lukko on uusi mestari ja isolla miehellä tuli tippa linssiin ja ihan kunnolla itku, mutta tällä kertaa ne olivat onnen kyyneleet, joita ei tarvinnut eikä halunnut peitellä.
Ilta jatkui torille ja torin kautta luonnollisesti hallille ja minä uskon, että kaikki mahdollinen on täällä jo niistä bileistä kerrottu. Mitään muuta en pysty sanomaan, kuin että voi veljet oli Rauma sitten täysin sekaisin aina pikkulapsista sinne mummoihin ja vaareihin! Tämä mestaruus oli koko kaupungin mestaruus ja tämä merkitsi aivan helvetisti ihmisille, jotka ovat Lukkoa kannattaneet. Niin paljon, että harva sitä varmaan edes tajuaa. Olen aivan tajuttoman ylpeä tästä yhteisöstä, joka tuntui tiistaina ja keskiviikkona enemmänkin ja rehellisesti sanottuna perheeltä.
Nyt on takki kyllä rehellisesti sanottuna niin täysin tyhjä kuin se vain voi olla. Emotionaalisella tasolla kun on euforian kokenut, niin akkujen lataaminen tulee viemään aikaa.
Muutamaankin otteeseen olen täällä todennut, että omalta osalta kirjoittaminen loppuu siihen kohtaa, kun Lukko kannua tulee nostelemaan. Se ikuinen kärsimysten tie - eli Via Dolorosa - mitä Lukon kannattaminen on itselleni ollut on vihdoin saatana loppu ja tulos on kirjoitettu ikuisiksi ajoiksi historian kirjoihin, missä Johtaja Virran Dream Team oli todistetusti Suomen paras jääkiekkojoukkue.
Kuten itse Johtaja käski, niin itse ainakin ajattelin jatkaa saunomista aina juhannukseen saakka ja senkin jälkeen pistän perkele lisää puita pesään ja heitän vain lisää löylyä. Nyt jumalauta naatitaan naatitaan!!!
ME OLEMME SUOMEN MESTAREITA!