Median toiminta Jokelassa

[Kyylä]

Lainaus SergeiK: Jokelan nuoret kaikkien hämmästykseksi eivät olekkaan ottaneet nokkiinsa Tampereen ilotulitulituksesta, vaan Iltapulujen toiminnasta.

Lisää infoa täältä

Median toiminta Jokelan koulutragedian yhteydessä on puhuttanut. Mediapsykologi kiirehti jo sunnuntaina kertomaan, kuinka hienosti media on uutisoinut tapahtuneen. Nyt kuitenkin on alkanut paljastua suomalaisen median luonne.

Muutamat panivat jo merkille tapahtumapäivänä, kuinka koulusta paenneita nuoria haastateltiin ja kuvattiin. Vainajia ei luonnollisesti missään näkynyt, mutta tappajan viestit ja videot levitettiin komeasti kaikkiin olohuoneisiin - joka nähtävästi oli myös ampujan toive.

Nyt, kun murheellisen keskiviikon tapahtumat on ruodittu, ovat toimittajat ottaneet kohteekseen omaiset ja uhrien läheiset. Tiedän, vaikken Tuusulasssa asukaan, että omaisille, naapureille, tutuille kylän miehille on soiteltu ja kinuttu haastattelua. Ryhkeyden huippuja ovat luonnollisesti olleet kriisikeskukseen tunkeutuminen uhrien nimien kerääminen mielessä (lähde: HS 13.11.2007) ja ampujan kotitalon piiritys. Nyt kenellekään tapauksesta katkeroituneelle ei liene jäänyt epäselväksi keitä ampujan vanhemmat ovat ja missä he asuvat.

Sananvapaus on Suomessa niitä asioita, josta ei sovi käydä avointa keskustelua. Kaikki sananvapautta pikkuisenkin kritisoivat kommentit ovat demokratian romuttamista ja lehdistön pyhään vapauteen puuttumista. Nyt kuitenkin on päivän selvää, etteivät monetkaan lehdet liiku Tuusulassa vapaa tiedonvälitys mielessään, vaan se kuinka tehdä mahdollisimman myyvä otsikko. Tässä tuntuu, etteivät mitkään keinot tai tavat ole laittomia eikä mikään pyhää. Mietin jopa, että onko toimittajilta kadonnut suhteellisuudentaju. Haluaako kukaan edes nyt lukea juttuja ihmisten surusta tai hädästä. Haluaisimmeko illan pääuutiseksi lapsensa menettäneen isän haastattelun?

En tarkoita sitä, että media pitäisi ajaa pois. Tiedonvälityksellä on paikkansa ja se, että tietoa kulkee on omiaan poistamaan huhuja ja vääriä käsityksiä. Nyt kuitenkin vain alkaa tuntua siltä, että vapaa tiedonvälitys tallautuu skuuppien perässä juoksevien toimittajien jalkoihin.

Käykääpä muuten kurkkaamassa tämä. Painavaa tekstiä.

 

[grace]

Itseäni ärsytti eniten, kun oppilaita ja heidän vanhempiaan haastateltiin kysymyksellä:"Miltä nyt tuntuu?" Luulisi äkkiseltään, että nämä kysymykset jäisivät kysyttäväksi silloin, kun karpaasi tulee kuolaa valuen maalialueelle 50 km:n hiihdossa.

 

[tutzba]

Itseäni ärsytti eniten, kun oppilaita ja heidän vanhempiaan haastateltiin kysymyksellä:"Miltä nyt tuntuu?" Luulisi äkkiseltään, että nämä kysymykset jäisivät kysyttäväksi silloin, kun karpaasi tulee kuolaa valuen maalialueelle 50 km:n hiihdossa.

Se nyt vain on niin harmillista, että tämä lehdistö myy itseään näillä lööpeillä ja surullisilla tositarinoilla. En tietenkään suvaitse sitä, että järkyttyneitä ihmisiä mennään järkyttämään entistä enemmän turhilla kysymyksillä, mutta valitettavasti ko. toimittajat tekevät vain työtään.

 

[Gags]

Kyllähän tuo jälkikäteen ajatellen hiukan kyseenalaista on ollut, mutta totuuden nimissä on myönnettävä että itsellänikin tiedonjano tapahtuman "aikana" oli sen verran suuri, että ymmärrän mediaa tässä tapauksessa jonkin verran. Ehkäpä viranomaistoiminnassakin olisi tässä tapauksessa ollut parannettavaa. Ainakin viranomaiset olisivat voineet suojella näitä lapsia medialta. Aikuiset jotka itse ovat ottaneet yhteyttä mediaan ja kertoneet olleensa lapsiin yhteydessä koulun sisällä osannevat itse kantaa vastuun teoistaan, mutta näiden nuorten "tenttiminen" on kyllä jälkikäteen ajatellen ollut hiukan ajattelematonta.

 

[Alamummo]

Mielestäni hyvä ja tarpeellinen avaus.

Kävin tänään mielenkiintoisessa tilaisuudessa, jossa käsiteltiin yksityisyyttä ja tietosuojaa. Lapin yliopiston oikeustieteen professori Ahti Saarenpää kritisoi aika voimakkaasti sitä, että media on haastatellut ja kuvannut alaikäisiä oppilaita Jokelan tapahtumien tiimoilta. Hänen mielestään näiden yksityisyydensuojaa on rikottu julkaisemalla heistä tietoa, jolla heidät pystyttiin yhdistämään tapahtumaan. Vastenmielisintä oli lukea juttuja, joissa jotkut oppilaat tai kokonaan ulkopuoliset muistelivat (etu)nimellä kuollutta aikuisopiskelijaa.

Mielestäni hän on oikeassa. Tapahtumaan osallisiksi joutuneet henkilöt olisi pitänyt jättää rauhaan, eikä ahdistella heitä kysymyksillä ja kameran linssillä. Moni sanoi järkyttyneessä tilassa varmasti asioita, joita ei olisi halunut sanoa. Yleensäkin on media voisi käyttää erityisen tarkkaa harkintaa silloin, kun kyseessä ovat alaikäiset. Samoin medialta on tuntunut unohtuneen Eric-Pekka Auvisen oikeudet. Kuinka tarpeellista oikeastaan suomalaisten oli tietää hänen nimensä ja hänen perheestään? Nettisivustoillahan hänen vinksahtanut argumentointinsa oli nimimerkin takana. Perhettä käsittelevä tietoa pidetään henkilötietolaissa arkaluontoisena, muille kuulumattomana tietona.

Henkilötietolaki

Se nyt vain on niin harmillista, että tämä lehdistö myy itseään näillä lööpeillä ja surullisilla tositarinoilla. En tietenkään suvaitse sitä, että järkyttyneitä ihmisiä mennään järkyttämään entistä enemmän turhilla kysymyksillä, mutta valitettavasti ko. toimittajat tekevät vain työtään.

Ei se nyt vaan ole niin, että ko toimittajat tekevät vain työtään. He käyttivät ihmisten tietämättömyyttä oikeuksistaan hyväkseen hankkiessaan raflaavia lööppejä. Olisi erittäin hyvä, että tästä tehtäisi jonkunlainen valitus julkisen sanan neuvostolle, jotta saataisi jotain ryhtiä ja rajaa tällaiseen uutisointiin. Toimittajat kyllä tietävät milloin liikkuvat harmailla vesillä, mutta kiusaus saada aikaan parempi juttu kuin muut yleensä voittaa järjen käytön. Tästä lienee Jokelan tapauksessa törkein esimerkki se, että joku toimittaja oli yrittänyt saada tietoonsa tapahtumassa kuolleiden nimet todennäköisesti julkaisemista varten.

 

[Osmo Rapeli]

Yksi asia missä tosin ollaan menty parempaan, siis uhrin ja yksilön näkökulmasta, on valokuvaus. En tiedä onko lakeja muutettu vain tyyli vain muuttunut kaksinaismoralistisemmaksi, mutta ainakin 80-luvullahan lehdet vielä mässäilivät ruumiilla ja verellä, esimerkkinä etenkin Alibin ja vastaavien kuvat verisistä ruumiista ammeessa jne., mutta myös päivälehdissä, kaivakaapa Hämeenlinnan Ahveniston helikopteriturman skannattu Apu-lehden juttu netistä, siinä oikein mässäillään pikkupojan kuolinkamppailulla, kuva ennen ja jälkeen kun tuli leimahtaa ja syö pikkupojan mukaansa, ruumispusseja...

Onhan sitä pirun utelias itsekin, ja katselen itsekin tietysti väkisinkin suurimman osan läpi, mutta eihän ihmisille olisi kuitenkaan pakko näyttää päivälehdissä edes sitä missä Auvisenkin perhe asuu nyt. En siis koe että oikeuksiani älyttömästi rikottaisiin jos tällainen mahdollista väkivaltaa ja ilkivaltaa lietsova juttukin jätettäisiin julkaisematta. Diana tuulilasissa.

Noh, meidän täytyy myös muistaa olla kriittisiä käsitellessämme ja lukiessamme lehtien kirjoittelua, lööppijutuista nyt yleensä osaa jo arvata miten asia oikeasti on. Hyvä ketjuaihe anyway.

 

[ilman sukkia]

Uutisointi koskettaa jokaista joka osaa lukea, kuvat erityisesti lööpeissä vieläkin nuorempia. Mitä nämä nyytit ostoskärryissä ehtivätkään lööpeistä katsella. Median vastuuta on kyselty erityisesti lasten kannalta jo jokin aika sitten.Lapsiasiavaltuutetun Maria Kaisa Aulan ajatuksia asiaa sivuten jo vuodelta 2005
Huomiota ei saanut silloin riittävästi. Joko aika olisi oikeasti kypsä keskusteluun mitä voi julkaista, mitä ei.

Minun mielestä ei riitä keltaisen lehdistön arvattavat vastaukset, "näkeväthän lapset sitä joka tapauksessa teeveestä, internetistä jne".

 

[Solomon]

Huomiota ei saanut silloin riittävästi.

Jos oikein muistan, niin sai kyllä huomiota ihan tarpeeksi. Tämän huomion lopputuloksena Aula joutui lieventelemään lausuntojaan, koska roska-aviisien toimittajat ja monet muutkin kävivät kurkkuun kiinni.

Lopulta Aula halusi puuttua lähinnä enää fraasin "isä tappoi äidin" tai vastaavan käyttämiseen lööpeissä, koska "isän" ja "äidin" esiintyminen arveluttavissa yhteyksissä oli kuulemma tutkitusti traumaattista pienille lapsille. Jossakin keskusteluohjelmassa sitten roska-aviisin toimittaja vastasi, että sananvapaus ööö! Aula sanoi, että eikö asian voi ilmaista toisella tavalla sanomalla, että "mies tappoi naisen". Roska-aviisin toimittaja mietti hetken ja vastasi, että asioista pitää saada puhua niiden oikeilla nimillä. Sanoi toki ensin pari kertaa, että sananvapaus ööö!.

 

[SergeiK]

Oho, A-Studiossa väitettiin, että oppilaille oli soitettu jopa tilanteen ollessa päällä. Eli kun kersat ovat piileskelleet jossain komerossa Pekka-Ericia, niin meidän tomiauremaat ovat soittaneet oppilaitten kännyköihin. Vaikka poliisilta ei tullut tietoa, että tilanne olisi ohi. Tuohan voi pahimmassa tapauksessa olla todella vaarallista.

Lisäksi kritisoitiin sitä, että sellaisia kuvia oli julkaistu missä kuvattava oli nimenomaan kieltänyt kuvaamisen ja kuvien julkaisun.

Mutta hei, muistetaampa ketkä todella olivat niitä sikoja

 

[odwaz]

Itse ihmettelin sitä, miksi kirkossa oli kuvattu surevia nuoria? Tai oikeastaan, kuka helvetin tampio oli päästänyt ne kuvaajat sinne? Muutenkin, en pelkästään toimittajia syyttelisi. Heti ekat jutut oli täynnä tätä "Jyrki Jyrkilä oli todella huolissaan lapsistaan Jessestä, 7, Jarnasta, 11, ja Juuliasta, 17, kunnes Jarna tekstasi isälleen klo 14.12, 14.27 ja 14.44." Sitten vieressä on kaikki tekstiviestit sanatarkkaan siteerattuna. Ja jos nuorille on soitettu jo samana päivänä, niin mistäköhän ne numerot on saatu? Vanhemmilta? Toimittaja varmasti tekee juttua jos aikuinen ihminen hänelle omasta tahdostaan puhuu ja/tai antaa luvan.

 

[Kyylä]

Tai oikeastaan, kuka helvetin tampio oli päästänyt ne kuvaajat sinne?

Kirkko on muistaakseni julkinen tila ja siellä saa valokuvata. Saa tietty kuvata, mutta onko se sopivaa? No, sananvapauttahan se ja vapaata tiedonvälitystä.

Ja jos nuorille on soitettu jo samana päivänä, niin mistäköhän ne numerot on saatu? Vanhemmilta? Toimittaja varmasti tekee juttua jos aikuinen ihminen hänelle omasta tahdostaan puhuu ja/tai antaa luvan.

Tuskin on tarvinnnut vanhemmille soittaa. Eiköhän jo IrcGalleriasta tms. löydy koulutietoja ym. Ja en ikinä usko, että lapsestaan huolissaan oleva vanhempi aktiivisesti tyrkyttää numeroaan toimittajalle.

Eilisestä Ajankohtaisesta kakkosesta sen verran, että hienoa että olivat juttuun toimittajien käytöksestä ottautuneet. Tähän kaivattaisiin keskusteluun kyllä jonkun kriisipsykologin kommenttia. En itse esimerkiksi pitänyt haastattelua, jossa toimittaja haastatteli selvästi peloissaan ja osittain paniikissakin olevaa oppilasta ja keräsis sitten propsit itselleen halaamalla poikaa lopuksi.

 

[Kiekoton]

Oho, A-Studiossa väitettiin, että oppilaille oli soitettu jopa tilanteen ollessa päällä. Eli kun kersat ovat piileskelleet jossain komerossa Pekka-Ericia, niin meidän tomiauremaat ovat soittaneet oppilaitten kännyköihin. Vaikka poliisilta ei tullut tietoa, että tilanne olisi ohi. Tuohan voi pahimmassa tapauksessa olla todella vaarallista.

Ja heti aluksi HS:n välkky toimittaja yritti soittaa rexille.

 

[mjr]

Kuka vartioi vartijoita - kaikki perusteellisempi mediakritiikkihän yleensä pysähtyy salamannopeasti siihen, kun siitä käytävä julkinen keskustelu tapahtuu, niin, mediassa. Ei taida olla olemassa syyttömämpää ammattikuntaa kuin lehdistö, jos ainakaan pääkirjoituksista voi mitään päätellä. Samaten ne, jotka ovat riippuvaisia jatkuvasta julkisuudesta kuten esim. poliitikot ja tutkijat, ovat jo oppineet hyville tavoille, koska myllytys voi olla todella kovaa jos tulee liian terävästi arvosteltua. Vanha ero sontajournalismin ja sen perinteisemmän välillä on toki vieläkin olemassa, mutta ei enää niin jyrkkänä kuin aiemmin, ja standardit kummassakin ovat lipsumaan päin. Tästä ei vain kovin helpolla saa aikaan näkyvää kriittistä keskustelua. No, tuskin näihin Jokelan murhenäytelmän silminnäkijöiden ja uhrien omaisten kritiikkiin uskalletaan käydä kiinni, mutta ainakin eilisissä sontalehtien nettijulkaisussa ei taidettu toisaalta asiasta kirjoittaa ilmeisesti ollenkaan (ainakaan alkupäivästä). Eli eiköhän tämä asia nopeasti poistu päiväjärjestyksestä: media tulee siihen konsensukseen, ettei median toiminnassa ole juurikaan ongelmia. Tämähän tapaa ainakin yleensä olla näiden keskusteluiden lopputulos.

 

[Vakio]

Kirkko on muistaakseni julkinen tila ja siellä saa valokuvata. Saa tietty kuvata, mutta onko se sopivaa? No, sananvapauttahan se ja vapaata tiedonvälitystä.

Eräs tuusulalainen opettaja kirjoitti tästä aiheesta Keski-Uusimaa lehden yleisönosastoon eilen. Ennen tilaisuutta toimittajat oli ohjattu tiettyyn paikkaan ja heidän kanssaan oli tehty pelisäännöt selväksi tilaisuuden kunnioittamisen suhteen jne. Muutama pelletoimittaja oli kuitenkin tullut myöhässä paikalle ja jäänyt kyykkimään siihen ihan lähelle surevia omaisia yrittäen ottaa näistä kuvia. Kesken noin hartaan tilaisuuden on aika vaikea varmaankin lähteä hätistelemään toimittajia omille paikoilleen. Ihmetyttää kyllä joidenkin toimittajien tyylitajun puute.

 

[SergeiK]

Julkisen sanan neuvosto ottaa kantaa Tampereen ilotulitukseen

 

[Tumpe]

Sosiaaliporno myy. Väkivalta myy. Isot tarinat myy. Jne. Ihmisten tiedonjano on loputon. Mutta ei mulla tulisi kyllä mieleen mennä kuvaamaan kirkkoon henkilökuvia. Monet kun eivät muutenkaan pidä siitä että kuvataan, siihen päälle vielä hullu ampumassa koulukavereiden aivot seinälle - odotusarvot on mitä ovat. Koen silti että tätä(kin) asiaa on paisuteltu jonkin verran liikaa. Enemmän minua ällöttää lehdistön tapa hyökätä poliiseja kohti ko. konfliktin jälkeen. Turhaa syyllistämistä.

 

[laredo]

"Ainoat asiat, jotka ihmisiä todella kiinnostavat, ovat kuolema ja seksi" - Alice Cooper

Sinänsä naurettava jäänne Breshnevin ajoilta tuo Julkisen Sanan Neuvosto. Onkohan montaakaan tapausta ko. neuvoston historiassa, jolloin kantelun kohde olisi todettu syyttömäksi. Mitä saktioita tuo neuvosto voi sitten antaa? Ei niin mitään. Ainoastaan julkilausuma pitää ao. mediassa julkaista. Monessa tapauksessa tuo JSN on vain markkinointia edistävä elin, marionetti, jos sitä oikein osaa käyttää.

 

[jussi_j]

Julkisen sanan neuvosto ottaa kantaa Tampereen ilotulitukseen

Vai olisiko kyseessä Suomen Journalistiliitto kuten tuon linkin takanakin todetaan. Kyseessä lienee eräänlainen toimittajien itsetutkiskelu, mikä varmaankaan ei ainakaan haittaa ketään.

JSN on ihan eri juttu, jäänne jostain SNTL:n ajoilta kuten todettiin.

 

[Kyylä]

Monessa tapauksessa tuo JSN on vain markkinointia edistävä elin, marionetti, jos sitä oikein osaa käyttää.

Näinhän se on. harva edes huomaa lehditä noita JSN:n huomautuksia.

Mitähän toimittajan pitäisi tehdä, ennenkuin se nostattaisi lehditössä itsetutkiskelua? Tähän asti lehdet ja myös luonnollisesti poliitikot ovat todenneet, että pahaltahan se varmaan on tuntunut, mutta kun toimittajat tekevät vain työtään. Niin, ja meidän toimittajia ne ei joka tapauksessa olleet.

Toivottavasti nuoret ja muutkin ovat keränneet riittävän hyvät ja paikkaansa pitävät aineistot näistä ylilyönneistä. Nyt on ainakin puhuttu pappina esiintymisestä, kriisikeskukseen tunkeutumisesta, omaisten ahdistelusta, alaikäisten luvattomista haastatteluista / painostuksesta haastatteluun, shokissa olevien ihmisten haastattelusta ja kuvaamisesta, surevien omaisten häirinnästä sekä kuvaamisesta ja omasten koteihin tunkeutumisesta.

Eihän tästä mitään hyötyä ole, mutta toivottavasti saisi toimittajille vähän järkeä päähän. Luulisi olevan toimittajien yhteinen etu, että nämä sählääjät saadaan poimittua porukasta pois muiden mainetta pilaamasta.

 

[Kyylä]

Eiköhän tämä Kemppisen avauskin vähin äänin taputella mediassa. Kukaan lehti ei lähde kilpailevien toimittajien tekemisiä tonkimaan - saati sitten omiaan. Koomista tässä jutussa alkaa olla se, että ylilyöntejä tehneet toimittajat ovat lehdistön uutisoinnin mukaan aina olleet jonkin mystisen muun lehden toimittajia. Hyvä kun nyt saadaan näkyville myös nimiä.

 

[SergeiK]

Tampereen ilotulituksen rinnalla nämä nyt eivät tietenkään ole mitään, mutta tässä yksi lainaus Kemppisen blogista.


"Terveydenhoitajan perhe, 7 päivää -lehden toimittaja oli soittanut torstaina 8.11. aamupäivällä terveydenhoitajan alaikäisen lapsen matkapuhelimeen ja yrittänyt saada tätä kertomaan äidistään. Lapsi oli vasta muutamia tunteja aiemmin kuullut äitinsä kuolemasta."