Mainos

Memorial Cup 2009, Rimouski

  • 7 022
  • 33

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Kanadan junioriliigojen perinteinen ja arvostettu lopputurnaus Memorial Cup käydään tänä vuonna Quebecin Rimouskissa, joka tunnetaan Sidney Crosbyn aikaisempana seurana. Turnaukseen osallistuvat järjestäjän lisäksi WHL:n, OHL:n ja QMJHL:n mestarit. Viime vuonna mestaruuden vei Spokane Chiefs, jonka mestaruusjuhlissa sattui pieni kämmi.

Joukkueet:
Kelowna Rockets
Windsor Spitfires
Drummondville Voltigeurs
Rimouski Oceanic

Aikataulu (suluissa Suomen aika):
Fri. May 15: Kelowna @ Rimouski 5pm (02.00)
Sat. May 16: Drummondville @ Windsor 2:30pm (23.30)
Sun. May 17: Rimouski @ Windsor 2:30pm (23.30)
Mon. May 18: Drummondville @ Kelowna 5pm (02.00)
Tue. May 19: Windsor @ Kelowna 5pm (02.00)
Wed. May 20: Rimouski @ Drummondville 5pm (02.00)
Thu. May 21: Rimouski @ Windsor 5pm (02.00)
Fri. May 22: Drummondville @ Windsor 5pm (02.00)
Sun. May 24: Kelowna @ ? 2:30pm (23.30)

Näin Flames-fanina Memorial Cup kiinnostaa erityisen paljon, kun seuran top3-prospectit Backlund ja Nemisz ovat molemmat mukana. Jotain huttua voisin kirjoittaa, kun sattuneista syistä tätä ylimääräistä aikaa on. Onkos näitä pelejä mahdollista katsoa Suomesta käsin vai pitääkö tyytyä artikkeleihin ja nettipalstoihin?
 
Viimeksi muokattu:

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Kelowna Rockets

WHL:ää edustaa kolmannen kerran seitsemän vuoden sisään Kelowna Rockets. Lisäksi Kelowna osallistui turnaukseen vuonna 2004 järjestäjänä ja tuolta vuodelta on Rocketsien ainoa Memorial Cup mestaruus. Tuolloin puolustusta johtivat Shea Weber ja Josh Gorges.

Tämän kauden joukkueessa Weberin jalanjälkiä kulkee juuri NHL-sopimukseen sainattu Sabres-prospecti Tyler Myers. Kaksimetrinen Myers pystyy kokonsa ja hyvän luistelunsa ansiosta dominoimaan puolustuspäätä ja ainakin junnuliigoissa hän pystyy myös pisteiden tekoon, 20 pistettä 22 playoff-ottelussa. Puolustuksen hyökkäystehoista vastaa Myersin lisäksi kesällä varattava (57. CSS:n Pohjois-Amerikan listalla) pienikokoinen Tyson Barrie. Puolustuksen täydentävät kesällä keskivaiheilla varattava Collin ”Draysonin veli” Bowman, fyysinen Tysen Dowsan, puolustajiksi täksi kaudeksi siirtyneet Brandon McMillan (Anaheim) ja Kyle Verdino sekä Aaron Borejko.

Kelownan hyökkäys sai tammikuussa vahvistuksen, jota ilman se ei olisi tänne asti selvinnyt. Calgary Flamesissa jo NHL-uransakin aloittanut Mikael Backlund sopeutui loistavasti pieneen kaukaloon ja oli lopulta playoffien paras maalintekijä. Backlund teki hyvät pisteet, vaikka hän pelaa kakkossentterinä eikä pääse nauttimaan joukkueen johtotähti Dallasin draft-steal Jamie Bennin seurasta. Ykkösketjussa pelaa Bennin lisäksi Coyotesin farmiin ensi kaudeksi suuntaava Colin Long. Kakkosketjun tutkaparin muodostavat Backlund ja Minnesotan kuudenneksi lupaavin (Hockey’s Future) prospecti Cody Almond. Kärkiketjuja täydentävät Stepan Novotny, Lucas Bloodoff ja jo kuudetta kauttaan pelaava Ian Duval. Muita mainitsemisen arvoisia ovat Ryley Grantham (Calgary), Kyle St.Denis ja Evan Bloodoff.

Maalilla Kelownan puolustavasta pelitavasta nauttii Mark Guggenberger. Varaamaton Guggenberger loisti varsinkin finaalisarjassa Calgary Hitmenia vastaan. Päävalmentaja toimii yhden NHL-ottelun veteraani 33-vuotias Ryan Huska apunaan hieman paremman pelaajauran luonut Jeff Finley.
 
Viimeksi muokattu:
Oma voittajasuosikkini on OHL-mestari Windsor, joka on ollut aivan äärettömän vakuuttava läpi kauden. Runkosarjan voitto heltisi 14 pisteen erolla seuraavaan eli John Tavaresin ja kumppanien tähdittämään Londonin "superjengiin". Koko runkosarjassa tappioita kertyi vain 10. Playoffseissa Windsorin voittokulku jatkui vakuuttavana. Ensimmäisellä kierroksella puhdas 4-0 voitto Owen Soundista. Toisella kierroksella kaatui Plymouth voitoin 4-2. Konferenssifinaalissa vastaan osuikin sitten Tavaresin johdolla London, joka oli edennyt aiemmin pleijareissa vakuuttavasti miltei voitosta voittoon. CHL-tähtiä vilisevä London jäi Windsorin jalkoihin onnistuen voittamaan vain kertaalleen.

OHL:n finaalisarjassa Windsor kohtasi Bramptonin, joka tähtipelaajansa Canucks-prospect Cody Hodgsonin johdolla oli edennyt finaaliin oman konferenssinsa 2. sijalta. Tämä finaalisarja olikin ohi jo käytännössä ensimmäisen ottelun jälkeen, jossa Windsor murskari Bramptonin 10-1. Finaalisarja oli lopulta ohi 5 pelissä ja Windsor Spitfires pääsi juhlimaan ensimmäistä OHL-mestaruuttaan yli 20 vuoteen.

Joukkueen tähtipelaajat ovat vielä varaamattomat hyökkääjä Taylor Hall sekä puolustaja Ryan Ellis. Hall on kesän 2010 draftin kenties kuumin nimi. Myös pienikokoinen, mutta maaginen pelinrakentaja Ellis mennee tämän kesän 10 kärjessä. Hyökkäyksen tärkeimmät nimet ovat Hallin lisäksi LA Kingsin venäläislupaus Andrei Loktionov, Greg Nemisz (Calgary) ja Dale Mitchell (Toronto). Pelaapa joukkueessa myös Kyle Wellwoodin nuorempi veli Eric. Valmentajana Windsorilla on yli 600 NHL-ottelun veteraani Bob Boughner, joka muistetaan kenties parhaiten Flames-kapteenina ja raudanlujana oman pään pelaajana, joka ei väistellyt ketään.

Memorial Cupia Windsor ei ole historiassaan koskaan voittanut, mutta nyt siihen on hyvät saumat. Kerran joukkue on ollut finaalissa eli juurikin vuonna 1988 edellisenä OHL:n mestaruusvuonna. Silloin Memorial Cupin finaalissa tuli tappio Medicine Hat Tigersille.
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Drummondville Voltigeurs

Drummondville oli Q:n runkosarjan ykkönen ja finaaleissa se kukisti toisen ennakkosuosikin Shawiniganin. Drummondville on Windsorin tapaan äärimmäisen offensiivinen joukkue ja se teki ylivoimaisesti eniten maaleja niin runkosarjassa (345…308) kuin playoffeissakiin (109…81). Spitfiresin ja Voltigeursin lauantaisesta kohtaamisesta voikin tulla aikamoinen maalijuhla. Q:ssa puolustuspeli ei ole järin suuressa arvossa ja Voltigeursin suurin kysymysmerkki on miten sen puolustajat pystyvät pysäyttämään isokokoiset lännen kaverit. 185-senttisiä tai sen yli olevia pelaajia on vain kolme eli pehmeisiin ranskiksiin luoteaan.

Puolustuksen ja yksi Q:n suurimmista tähdistä on venäläinen Dmitri Kulikov. Kulikov putsasi pöydän runkosarjan palkintojenjakotilaisuudessa: All-star joukkueen puolustaja, tulokas All-starin puolustaja, paras puolustaja, vuoden tulokas, vuoden puolustaja-tulokas ja vielä paras ”professional prospect”. Kulikov on suuressa roolissa kentän molemmissa päissä ja Voltigeursin ylivoiman (31,9%) moottori. Kesän draftissa Kulikovia on veikkailtu viidentoista ensimmäisen joukkoon. Muu pakisto on kevytrakenteinen Jeff Marcouxia lukuun ottamatta.

Hyökkäyksen sielu on Bruins-prospekti, pistepörssin voittaja, playoffien MVP ja kohtuullisesti hypetetty Yannick Riendeau. Riendeau pääsi playoff-tehoillaan 29+23 historiankirjoihin, vain J-P Dumont on tehnyt enemmän maaleja (31, 1998) ja pisteissä edellä ovat Simon Gamache (57, 2001) ja Alexander Radulov (55, 2006). Riendeaun kanssa molempia sijoja jakaa muuan Mario Lemieux… se on enne! Runkosarjassa ja playoffeissa (36 pistettä) pistepörssin kakkoseksi sijoittunut Dany Masse (Montreal) toimii Riendeaun sentterinä. Toisella laidalla olisi pyyhältänyt Chris DiDomenico ellei hän olisi loukkaantunut pitkän kiekon tavoittelutilanteessa. Neljästä kuuteen kuukautta kestävä saikku on todella huono asia Maple Leafsiin syksyllä pyrkivälle pelurille.

DiDomenicon loukkaantuminen paha menetys myös Drummondvillelle, jonka hyökkäykseen DiDo jättää suuren loven. Mike Hoffman on lähimpänä Riendeaun ja Massen tasoa ja tämä kolmikko tekikin peräti 69 prosenttia joukkueen playoff-maaleista. Muista nimistä pitää nostaa ylös Sean Couturier. Kaksi vuotta sitten hypetettiin vielä tällä tavalla. Sittemmin sanalla big on tarkoitettu lähinnä kokoa, mutta silti Couturier on ykköskierroksen materiaalia vuoden 2011 draftiin. Couturierilla on nyt mahdollisuus elää ylimitoitetun hypen mukaisesti hänen päästyään DiDon paikalle ykkösketjuun.

Maalilla on kohtuullisen varmaotteinen Marco Cousineau (Anaheim). Cousineau torjui ratkaisevassa finaalissa 45 kertaa ja oli suurin sankari Riundeaun ohella. Cousineaun kyvyt Windsorin tasoisia joukkueita vastaan ovat vielä kysymysmerkkinä. Valmentajana on Guy Boucher, joka tuskin perustaa valmennusmetodeitaan omiin kokemuksiinsa pelaajauraltaan. Takana on yksi kausi Ranskassa.
 
Viimeksi muokattu:

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Rimouski Oceanic

Rimouski lähtee tavoittelemaan toista Cuppiaan tällä vuosituhannella haastajan asemasta. 2005 finaalitappionsa jälkeen Rimouski laittoi rebuild-moden päälle ja nyt tuon uudelleenrakennuksen onnistuminen ratkaistaan. Q:n playoffeissa se ei onnistunut, vaikka se teki kovia hankintoja kauden aikana ja oli voittanut 28 runkosarjan 30 viimeisestä ottelusta. Rimouski ei ole perinteinen Quebecin joukkue vaan siltä löytyy myös kovuutta, ennen kaikkea sen ylimmät ketjut ovat fyysisiä.

Puolustus on erittäin hyvällä mallilla Mard-Andre Bourdonin (Philadelphia) ja Sebastien Pichen (Detroit) ansiosta. Bourdon oli viime vuonna Q:n paras puolustaja ja tänäkin vuonna ykkös-All starsissa. Piche voitti pakkien pistepörssin ja se herätti Red Wingsin kiinnostuksen. Nämä kaksi hoitavat myös fyysistä puolta veteraani Maxime Ouimetin kanssa.

Hyökkäyksessä löytyy erittäin mielenkiintoinen tapaus, Pittsburghin toisen kierroksen varaus Keven Veilleux. Veilleux voi halutessaan olla sarjan paras pelaaja, mutta asenneongelman takia tuota ei nähdä. 195-senttinen kroppa ja pehmeät kädet mahdollistaisivat dominoinnin juniorisarjassa. Ailahtelevuudesta kärsinyt Veilleux on pelannut loistavasti sen jälkeen kun valmentaja Clement Jodoin uhkaili penkityksellä, playoffien lopussa tapahtui kuitenkin pieni hyytyminen. Veilleuxin ympärillä riittää NHL-varauksia. Logan McMillan (Anaheim), Olivier Fortier (Montreal), Luca Cunti (Tampa Bay) ja Patrice Cormier (New Jersey) on myös varattu kolmella ensimmäisellä kierroksella. Top-seiskan täydentävät viidennen kierroksen Philippe Cornet (Edmonton) ja kesällä alkukierroksilla menevä Jordan Caron.

Hyökkäys ja puolustus näyttävät erittäin hyvältä, mutta peräpää voi kusta pahasti kiitos karvan päälle 170-senttisen Maxim Gougeonin. Gougeon on turnauksen heikoin maalivahti, vaikkei muutkaan kassarit ole Mike Murphyn tai Dustin Tokarskin tasoisia. Helppo sanoa, että se kenen maalivahti pystyy nostamaan tasoaan on erittäin vahvoilla. Oma veikkaukseni on Mark Guggenberger ja Kelowna Rockets.

Sportsnetillä on hyviä ennakkoja.
Players to watch
Drummondville
Kelowna
Rimouski
Windsor
 
Viimeksi muokattu:
HockeyNator: Laita nyt vain rohkeasti se Windsor Spitfiresin ennakkokin ilmoille. Itse menin innokkaana säheltämään sinne väliin ja pilaamaan hyvän alustuksen, joten jatkakaa olkaa hyvä. Muista joukkueista onkin jo hyvät ennakot.
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
HockeyNator: Laita nyt vain rohkeasti se Windsor Spitfiresin ennakkokin ilmoille. Itse menin innokkaana säheltämään sinne väliin ja pilaamaan hyvän alustuksen, joten jatkakaa olkaa hyvä. Muista joukkueista onkin jo hyvät ennakot.

Eiei. Ihan hyvä vaan, että jotakin toista kiinnostaa eikä tästä tullut monologia. Eikä mulla olisi tohon kirjoitukseesi ollut mitään lisättävää. Bob Boughnerista sen verran, että hänet on valittu kaksi kertaa peräkkäin OHL:n parhaaksi valmentajaksi. Mielelläni näkisin hänet takaisin Calgaryssä Flamesin penkin takana tai sitten Dave Lowryn, joka taitaa Hitmenin valmentajana olla Flamesin "omistuksessa". Saattaa olla, että molemmat ovat jo ensi kaudella siellä, kun suurin osa valmennusryhmästä potkitaan pois. Muita CHL:n kuumia valmentajanimiä ovat ainakin Londonin Dale Hunter ja Patrick Roy.
 
Viimeksi muokattu:

AnFa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Eiei. Ihan hyvä vaan, että jotakin toista kiinnostaa eikä tästä tullut monologia.

Eiei. Jotkut vaan eivät ole niin perillä asioista vaikka kiinnostaakin. Itse olen valmis kyllä liputtamaan Spitfires:n puolesta. Joukkueesta löytyy kuitenkin niin rautainen kärki verrattuna muihin. Nemisz, Loktionov, Ellis, Hall ja Mitchell ovat sellaisia nimiä, että voi melkein nyt jo sanoa yli puolien noista pelaavan parin kolmen kauden sisällä NHL:ssä.

Ja mikä vika monologeissa on? Kysy vaikka HardCore Hooliganilta.
 
Itse olen valmis kyllä liputtamaan Spitfires:n puolesta. Joukkueesta löytyy kuitenkin niin rautainen kärki verrattuna muihin.

Minäkin liputan Windsorin puolesta kuten jo ylempänä totesinkin. Jos joukkue johonkin voi kompastua niin maalivahtiin. Varaamaton Andrew Engelade ei välttämättä ole sellainen molari, joka yksinään voittaa otteluita. Taustalla olisi tarjolla myös huomattavasti nimekkäämpi ja meritoituneempi Josh Unice, mutta hän ei ole vakuuttanut alkuunkaan. Unicelta löytyy mm. kaksi OHL:n mestaruutta sekä maajoukkuetasolta kisaedustuksia USA:n paidassa niin 18v- kuin 20v-kisoissa. Lisäksi hänellä on jo ennestään kokemusta Memorial Cupista vuoden takaa Kitchener Rangersin paidasta.
 

Pontus Toikka

Jäsen
Suosikkijoukkue
C of RED
Eihän tuolle Spitfiressille voi kuin toivoa hyvää turnausta. Oli hienoa lukea Nemiszin haastattelua kuinka Renaud muisto on kantanut joukkuetta koko kauden. Lisäksi katsella kuinka he juhlivat OHL voittoa Renaud paita kentällä mukana.
 

Fawkes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Steelers, Man United
Myös minä liputan Windsorin puolesta. Siis ensinnäkin toivon heidän voittavan, mutta myös järjellä ajateltuna pidän heitä ennakkosuosikkeina. Syy tähän Windsor-huumaan mulla on tietenkin Andrei Loktionov, joka on vetänyt aivan käsittämättömän loppukauden missattuaan U20-kisat polvivamman takia. Kaverihan on Kingsin viime kesän 5.kierroksen varaus, ja jo nyt voitaneen sanoa, että ei tuo varaus ihan metsään mennyt. Loktionov on aika pieni jannu vieläkin (180/85), mutta aika hyvin näyttää pisteitä silti pystyvän tuolla fyysisissa peleissä takomaan. Ja hän on asenteeltaan myös epävenäläinen, panostaa harjoitteluun todella paljon ja kiinnittää huomiota esim. ravintoon ja venyttelyyn ja vastaaviin joidenkin mielestä turhiin asioihin. Igor Larionov toimii hänen jonkinlaisena mentorina, ei kovin huono mentori 19-vuotiaalle kiekkolupaukselle. Ensi kaudella Loktionovia ei vielä NHL:ssä varmaankaan nähdä, mutta mielestäni hänen kannattaisi siirtyä AHL:ään Manchesterin joukkueeseen. OHL:ssä hän ei varmaan enää voi kovin paljoa kehittyä, AHL:ssä sen sijaan sitäkin enemmän.
 

AnFa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Kelowna siis voitti avausottelussa Rimounskin 4-1. Ja ainakin laukaisumääriä vertaamalla vaikuttaa, että Rimounski on ollut täysi vastaantulija.

Mikäli HockeyNator katsoit pelin niin laitappa pieni raportti, jos ennätät. Toimiikohan tuo sama stream myös jatkossa?
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Ennen peliä Rimouski koki pahan menetyksen, kun varmaotteinen Maxime Ouimet joutui jättämään pelin väliin. Rimouskilla oli muutenkin heikot lähtökohdat, kun sen edellinen ottelu oli huhtikuun 22. päivä, siis 22 päivän tauko. Tuosta johtuen Kelowna otti ohjat alusta lähtien ja Rimouski sai ensimmäisen laukauksensa seitsemän minuutin kohdalla ja ensimmäisen pyörityksensä hyökkäyspäässä erän jälkimmäisellä puoliskolla. Ennen sitä Tyler Myers oli napauttanut Kelownan johtoon terävällä rannarilla. Maali sai alkunsa Jamie Bennin ja Colin Longin kovasta karvauksesta ja Tysen Dowsak tarjoili irtokiekon Myersille, joka harhautti karvaajan ja yllätti maalivahti Maxim Gougeonin ilman maskia. Kelownan karvauspeli oli myrkkyä Rimouskille ja varsinkin sen nuoret puolustajat hajosivat täysin paineen alla.

Rimouski sai parhaat tilanteensa kahden miehen ylivoimalla ja sitä olikin lähes kaksi minuuttia. Keven Veilleux pyöritti yv:tä vasemmalta pointilta, heikoin tuloksin. Veilleux pelasi koko ylivoiman, mutta hänen näpräämiseensä ja hitaat ratkaisut kuluttivat ajan nopeasti loppuun. Pari hyvää laukausta saatiin aikaiseksi, mutta Mark Guggenberger torjui vakuuttavasti eikä antanut ripareita toisin kuin kolleega toisessa päässä. Rimouski hallitsi erän jälkimmäistä puoliskoa, muttei löytänyt keinoja murtaa Kelownan tiivistä viisikkopuolustusta. Luca Cunti loi yksin pari paikkaa energisyydellään ja saa ainoana puhtaat paperit Oceanicista.

Rimouski sai vahvan alun toiseen erään, mutta ykkösketjun (Cornet-Veilleux-Fortier) ja kakkosen (McMillan-Cormier-Caron) pyöritys jäi kulmiin ja siellä nämä vahvat hyökkääjät pyörivät kahden minuutin ajan. Rimouskin hallinta päättyi Jordan Caronin huitomisjäähyyn ja Kelownan pääsi ensimmäistä kertaa yv:lle. Ylivoima oli aika omaperäistä, kaikki pelaajat olivat jatkuvasti liikkeessä ja kahta vaihtoehtoa haettiin: joko Myersille vetopaikkaa tai takatolpalle tyhjää maalia nopean syöttökuvion jälkeen. 2-0 maalissa tapahtui oikeastaan molemmat. Pelintekijä Mikael Backlund syötti Myersille viivaan, jonka laukauksen Gougeon sylki suoraan takatolpalle Bennin lapaan. Gougeon saa tuosta synninpäästön, harva kaksikymppinen molari pystyy liimaamaan Myersin lämäreitä.

Reilua minuuttia myöhemmin Kelowna kääntää pelin nopeasti Backlundin lapaan. Keskialue näyttää olevan tukossa, mutta Backlund heittää nerokkaan lättysyötön pakkien taakse, jonne Ian Duval syöksyy. Kiekko taidokkaasti ilmasta haltuun ja läpiajosta täydellinen viimeistely putken alle. Tilastoissa syöttöpiste on annettu Myersille, vaikka se kuuluisi Backlundille. Myers saattoi tosin antaa avaussyötön Backlundille. Myersin avaussyötöt napsahtivat ainakin sataprosenttisesti lapaan.

Tuossa maalissa kävi ilmi kaikki Rimouskin ongelmat. Tilanne lähti hyökkäyspään kiekonmenetyksestä, joita sattui tasaisesti jokaisella kolmella pelialueella. Kelowna lähti nopeasti vastahyökkäyksiin ja organisoimattomalta näyttänyt Oceanic-ryhmä oli sijoittumisensa kanssa hukassa. Takakarvauskaan ei kiinnostanut kaikkia. Pakkien puolustaminen oli aika heikkoa ja veteraani Ouimetia olisi kaivattu ykköspariin Marc-Andre Bourdonin rinnalle. Rimouski vaikutti erittäin kurittomalta, en tiedä miten suuressa roolissa pelikirjat ovat Kanadan junnusarjoissa, muttei Rimouskilla näyttänyt olevan minkäänlaista pelitapaa.

Toinen erä oli varsin tasainen, mutta silti laukaukset menivät 15-4 Kelownalle. Rimouski ei saanut kiekkoa millään maalille asti vaan Rocketsin uhrautuva ja tiivis puolustuspelaaminen teki Guggenbergerin työskentelyn helpoksi. Rimouskilla oli toinenkin kahden miehen ylivoima ja se meni vielä heikommin kuin aiempi. Jälleen aikaa oli lähes kaksi minuuttia, mutta yhtään laukausta ei saatu maalille asti. Tässä vaiheessa on kehuttava Kelownan alivoimaa, varsinkin kolmikon kärkihyökkääjää. Ensin Long ja sitten Backlund peittivät syöttölinjoja tehokkaasti ja molemmat saivat pari purkua aikaan.

Kelowna iskee kolmannen erän alkuun lopullisen ratkaisun. Benn vie ensin puolustuksen kahville, muttei saa ujutettua kiekkoa maaliin asti vaan kiekko päätyy kulmaan. Kelownan hyökkääjät veivät fyysisyydessä Rimouskin puolustajia satanolla voittaen lähes kaikki kulmaväännöt. Benn kaivaa itse kiekon kulmasta ja kääntää pelin toiselle puolelle, josta Tyson Barrie pääsee laukomaan samoilta jalansijoilta kuin hänen WHL:n mestaruuden ratkaisseessa maalissaan. Tällä kertaa ykkösketjun oikea laita Lucas Bloodoff saa mailansa väliin.

Loppu mennään samaan tahtiin kuin peli oli edennytkin. Kelowna saa 3-2 vastahyökkäyksen sijaan 2-0 hyökkäyksen, mutta Gougeon venyy upeaan torjuntaan Bennin jäädessä ilman neljättä pistettä. On näköjään mahdollista päästä kahdella nollaa vastaan hyökkäykseen vastustajan oman puolustusalueen kiekonmenetyksen jälkeen. Gougeonin torjuntatyyli ei vakuuttanut millään tavalla, mutta hän on suurin syy ettei Kelowna tehnyt lähemmäs kymmentä maalia. 38 torjuntaa, joista muutama läpiajoista ja kolmostähti palkintona rankasta iltapuhteesta.

Koko 60-minuuttisen meteliä pitänyt kotiyleisö sai riemun aihetta Philippe Cornetin rikkoessa hyvin torjuneen Guggenbergerin nollan. Ihan ainoita tilanteita, kun Veilleuxin ketju sai tasakentällisin jotain aikaan. Itse ykkössentteri pelasi heikosti. Ylivoimalla ja tasakentällisin peli pyörii Veilleuxin kautta, joten Veilleuxin epäonnistuessa ei Rimouskilta kannata odottaa mitään. Ruudussa näkyi tilastoja Rimouskin saldoista, kun Veilleux oli tehnyt pisteen ja milloin ei. En noita lukuja muista, mutta se oli vakuuttava näyttö siitä, että Rimouski on Veilleuxin joukkue.

Rimouskista parhaiten jäi mieleen sveitsiläinen Luca Cunti, joka jaksoi painaa alusta loppuun. Erityisesti kolmossentteri Cunti ajoi röyhkeästi maalille ja oli tässä ainoa Jordan Caronin lisäksi. Caronin ketjukaveri Patrice Cormier oli myös varsin näkyvässä roolissa. Cormierin ketjua peluutettiin Backlundia vastaan, mutta tuossa puolustavassa roolissa Cormier ei täysin onnistunut. Backlund piti välillä pilkkanaan Rimouskin pelaajia hyvän kiekonkäsittelynsä ansiosta ja hyydytti ketjuineen Cormierin ketjun hyökkäykset puolustuspäässä.

Kelownalta pitää vielä hehkuttaa Tyler Myersina. Dominointi on vähättelevä ilmaus Myersin esityksestä. Rimouski tarvitsi kahden miehen ylivoiman ennen kuin se pystyi saamaan jotain aikaiseksi Myersin ollessa kentällä. Luistelu on todella sulavaa ja harva kaksimetrinen pystyy karistamaan karvaajan luistelunsa avulla. Lisäksi kiekolliset taidot ovat isoksi mieheksi hyvät ja ylivoimalla Myers on käyttökelpoinen muutenkin kuin laukojana.

Jos Rimouskilla ei ollut pelitapaa niin Kelownalla oli ainakin tiukka viisikkopuolustus. Karvauspeli oli vahvaa, ohjauspeli tuotti kiekonriistoja keskialueella, puolustusalueella jokainen tiesi roolinsa ja oli valmis blokkaamaan laukauksia. Windsoria ja Drummondvilleä vastaan Kelowna joutuu suurempaan testiin, mutten usko Kelownan kaatuvan puolustukseen. Guggenberger oli varsin vahva maalilla ja vei selvästi maalivahtien taiston, vaikka Gougeon kolmostähden saikin.

Randomit:

- Enpäs tiennytkään no-touch pitkästä kiekosta.

- Kelownan nelosketjun tappelija Curt Gogolin isä on varmasti ylpeä pojastaan. Onhan Brentillä WHL:n jäähyennätys.

- Tyson Barrien isä on Tampan omistaja Len Barrie.

- Aiemmin väitin Brandon McMillania hyökkääjäksi, mutta hän on pelannut tammikuusta lähtien puolustajana.

Enpä menisi noihin virallisiin tilastoihin kauheasti luottamaan. Backlundia ei ole vieläkään lisätty Duvalin maaliin syöttäjäksi ja muutenkin ykkös- ja kakkossyöttäjät ovat miten sattuu. Samalta sivustolta näkee highlightsit, jos vain sattuu asumaan oikealla mantereella. Ainakaan minä en saanut sitä toimimaan.

Striimi oli taattua ustream-laatua ja toimi tällä kertaa ilman pätkimistä. MyP2P-foorumilta löytää peleihin striimit, mikäli sellaisia on jatkossakin tarjolla.
 
Viimeksi muokattu:

JP

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Drummondville vei sitten jatkoajalla ottelun 3-2. Voltigeurs oli ottelussa suurimman osan ajasta painostava osapuoli, vaikka laukaukset jakautuivat pelissä tasaisesti. Tässä hiukan hajanaisia huomiota:

Drummondvillen puolustaja Dmitri Kulikov pelasi erinomaista peliä. Välitti rajuja taklauksia ja keskittyi pääasiassa puolustamiseen. Nousi myös välillä hyökkäyksiin ja pärjäsi hyvin kiekon kanssa.

Windsorin ykköspakki Ryan Ellis taas aloitti pelin loistavalla pelaamisella ensimmäisessä erässä. Hyökkäysalueella jakoi rystylättyjä ja löysi omia pelaajia ihailtavalla tarkkuudella. Pelin edetessä Ellis kuitenkin katosi kuvasta. Omalta alueelta hän antoi edelleen hyviä ykkössyöttöjä, mutta ei pystynyt luomaan riittävästi tilanteita tasakentällisin. Voltigeursin tasoitusmaalin syntyessä kolmannessa erässä Ellis oli kentällä, eikä ollut kovin hyvin hereillä. Vastahyökkäykseen päässyt Philippe Lefebvre laukoi maalin Ellisin pakkiparin Harry Youngin jalkojen seasta. Ellisiä ei näkynyt missään sillä hetkellä.

Pienikokoinen Voltigeursin Gabriel Dumont oli ottelun merkittävimpiä hahmoja. Alivoimallakin hän sai pidettyä kiekkoa hallussaan Windsorin alueella itseään roimasti isompien pelaajien keskellä. Dumontilla virta ei loppunut ja hän vastasi joukkueensa ensimmäisestä maalista. Oltuaan maalin kulmalla oikeaan aikaan kun irtokiekko saapui.

Drummondvillen valmentajan Guy Boucherin mukaan heidän nopeutensa ansiosta he pystyvät voittamaan Spitfiresin. Näin tuntui myös käyvän, sillä Windsorilla Taylor Hall ja Andrei Loktionov olivat ainoat pelaajat, jotka pystyivät pitämään vauhtia yllä. Loktionov tosin päätyi pyörimään tehottomasti laitoihin. Hall sen sijaan kieputti ja harhautteli quebeciläisjoukkueen pakkeja solmuun. Vedot vaan lähtivät useimmiten sen verran kaukaa, että maalivahti Marco Cousineaulla ei ollut niiden kanssa ongelmia.

Detroitin harjoitusleirillä syksyllä 2007 ollut varaamaton Andrew Engelage koki yhden pahan nukahduksen. 2-2 -tasoitusmaali irtosi lauottuna varsin kaukaa ja mahtui käsivarren alta verkkoon. Tätä ennen Engelage oli torjunut ottelun aikana ainakin neljä varmaa maalipaikkaa. Drummondville vaikutti pääsevän vaarallisempiin maalipaikkoihin kuin Windsor. Itse luotan silti edelleen Engelageen ykkösvahtina. Josh Unice on niin epävarma torjuja, hänen ollessaan maalissa Windsorin rysä tuskin olisi säilynyt koskemattomana kolmannen erän alkupuolelle saakka.

Spitfiresin hyökkäys kaipaisi selkeästi New York Islandersin NHL:ssä pitämän Josh Baileyn kaltaista pelaajaa. Toista hyökkäyspään johtajaa, jotta kaiken ei tarvitsisi tapahtua Taylor Hallin kautta.
 
Viimeksi muokattu:

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Drummondville näyttää nopeuttaan heti ensimmäisestä vaihdosta lähtien ja saa hyvän maalipaikan, jonka Engelage torjuu katse kiekosta poispäin. Ryan Ellis antoi esimakua tulevasta olemalla pulassa heti ensimmäisestä vaihdosta lähtien. Ekassa erässä ei sen jälkeen montaa vaarallista tilannetta nähty. Eric Wellwood oli mukana Windsorin molemmissa paikoissa. Ensin vapauttava syöttö läpiajoon päässeelle Justin Shuggille ja sitten jäätyminen vapaassa tilanteessa maalin edessä, kun puolustajia ei ollut lähelläkään. Ei ole suotu Ericiä veljensä käsillä.

Erä oli varsin kovatempoinen, muttei järki aina pysynyt mukana ja seurauksena oli heikkotasoista pelaamista. Kumpikaan joukkue ei päässyt pelaamaan omaa peliään eli kiekkokontrolliin perustuvaa hyökkäysvoittoista kiekkoa. Windsorilta pirteimmin esiintyi Taylor Hall, joka tuntui olevan joka puolella kenttää, myös omassa päässä. Drummondvillen suurin tähti Yannick Riendeau oli yössä. Hänen peliinsä saattaa vaikuttaa loukkaantuneena pelaava sentteri Dany Masse.

Toiseen erään Bob Boughner yrittää saada ykkösketjunsa (Hall-Loktionov-Nemisz) peliä kulkemaan peluuttamalla sitä lähes joka toisessa vaihdossa. Välillä tuo ketju pysyi kentällä neljä vihellystä putkeen, yhteensä noin kahden minuutin ajan. Se saikin vahvoja pyörityksiä aikaan, mutta edelleen tehot puuttuivat. Pelin tempo hieman putosi Windsorin ykkösketjun pitkien pyöritysten ja Drummondvillen ylivoimien myötä. Edelleenkään peliä ei voinut sanoa korkeatasoiseksi. Vastakkain olivat O:n ja Q:n parhaat hyökkäykset, mutta silti kovin suurta taitoa ei kentällä nähty, kiekonmenetyksiä nähtiin senkin edestä.

Erän puolenvälin kohdalla alkaa tapahtua. Riendeau nousee ensimmäistä kertaa esiin pääsemällä läpiajoon Dmitri Kulikovin loistavasta syötöstä. Engelage kuitenkin jatkaa muurina maalilla. Hetken päästä Wellwood näyttää nopeuttaan ja saa rystyllä nostettua kiekon Marco Cousineaun olkapään yli, mutta kiekko jäi maaliviivalle. Seuranneesta vastahyökkäyksestä Engelage tekee game saverin Gabriel Dumontin yritykseen. Hetki tästä ja Scott Timmins pääsee alivoimalla karkaamaan Kulikovilta, muttei saa kunnon vetoa aikaan. Tämä oli oikeastaan Kulikovin ensimmäinen virhe ja senkin voi laittaa pitkän vaihdon piikkiin, pelaahan Kulikov lähes koko ylivoimat.

Molemmat joukkueet saivat pelinsä rullaamaan ja peli oli viihdyttävää coast-to-coast kiekkoa, juuri sitä mitä alun perin odotettiinkin. Windsor saa erän loppuun vielä ylivoiman ja Boughner ottaa aikalisän lepuuttaakseen ykkösviisikkoaan (Loktionovin ketju+Kwiet-Ellis). Se ei taaskaan saa merkittävää aikaan vaan Ryan Ellisin roiskaisut päätyyn palautetaan nopeasti Windsorin omalle alueelle. Kakkos-yv (Wellwood-Henrique-Timmins) tulee viime sekunneiksi kentälle ja saa reilussa viidessä sekunnissa kiekon omasta päästä maaliin. Tekijänä Henrique ja kelloon jäi aikaa jussijokiset eli 0.2 sekuntia. Windsorin peli olisi kaivannut samanlaista suoraviivaisuutta, olihan sillä selvä fyysinen ylivoima.

Kolmas erä alkaa Sean Couturierin kulmavääntöshowlla. Ei Couturierilta kukaan kiekkoa saanut pois muttei Couturier sitä kiekkoa maalille tai ketjukavereillekaan saanut. 16-vuotias Couturier vaikutti 190 sentin kropassaan kömpelöltä ja luistelussakin on rutkasti parantamista. Fyysisesti hän pärjää jo ja muita ominaisuuksia on aikaa parantaa vielä kaksi vuotta ennen drafti-ikää.

Drummondvillen ylivoima oli tehokkaan näköistä, kiekko ja pelaajat liikkuivat nopeasti, ja tehokasta se ainakin Q:ssa on ollut mikäli playoffien 35:n ylivoimaprosenttia on uskominen. Windsorin alivoima osasi tukehduttaa sen liikkumalla hyvin mukana eikä Drummondville saanut neljällä ylivoimallaan maalia. Erityismaininta ykkös-av:n hyökkääjille Hallille ja Nemiszille.

Molemmat saivat oman pelinsä kuntoon eli hyökkäykseen panostettiin ja puolustuspää välillä unohdettiin. Drummondvillekin sai tulosta aikaan Dumontin maalilla, jonka mahdollisti nopea syöttöketju. Four passes break any defence vai miten se meni. Tälläinen Drummondvillen peli oli parhaimmillaan kaunista katseltavaa.

Windsorin johtomaali on jälleen Adam Henriquen käsialaa. Henrique kaivaa itse kiekon kulmasta viivalle, josta se toimitetaan Ben Shutronin kautta Mark Cundarille, jonka laukauksen Henrique ohjaa maaliin. Molemmat molarit olivat etukäteen pieniä kysymysmerkkejä, mutta molemmat pelasivat hyvin tehden useita hyviä torjuntoja. Drummondvillen tasoitusmaali menee kuitenkin Engelagen piikkiin Philippe Lefebvren laukauksen mennessä helpohkosti kainalon alta. Harry Young antoi hieman liikaa tilaa Lefebvrelle.

Edessä oli jatkoaika, joka pelataan tietysti ratkaisuun saakka ilman rankkareita. Memorial Cupin pisin jatkoaika pelattiin vuonna 2005, vastakkain olivat Ottawa 67’s ja Kelowna Rockets. Brad Staubitz iski voittomaalin ajassa 95.41. Windsorilla oli OHL:n playoffeissa 5-1 jatkoaikasaldo. Mukaan kuuluu konferenssifinaalit Londonia vastaan, joissa kaikki viisi peliä venyivät jatkoajalle. Drummondvillen saldo Q:ssa oli 1-1.

Kumpikaan joukkue ei lähtenyt peruuttelemaan vaan sama meno jatkui kuin toisen erän puolesta välistä lähtien. Ensimmäinen vaaratilanne tapahtui Ellisin munatessa hyökkäyssinisellä, mutta Loktionovin heittäytyminen pelasti 2-1 vastahyökkäyksen. Ratkaisu tapahtui vajaan yhdeksän minuutin kohdalla. Lefebvre syöttää maalin takaa tsekki Patrik Prokopille viivalle, jonka laukauksen riparin lyö verkkoon kolmosketjun sentteri Maxime Frenette. Windsorin puolustus osasi olla välillä täysin sekaisin, niin tässäkin tapauksessa.

Kumpikaan joukkue ei erityisemmin vakuuttanut. Maalivahdit olivat odotettua parempia, puolustukset ihan hyvällä tasolla muutamia virheitä lukuun ottamatta, mutta kummankaan hyökkäyspeli ei tahtonut toimia. Kelownan tiivis viisikkopuolustus pystyy pysäyttämään molemmat hyökkäykset ellei parannusta tapahdu.

Drummondvillen puolustaja Dmitri Kulikov pelasi erinomaista peliä. Välitti rajuja taklauksia ja keskittyi pääasiassa puolustamiseen. Nousi myös välillä hyökkäyksiin ja pärjäsi hyvin kiekon kanssa.

Kulikov oli kyllä erittäin hyvä. Monipuolinen pelaaja, joka pystyi pelaamaan suuria minuutteja ilman notkahduksia. Parhaista ominaisuuksista mainittakoon syöttötaito ja ”hockey smarts”. Kulikov osasi väistää taklauksia ja tuntui olevan aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Windsorin ykköspakki Ryan Ellis taas aloitti pelin loistavalla pelaamisella ensimmäisessä erässä. Hyökkäysalueella jakoi rystylättyjä ja löysi omia pelaajia ihailtavalla tarkkuudella. Pelin edetessä Ellis kuitenkin katosi kuvasta. Omalta alueelta hän antoi edelleen hyviä ykkössyöttöjä, mutta ei pystynyt luomaan riittävästi tilanteita tasakentällisin. Voltigeursin tasoitusmaalin syntyessä kolmannessa erässä Ellis oli kentällä, eikä ollut kovin hyvin hereillä. Vastahyökkäykseen päässyt Philippe Lefebvre laukoi maalin Ellisin pakkiparin Harry Youngin jalkojen seasta. Ellisiä ei näkynyt missään sillä hetkellä.

Minua Ellis ei vakuuttanut. Antoi kyllä hyviä ykkössyöttöjä, mutta erityisesti mieleeni jäivät ne lukuisat roiskaisut punaviivalta päätyyn. Windsorin ylivoima kaatui usein noihin Ellisin roiskaisuihin. Siis ei perinteistä lämäriä päätyyn, joka kiertäisi toisen puolen laitahyökkääjälle vaan vippaus pakkien yli kulmaan, jonne Drummondvillen pakit kerkesivät joka kerta ensimmäisinä. Tuollaisia nähtiin Ellisiltä aivan liikaa. Eikö Ellisin luisteluvauhti riitä kuljettamaan kiekkoa siniviivan yli vai mistä tämä johtuu? Puolustuspään ongelmia ei tarvinne erikseen mainita.

Taylor Hall oli selvästi Windsorin vaarallisin hyökkääjä. Tuli hieman Ovechkin mieleen Hallin pitkistä kiekonkuljetuksista, jotka Hall pyrki päättämään laukauksiin. Laukauksessa on treenattavaa ennen kuin Hall pystyy tekemään maaleja niin kaukaa kuin hän eilen yritti. Puolustuspeli ja asenne olivat hyvää luokkaa ja alivoimalla Hall oli hyvä nopeutensa ansiosta. Ketjukaverit eivät olleet tasollaan, Loktionov ei ollut samalla aallonpituudella Hallin kanssa ja Nemiszin ainoaksi ansioksi jäi kova työ molempiin suuntiin.

Tilastot

Molempien pelien highlightsit näkee RDS:n sivuilta.
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Rimouski voitti yllättäen Windsorin 5-4. Joku, joka jaksoi katsoa pelin loppuun asti eikä hajonnut pätkivään striimiin voisi heittää jotain kommenttia.

Tilastot
 

Roku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Sori, mä nyt poikkean hiukan aiheesta eli tämänvuotisesta turnauksesta.

Kiinnostaisi nimittäin tietää että millä perusteella Memorial Cupin isäntäjoukkue valitaan, tämähän on kiertävä turnaus ja ensi vuonna isäntänä on WHL-joukkue Brandon Wheat Kings. Vuonna 2011 on vuorossa OHL-joukkueen isännöimä turnaus ja Quebecissa ollaan taas 2012.

Kunkin liigan mestarit siis ovat mukana plus isäntäjoukkue, mutta mitäs tapahtuu jos ensi kaudella esimerkiksi käykin niin että Brandon jää WHL:ssä pahasti jalkoihin ja on sarjassa vaikkapa viimeinen. Onko tällaisten varalta nimetty joku "varaisäntä" tms., sillä ei välttämättä ole turnauksellekaan eduksi jos siellä pelaa kolmen mestarin lisäksi yksi sarjajumbo. Vai kuinka?

Linkkejä aiheeseen varmasti löytyy netistä pilvin pimein, mutta kun tuo englannin kieli ei oikein ole hallussa, niin että jos joku viitsisi antaa suomen kielellä selostuksen.
 

Fawkes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Steelers, Man United
Siis Windsor hävinnyt jo molemmat ottelunsa? No morjens, ei tainnut mennä omat ennakot sitten ihan putkeen. Ovatko he jo menettäneet mahdollisuutena koko Cupin voittoon? En muista millä systeemillä tuo Memorial Cup pelataan. No Loktinov sentään tehnyt kaksi maalia Rimouskia vastaan, vaikkei HockeyNatorin raportin perusteella kovin hyvin Drummondvillea vastaan pelannutkaan.

EDIT. Näköjään pelataan ensin kerran kaikkia vastaan, jonka perusteella sarjataulukon ykkönen etenee suoraan finaaliin. Kakkonen ja kolmonen sen sijaan pelaavat "välierän", jonka voittaja pääsee toisena joukkueena finaaliin. Ymmärsinkö oikein? Aika ihmeellinen systeemi on kyllä. Mutta jos tuo nyt noin menee, niin kai Windsorillakin sitten on vielä pieni mahdollisuus päästä pelaamaan tuohon välierään, jonka voittamalla olisivat sitten finaalissa. Mutta kovin hyvin ei ole turnaus heiltä kyllä alkanut.
 
Viimeksi muokattu:

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Sori, mä nyt poikkean hiukan aiheesta eli tämänvuotisesta turnauksesta.

Kiinnostaisi nimittäin tietää että millä perusteella Memorial Cupin isäntäjoukkue valitaan, tämähän on kiertävä turnaus ja ensi vuonna isäntänä on WHL-joukkue Brandon Wheat Kings. Vuonna 2011 on vuorossa OHL-joukkueen isännöimä turnaus ja Quebecissa ollaan taas 2012.

Kunkin liigan mestarit siis ovat mukana plus isäntäjoukkue, mutta mitäs tapahtuu jos ensi kaudella esimerkiksi käykin niin että Brandon jää WHL:ssä pahasti jalkoihin ja on sarjassa vaikkapa viimeinen. Onko tällaisten varalta nimetty joku "varaisäntä" tms., sillä ei välttämättä ole turnauksellekaan eduksi jos siellä pelaa kolmen mestarin lisäksi yksi sarjajumbo. Vai kuinka?

Linkkejä aiheeseen varmasti löytyy netistä pilvin pimein, mutta kun tuo englannin kieli ei oikein ole hallussa, niin että jos joku viitsisi antaa suomen kielellä selostuksen.

En nyt varmasti pysty sanomaan, mutta väittäisin ettei Brandon MC:n järjestämistä menetä, vaikka sattuisi liigan jumboksi jäämään. MC:n järjestämisestä käydään niin kova kilpailu ja se on niin suuri kunnia ettei järjestäjän asemaa noin vain oteta pois. Yleensä järjestäjät yrittävät rakentaa joukkueen niin, että se on parhaimmillaan järjestämisvuonna, aivan kuten Rimouski on tehnyt. Suuri osa sen pelaajista on parikymppisiä ja siirtotakarajalla se treidasi kasan varausvuoroja hankkiakseen mm. Bourdonin, McMillanin ja Ouimetin.

Ainakaan viiden viime vuoden aikana ei ole ollut ongelmaa järjestäjän floppaamisen kanssa. Aiempinakin vuosina tulevat järjestäjät pärjäsivät hyvin runkosarjassa, mutta sattuivat putoamaan playoffien alkuvaiheessa.

Cupin järjestäjät viimeisen kymmenen vuoden ajalta.
Vuosi..Kaupunki..Sarjasijoitus..MC-sijoitus..xx. suurin kaupunki Kanadassa.

1999 Ottawa, 5-8, 1. 4.
2000 Halifax, 9-16, 3. 13.
2001 Regina, 9-16, 3. 24.
2002 Guelph, 5-8, 4. 40.
2003 Quebec, 5-8, 4. 10.
2004 Kelowna, 3-4, 1. 46.
2005 London, 1. 1. 15.
2006 Moncton, 1. 2. 78.
2007 Vancouver, 2. 1. 8.
2008 Kitchener, 1. 2. 21.

MC:n järjestäjäksi ei yleensä valita pienimpiä kaupunkeja, joilla on pieni halli. Vuodesta 1983 lähtien vain yksi järjestäjäkaupunki ei ole mahtunut Kanadan top100 suurimmat kaupungit listalla ja se on Rimouski tänä vuonna (laskin Hullin kuuluvaksi Gatineauhun ja USA:n kaupungit ovat erikseen). Pelkästään Q:n 18:sta joukkueesta 8 ei täytä tuota kriteeriä olla sadan suurimman listalla. Ehkä Rimouski murtaa epäilyt ettei pieni kaupunki pystyisi näin suurta tapahtumaa järjestämään ja jatkossa val d'orit ja victoriavillet saavat mahdollisuuden tämän turnauksen järjestämiseen. Kanadassa Rimouskin valitseminen aiheutti ihmettelyä, mutta ainakin tähän asti kaupunki on onnistunut järjestelyissään ja alle 5000 katsojan hallissa on ollut tunnelmaa.

EDIT. Näköjään pelataan ensin kerran kaikkia vastaan, jonka perusteella sarjataulukon ykkönen etenee suoraan finaaliin. Kakkonen ja kolmonen sen sijaan pelaavat "välierän", jonka voittaja pääsee toisena joukkueena finaaliin. Ymmärsinkö oikein? Aika ihmeellinen systeemi on kyllä. Mutta jos tuo nyt noin menee, niin kai Windsorillakin sitten on vielä pieni mahdollisuus päästä pelaamaan tuohon välierään, jonka voittamalla olisivat sitten finaalissa. Mutta kovin hyvin ei ole turnaus heiltä kyllä alkanut.

Juuri näin. Ehkä tuon systeemin tarkoitus on antaa "round robinin" voittajalle pidempi huiliaika ja täten suurempi hyöty finaalia ajatellen.

Tie-Breakerissa pelataan pääsystä välierään vain, jos sijoilla kolme ja neljä olevat ovat tasapisteissä.
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Kelowna on askeleen lähempänä varmaa finaalipaikkaa sen voittaessa Drummondvillen 6-4. Jamie Benn oli ykköstähti tehden neljä maalia ja syöttäen yhden. Yannick Riendeau heräsi ja sai kakkostähden 1+3 tehoin. Tilastot. Highlightit RDS:n sivuilla.

Benn oli lähellä tehdä viidennenkin maalin viime sekunneilla, mutta hänen purkunsa oman maalin takaa osui vain tolppaan. Hän olisi noussut jakamaan yhden pelin maaliennätystä (5) Bruce Boudreaun (1975) ja piste-ennätystä (6) Joe Continin ('76), Guy Rouleaun (kahdesti vuonna '86) ja Mike Mathersin ('92) kanssa. Bennillä on nyt kahden pelin jälkeen 5+3=8 pistettä. Maaliennätys on 8 ja sen jakavat Dale Hawerchuk ('81), Luc Robitaille ('86) ja Pat Falloon ('91). Piste-ennätykseen vaaditaan samaa neljä pistettä per peli tahtia, jos Kelowna pääsee suoraan finaaliin ja pelaa vain neljä ottelua. 16 pistettä ovat keränneet Jeff Larmer ('82) ja Rouleau ('86).

Muita ennätyksiä:
Eniten syöttöjä yhdessä pelissä (5) ja turnauksessa (13) Dan Hodgson vuonna 1985.
Eniten jäähyminuutteja (63) Kerry "Shaynen veli" Toporowski vuonna 1991.
Eniten Cuppeja pelaajana:
Ryan Huska, Tyson Nash ja Darcy Tucker ('92, '94, '95)
Robert Savard ('80-'82)

Kelownan koutsi Huskalla on lisäksi yksi Cuppi apuvalmentajana vuodelta 2004. Nyt on mahdollisuus viidenteen, johon ei ole ainakaan kukaan pelaaja+valmentaja kombinaationalla pystynyt. Muistaakseni joku oli viiteen mestaruuteen kyennyt, kun GM:n ja muut hommat luettiin mukaan.
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Minulla olisi nöyrä, pieni kysymys teille, ketkä olette seuranneet Memorial cupia: Miltä Devilsin varaaman Patrice Cormierin otteet ovat vaikuttaneet? Eli onko hän ollut odotuten mukaisesti hyvä kahdensuunnan sentteri, joka pelaa fyysiesti ja pärjää aloituksissa?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös