Palatakseni vielä tuohon markkinointiviestintään, itseäni ainakin ottaa päähän joka ikinen mainos missä tahansa netissä. Onneksi osaan ignoroida nuo aika hyvin. Vaikea kuvitella, että mainostus siirtyisi kokonaan nettiin, mutta ehkä nuorempi sukupolvi jaksaa noita mainoksia netissäkin katsella.
Siis mainoksetko eivät ota päähän televisiossa, radiossa, lehdissä, julkisissa liikennevälineissä, kaduilla, urheiluseuran peliasussa?
Mainosten katsominen ei ole sukupolvi asia. Jos käyttäjä voi valita mediannoksensa ilman mainoksia, mutta saman hintaisena, niin valitsee aina ilman mainoksia. Mainokset ovat nyky-yhteiskunnan vitsaus, pakollinen paha. Mainostajat mainostavat siellä missä ihmiset viettävät aikaansa. Ajan myötä mainostaminen tulee pirstaloitumaan yhä enemän ja muuttuman vahvasti kohdistetuksi. Piilomainonta ja "sponsorointi" tulee kasvamaan ja leviämään urheilusta ja kulttuurista joka päiväiseen elämään. On siis turha toivoa, että mainostus siirtyisi kokonaan nettiin.
Minun mediakulutus muistuttaa hyvin paljon Tinke-80:n vastaavaa. Luen aamulehden, seuraan uutisia netistä päivän aikana. Illalla jos tuntuu siltä, että haluan katsoa elokuvan tai sarjan, katson sen netistä. Netti ei tarkoita pientä tietokoneen näyttöä, vaan 40-tuumaista HD kuvaa.
Televisiolähetyksiä en yleensä katso, poikkeuksena jotkut suorana lähetettävät urheilutapahtumat. Olen viimeksi katsonut televisiosta lätkän MM-kisat, tosin useamman ottelun seuransin noistakin kisoista netistä.
Radion kohdalla sama asia. Joskus harvoin tulee netistä haettua jonkin kiinnostavan ohjelman tallenne ja suorat urheilutapahtumat tulee kuunneltua netistä, mutta radioaaltoja en nappaa vastaanottimeeni. Musiikin saan Spotifystä ja netistä lataamalla. Kaikki levyni olen digitoinut.
Joskus tarttuu jokin Blu-ray mukaan kaupasta. Kirjoja ostan ja lainaan paljon.
schollin kuvailema elämä kuulostaa isoisäni elämältä. Ympyröidään tv-ohjelmasta uutiset ja saksalaiset poliisisarjat. Television kanavien ohjelmapäälliköt hallitsevat elämääsi ja istuttavat sinut aina samaan aikaan laatikon eteen katsomaan mainoksia, joiden välissä tulee jotain uusintoja jostain vanhoista tv-sarjoista. Se on ihan sama kuinka monta rinkulaa vispaat Ein Fall für Zwein ympärille, olet silti passiivinen ohjelmistopäälliköiden orja.
Ymmärrän tällaisen passivisuuden olevan vielä erittäin suosittua. Pitkän työpäivän jälkeen ihmiset eivät jaksa itse päättää millä mediasoopalla turruttaa aivonsa, joten he katsovat mitä he ovat viikonalussa ympyröinyt, sellaista ohjelmista, joita kanavien ohjelmapääliköt ovat suuressa viisaudessaa ihmisille valinneet.
Nykyään kuitenkin ihmisillä on vapaus jättää kaikki roska huomioimatta. Ihminen voi hallita omaa media kulutustaan täydellisesti. Tällainen mediakulutus on kuitenkin hyvin harvinaista.
Ihmisten televisio käyttäytymisestä on tehty paljon tutkimuksia ja tulos on aina ollut pitkälti sama. Ihmiset ovat laiskoja ja passiivisia. He haluavat, että ohjelmat tarjotaan heille kuin ruoka vanhainkodissa. Aina samaan aikaan, pureskelematta helposti nieltävänä ja mieluisesti jonkun näpsäkän hoitsun lusikoimana.
Televisiosarjojen katsojalukuihin vaikuttaa eniten ohjelmapaikka, toiseksi eniten kuinka vähän se "aktivoi" ihmistä. Mitä vähemmän tarvitsee ajatella ja mitä vähemmän ohjelma ärsyttää, sen suurempi menestys.
Kulutus ohjaa tarjontaa ja tällainen median kulutus kuuluu ihmisen perusluonteeseen. Uuden tekniikan myötä aktiivisten kuluttajien tavat muuttuvat, mutta passiivisia kuluttajia mikään ei saa hylkäämään vaahtokarkki mediaansa.