Mua oikeasti kummastuttaa nämä useat kirjoitukset monissa ketjuissa täällä. Itseasiassa mulla on vaikea ymmärtää mikä saa ihmisen ajattelemaan tuolla tavalla.
Jos mietitään vaikka kahta Helsingin joukkuetta, Hifkiä ja Jokereita. Tietenkin molemmat tulevat isosta (ja suurimmasta) kaupungista, joten on paljon faneja, näkyvyyttä ja resursseja jne. Mutta jos mietitään mitä eroja näillä kahdella joukkueella on. Jokereilla on uudempi ja isompi halli, ja viime vuosina ne on menestyneet hieman paremmin jne. Okei, hengähdystauko tähän väliin. Hifkillä taas on todella paljon sellaista mitä Jokereilla ei ole, paljon jotain sellaista minun mielestäni ainutlaatuista ja tyylikästä ja perinteikästä. Tietenkin Jokereissakin on paljon omaa ja hienoa, mutta erilaista. Jokainen tietenkin itse valitsee sen kummasta tykkää enemmän, ja se on jokaisen oma juttu, enkä mä siihen puutu. Mun suosikki on Hifk, jonkun toisen Jokerit. Musta vaan tuntuu että moni näistä kitisevistä Hifki-faneista on valmis luopumaan sadan vuoden perinteistä (tai okei viidenkymmenen), vaikka vain yhdessä päivässä, jolloin Hifkistä tulisi samalla enemmän Jokereiden tyylinen joukkue.
Asiasta hieman toiseen. Suomen maajoukkueeseen mä haluan saada kaikki parhaat mahdolliset pelaajat, ja mestaruus ja voittaminen on mulle tärkeintä. Ei maajoukkue kylläkään merkitse mulle lähellekkään niin paljoa kuin Hifki. Ei mua nyt just tällä hetkellä himassa kaljotellessa nappaa jääkiekkomaajoukkue, mutta Hifki on mun sydämmessä kokoajan. Haluaisinko mä Hifkiin Teemu Selänteen, Saku Koivun, ja samalla pari muutakin ketjullista hymyileviä maajoukkueen pelaajia, vaikkapa Hifkin nykyisten 2-4 ketjujen tilalle? Jos mä saan päättää, niin en! Kuka haluaa käsi ylös? Mä mielummin pidän Porthenin, Järvisen, Petrellin ja Jouhkimaisen jne. Siis kuvitellaan tilanne: Hifkin mestaruusmaalin iskee jatkoajalla Rovaniemeltä tullut lapinjässikkä, joka urheiluruudun haastattelussa kertoo seitsemäntuulenhattu päässään ja vesuri vyöllään murretta puhuen että "noo oliha se vauht lähes yht lujjaa ku koirarees olis olluna ja ohan nää hesan valot melekeen yht kirikkaat ku revontulet", ja molempina syöttäjinä on perusturkulainen jamppa, joka on leimattu turkulaiseksi pelaajaksi. Kellä on kivaa, kysyn mä... Siis ei mulla ole mitään Selännettä tai Koivua vastaan. Molemmat on todella hyviä pelaajia ja mä arvostan niitä todella paljon. Ne vaan ei sovi "mun" Hifkiini. Mä ymmärrän senkin että Helsingissä ja maaseudulla ajatellaan monista asioista erilailla. Pohjois-Suomessa ne varmaankin moittii ja vitsailee Karalahdesta ja Kuhdasta, tai siis niiden tyylistä esim käyttäytyä tai puhua, ja Helsingissä taas vitsaillaan Viuhkolasta ja Paakkolanvaarasta yms. Siis joissakin piireissä ja noin yleisesti ottaen. Ja vaikkakin mä nyt asun täällä Helsingissä, niin olen aiemmin asunut maalla, sekä ollut paljon Pohjois-Suomessa. Hifkiä mä olen kuitenkin aina kannattanut.
Täällä jatkoajassa tuntuu olevan kovinkin yleinen käsitys tyypillisestä (valittavasta ja kitisevästä) Hifki-fanista. En mä ole kuitenkaan missään muualla huomannut vastaavaa kitinää tai yhtä suurta valitusta fanien keskuudessa kuin täällä jatkoajassa, en esimerkiksi itse jäähallillakaan. En mä nyt halua yleistää, mutta pari kertaa kun oon sattunut istumaan joidenkin teinien tai nuorten "pipopäiden" lähellä, niin silloin ehkä on kuulunut niiltä kitinää ja valitusta. Mulle on tullut jostain käsitys että eniten valittavat nuoremmat fanit, en ole varma onko se totta.
Tietenkin mestaruus on/olisi tosi mahtava juttu, ei kukaan sitä kiistä. Mutta mistä kaikesta sen eteen joutuisi luopumaan? Jos ei mistään, niin sittenhän se on hyvä diili. Mutta jos joutuisi luopumaan liian paljosta, niin ei se silloin tietenkään kannata. Kyllähän mestaruus ja voittaminen varmaankin on pelaajien henk.koht tavoite mielessään. Jos joku talousihminen ajattelee esimerkiksi nyt että +-0 tuloksen saavuttamiseen riittää vaikkapa nyt vähintään neljäs tila, niin se on eri juttu sellainen tavoite. Tietenkin joka joukkue hankkii parhaat mahdolliset valmentajat ja pelaajat yms, jotta mahdollisimman hyvä menestyminen olisi mahdollista.