Vitutusketjussa päästiin jo hieman käsiksi käyttäytymiseen julkisissa kulkuvälineissä. Eiköhän jatketa (Pahoitteluni, jos vanha otsikko on olemassa, en löytänyt) tästä monille arkisesta rubikin kuutiosta. Siis sitä ihmismielen järjenjuoksuahan ei käsitä kukaan. Eihän?
Itselleni yleisin liikkumisväline on metro, joka varsinkin näin kesähelteillä on varsin verraton vaihtoehto. Aina ja ikuisesti jaksaa kuitenkin, omasta mielialasta (ja kulkusuunnasta) riippuen, joko kummastuttaa, vituttaa tai huvittaa junaan pyrkivien ihmisten nerous vaunun oven edessä. Siis ei hyvä sylvi! Oven edessä kytätään hyvissä ajoin ennen metron saapumista, ja kun se sitten vihdoin vinkuu ja suhisee paikalle, syöksytään valtavalla tarmolla läpi vastaan pyrkivän ihmismassan. Metroasemilla nähdään usein enemmän taklauksia kuin SM-liigassa, kun joku päättää siirtää näitä hullunrohkeita hedbergejä tiukalla olkavartisella oikealle ja vasemmalle. Itse tyydyn tarkkailemaan tilannetta yleensä sivusta ja jätän urheilusuoritukset nopeisiin väistöliikkeisiin sinkoilevien kappaleiden sattuessa kohdalle.
Toinen porukka, kenties samaakin kansaa, ovat nämä, jotka kiilailevat kiireellä muiden, aikansa odottaneiden, eteen. En minä mitään käsivarsivälillä mitattua linjastoa siihen vaadi, mutta jos siinä on vartin kyttäillyt ja jonkinnäköisen jonomuodostelman perällä sisään pyrkimässä, niin olisi myös mukava napata se mahdollinen istumapaikka ennen lähiterassilta vaahto suupielessä kiiruhtanutta möhömahaa ja naapurin laudanpätkä kainalossa keinuvaa lökäpöksyä. Oma taiteen lajinsa on tosin yrittää pelata näitä sankareita pussiin tai viritellä muita ansoja.
Antakaa palaa elämän suurien kysymysten ympäriltä! Selitä, itke, kiitä, kuittaa...
Itselleni yleisin liikkumisväline on metro, joka varsinkin näin kesähelteillä on varsin verraton vaihtoehto. Aina ja ikuisesti jaksaa kuitenkin, omasta mielialasta (ja kulkusuunnasta) riippuen, joko kummastuttaa, vituttaa tai huvittaa junaan pyrkivien ihmisten nerous vaunun oven edessä. Siis ei hyvä sylvi! Oven edessä kytätään hyvissä ajoin ennen metron saapumista, ja kun se sitten vihdoin vinkuu ja suhisee paikalle, syöksytään valtavalla tarmolla läpi vastaan pyrkivän ihmismassan. Metroasemilla nähdään usein enemmän taklauksia kuin SM-liigassa, kun joku päättää siirtää näitä hullunrohkeita hedbergejä tiukalla olkavartisella oikealle ja vasemmalle. Itse tyydyn tarkkailemaan tilannetta yleensä sivusta ja jätän urheilusuoritukset nopeisiin väistöliikkeisiin sinkoilevien kappaleiden sattuessa kohdalle.
Toinen porukka, kenties samaakin kansaa, ovat nämä, jotka kiilailevat kiireellä muiden, aikansa odottaneiden, eteen. En minä mitään käsivarsivälillä mitattua linjastoa siihen vaadi, mutta jos siinä on vartin kyttäillyt ja jonkinnäköisen jonomuodostelman perällä sisään pyrkimässä, niin olisi myös mukava napata se mahdollinen istumapaikka ennen lähiterassilta vaahto suupielessä kiiruhtanutta möhömahaa ja naapurin laudanpätkä kainalossa keinuvaa lökäpöksyä. Oma taiteen lajinsa on tosin yrittää pelata näitä sankareita pussiin tai viritellä muita ansoja.
Antakaa palaa elämän suurien kysymysten ympäriltä! Selitä, itke, kiitä, kuittaa...