Median kuluttaminen - tavat muuttuvat mutta millä vauhdilla?

[Tinke-80]

Itse olen ollut koko ikäni erittäin aktiivinen television ja leffojan seuraaja, mutta nyt viime vuosina on television ja radion seuraaminen jäänyt pois. Avaan television vain jos aion katsoa esim jääkiekko- tai jalkapallomatsin mutta televisio ei missään nimessä jää auki taustalle päälle kuten vielä vuosia sitten. Nykyään jos haluan katsoa tv-sarjan tai leffan niin katson sen netin kautta. Mutta miten muut median suurkuluttajat? Joko olette siirtyneet pois television äärestä vai vieläkö seuraatte passiivisesti telkkarin kautta sarjoja ja leffoja? Mitä veikkaatte, missä vaiheessa peruskäyttäjät siirtyvät pois television äärestä aktiivisiksi kuluttajaksi?

-Tinke-80

 

[Hemingway]

Tiettömän taipaleen takana ja Uusi päivä tulee katsottua säännöllisesti (ei minulla tosin omaa teeveetä ole). Radiota (Yle) kuuntelen enemmän.

Tulevaisuudessa TV:n katseluni vähentynee entisestään. Samoin käynee radion kuuntelulle, jos Yle kiristää itsestään kaiken laadun ja marginaalisen pois.

Kirjat jäävät jäljelle. Nehän loppujen lopuksi parasta viihdettä ovat.

 

[Jackie Moon]

Itse olen ollut koko ikäni erittäin aktiivinen television ja leffojan seuraaja, mutta nyt viime vuosina on television ja radion seuraaminen jäänyt pois. Avaan television vain jos aion katsoa esim jääkiekko- tai jalkapallomatsin mutta televisio ei missään nimessä jää auki taustalle päälle kuten vielä vuosia sitten. Nykyään jos haluan katsoa tv-sarjan tai leffan niin katson sen netin kautta.

100% sama. Ihan siis sanasta sanaan. Ei nykyään tule mieleenkään edes jättää töllöä auki kun on esim. koneella, sillä ei sieltä tule yhtään mitään katseltavaa/kuunneltavaa. Niin ja lisäksi elokuvissa käynti on jäänyt kokonaan pois. Muistaakseni kill bill 1 on viimeksi tullut teatterissa katseltua. Thank you internet...

 

[Tinke-80]

Kirjojenkin lukeminen on muuttumassa vähitellen tablet ja pad-tietokoneiden ansiosta. Esim amazoni kindle digitaalinen kirja on jo muodostunut erittäin suosituksi laitteeksi ja vielä kun ne tästä vielä kevenevät sekä halpenevat niin eiköhän moni kirjojen aktiivinen lukija vaihda tottumuksiaan normaaleista kirjoista digitaalisiin kirjoihin. Vai mitä mieltä olette?

-Tinke-80

 

[ms.qvist]

Kirjojenkin lukeminen on muuttumassa vähitellen tablet ja pad-tietokoneiden ansiosta. Esim amazoni kindle digitaalinen kirja on jo muodostunut erittäin suosituksi laitteeksi ja vielä kun ne tästä vielä kevenevät sekä halpenevat niin eiköhän moni kirjojen aktiivinen lukija vaihda tottumuksiaan normaaleista kirjoista digitaalisiin kirjoihin. Vai mitä mieltä olette?

En tiedä muista mutta minun on vaikea kuvitella, että vaihtaisin kirjahyllyihini keräämäni kirjat johonkin "vempeleeseen" ja kasaan bittejä, jotka tekevät kirjojen virkaa. Minulle kirja on kokonaisuus, joka käsittää kaiken mitä kansien väliin jää ja todellakin vaikea kuvitella, että jokin "bittikasa" täyttäisi tämän aukon. No, ehkäpä tietokirjojen kohdalla tämä vielä menettelisi mutta vaikea kuvitella, että lukisin vaikkapa Waltaria kindleltä.

Ja oikeastaan sama pätee leffoihinkin. Minulle ne ovat konkreettinen esine, kotelo ja leffa - senpä tähden (toistaiseksi) on vaikea kuvitella, että luopuisin kokoelmastani ja muuttaisin sen esim. kasaksi tavuja kovalevylle, vaikka se kovalevy kulkisi kuinka helposti mukana ja on huomattavasti helpompi käsitellä kuin liki pari kirjahyllyllistä leffoja ja dokkareita.

TV:tä taasen en katso käytännössä laisinkaan kun asunnossani ei ole antennipistoketta, sellaisen saaminen vaatisi remontin ja siihen en jaksa ryhtyä, joten tyydyn toiseen vaihtoehtoon ja olen katsomatta televisiota. Radiota en edes omista, joten se siis siitä.

Kirjat, lehdet ja elokuvat sekä netti riittää täyttämään tarpeeni - toistaiseksi.

vlad.

 

[scholl]

Vai mitä mieltä olette?

-Tinke-80

Ei vaihda. Itselläni on tuhansien kirjojen kirjasto ja muistan aika hyvin, missä mikin kirja sijaitsee ja jos haluan tarkistaa jonkun sitaatin niin muistan aika hyvin oliko oikealla vai vasemmalla sivulla ja about missä vaiheessa kirjaa. Myöskin sen muistan aika hyvin oliko ylhäällä, alhaalla vai keskellä sivua. Kaikki tällainen menee sekaisin noilla Kindle hommilla. Kyllä se on niin, että kirjat ostetaan kirjoina ja nettipelleily on Jatkoaika-tyyppistä toimintaa. Mikään ei ole hauskempaa kuin kierrellä kirjakaupoissa ja tehdä heräteostoksia. Sama on muuten lehtien kanssa. Nettilehdissä tulee luettua paljon suppeammin. Sen sijaan ottaa oikeasti jonkun Financial Timesin tai Handelsblattin käteen tai viikkolehdistä vaikkapa Wirtschaftswochen niin sitä tulee luettua paljon laajemmin asioista.

Itse katson kyllä aika aktiivisesti televisiota. Muistan minä päivinä mikäkin ohjelma tulee. Ei tulisi mieleenkään siirtää sitä touhua nettiin. En käytä edes tallentavaa digiboksia, vaan katson silloin, kun ohjelmat tulevat. Jos ei osu aikatauluuni niin sitten se ohjelma jää näkemättä. Jos ohjelma ei ole niin tärkeä, etten varaa sen katsomiselle aikaa niin silloin se ei ole myöskään niin tärkeä, että minun kannattaisi siihen myöhemminkään aikaa käyttää, vaan mennä elämässäni eteenpäin.

Jotenkin säälittävää meininkiä, jos joutuu esim. televisio-ohjelmia katsomaan netistä. Nykyään on niin hyviä televisioita, että jos haluaa satsata niin ostaa sitten paremman vastaanottimen. Samanlaista pelleilyä netistä/koneelta katsominen kuin niiden touhut, jotka käyttävät kännykän sijaan Skypeä. Kuka hitto haluaa oikeasti jotain nettipuheluita ja huonoa linjaa.

 

[Tinke-80]

scholl: Katsotko tv-sarjat mieluummin suomen television "laadulla" vuoden tai ylikin päästä vai seuraavana päivänä jenkkien lähetyspäivästä 720p laadulla enkkutekstien kanssa? Itse olen tehnyt valintani aikoja sitten ja katson kaikki jenkkisarjat koneeltani.

-Tinke-80

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Oikeastaan ainoa median muoto joka on lähes eliminoitunut taloudestani on sanomalehti.

Helsingissä asuessani totutin itseni Hesari-elämään, jossa aamurutiineihin kuului HS:n lukaisu, pari kuppia vahvaa kahvia ja riittävä määrä voileipiä. Muutin sitten ulkomaille enkä siellä asuessani tilannut minkäänlaisia päivälehtiä kotiin, koska paikallisetkaan eivät tehneet niin. Kaikki uutiset saattoi lukea netistä ja loput satelliitti-tv:stä, joten eipä sanomalehdelle ollut pahemmin käyttöäkään.

Suomeen palattuani sanomalehden tilaaminen tuntui tarpeettomalta, koska ilman oli tottunut mainiosti elämään. Hesarikin oli muuttunut takavuosien pikkuvihjaavasta propagandajulkaisusta saatanallisen painostavaksi yhden totuuden vihervasemmistolaisaviisiksi, joten jätin sitten kyseisen paskapaperin hyvillä mielin tilaamatta.

Mies saa kaiken olennaisen päivittäisinformaation netistä ja satelliittipaketin kanavilta. Muuta tiedonsaantia voi paperimuodossa vielä täydentää tilaamalla välttämättömät perusjulkaisut, kuten Tekniikan Maailman, Suomen Kuvalehden ja Tex Willerin. Duunissa saan lukea mm. talouslehdet, joten informaation tarjonta on yltäkylläistä.

Tästä päästäänkin media-aikakauden keskeiseen paradoksiin. Informaatiota on paljon, sitä on yksinkertaisesti jopa liikaa. Informaatiosta jalostettua eriasteista tietoa on huomattavasti vähemmän. Oikeaan kontekstiin sopivaa relevanttia ja validia tietoa on vielä paljon tätäkin vähemmän, ja siitä kannattaa usein maksaa kuten aina ennenkin.

Kun konsultti hakee bisneksen tueksi tietoa netistä ja painetuista lähteistä, niin usein tällaisessa prosessissa on aikaa todeta ainakin jollakin minimitasolla tiedon reliabiliteetti ja validiteetti. Lopputuloksena voi päättää enemmän tai vähemmän asiantuntevasti, mitä pitää luotettavana ja mitä ei.

Kun uutismassojen ja muun päivittäistiedon peruskuluttaja käyttää muutaman minuutin aikaa uutisten lukemiseen, niin tilanne on kokonaan toinen. Juuri muuta suojaa tavalliselle uutiskuluttajalle väärää informaatiota vastaan ei ole kuin medialukutaito (= arkijärki) sekä lähdekritiikki (= luotan että tällä sivustolla olevat uutiset eivät ole bullshittiä).

Yhtä lailla sanomalehtien aikakaudella ujutettiin faktapohjaisten uutisten joukkoon esimerkiksi poliittista propagandaa, tekstimainontaa ja mitä milloinkin jengille haluttiin syöttää. Median monikanavaistuminen ja jossakin määrin tapahtuva pirstaloituminen ynnä yhteisöllisten medioiden kehittyminen luovat aivan uusia tapoja paitsi jalostaa ja jakaa tietoa, niin myös sumuttaa porukoita näennäistiedolla ja propagandalla. Joskus menneinä aikoina tällaisen tuuban platformina toimivat lähinnä poliittinen lehdistö sekä meilläkin 70-luvun alussa kuvaan ilmestyneet sensaatiolehdet. Nyttemmin informaation ja disinformaation väliset asemalinjat ovat hämärtyneet huomattavasti vaikeammin tunnistettaviksi.

Bottom line: lähdekriittisyys ja medialukutaito ovat tulleet yhä olennaisemmiksi kansalaisen peruskyvyiksi, joita ilman meitä viedään kuin Jutia ja Nupea lentokentällä. Tämä täysin riippumatta siitä, minkälainen mediamix itse kunkin käytössä päivittäin on.

 

[Paul Kemp]

Itse en oikeastaan seuraa perinteistä mediaa juuri yhtään. En lue lehtiä, en katso (urheilun ja heh, txt-tv:n lisäksi) telkkaria oikeastaan ollenkaan ja välttelen netissäkin tiedotusvälineitä lööppeineen parhaani mukaan. Olen huomannut kirjojen olevan itselleni se rakkain tietojen ja tarinoiden lähde, joten en oikeastaan kaipaa yhtään "ajan hermolla" elämistä. Ei vaan kiinnosta paljon paskaakaan.

 

[palle fontän]

Oikeastaan ainoa median muoto joka on lähes eliminoitunut taloudestani on pornolehti.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Oikeastaan ainoa median muoto joka on lähes eliminoitunut taloudestani on pornolehti.

Toisaalta sääli. Pornolehden käyttöliittymä on alalla aivan omaa luokkaansa. Kymmenet tumputukset kokenut divarista tai lehtiroskiksesta poimittu Kalle on kykenevä tuottamaan kokemuksia, joita HD-kuvaksi kokoontuneet pikselit eivät kykene tarjoamaan. Ellei musteisia sormenjälkiä, epämääräisiä roiskuja ja kiehtovaa vintinhajua onnistuta jonakin päivänä digitoimaan oheiskokemuksiksi.

 

[pernaveikko]

En omista televisiota enkä radiota, enkä ole jäänyt kaipaamaan. Luurissa tietenkin olisi radio, mutta sekin vaatisi ne kuulokkeet antenniksi, missä lie luuraavat.

Hesaria tilaan ihan tottumuksesta, vähän turhan vähälle lukemiselle sekin kyllä jää.

 

[Stonewall]

Lienen jonkin sortin konservatiivi median suhteen. Tai miten sen ottaa. Parhaillaankin olen duunikeikalla ulkomailla, joten netin kautta on pakko seurata uutisia, elokuvia ja tv-sarjoja. Mutta kotimaassa luen aamuisin maailman pohjoisinta 7-päiväistä sanomalehteä + viikonloppuisin Hesaria. Enkä varmasti katso tietokoneen naurettavalta ruudulta mitään mitä ei ole pakko, vaan kaiken isolta ruudulta. Leffoissa tulee kieltämättä käytyä nykyään entistä vähemmän, mutta silloin tällöin kuitenkin, sillä jotenkin tykkään elokuvasta kuin elokuvasta enemmän valkokankaalta nähtynä.

Kirjoista en kyllä myöskään luovu, jotenkin naurettava ajatuskin. Ihan tuhansia kirjoja en omista, mutta sen verran monta sataa, että kyllä kai tuota voi kohta jo kirjastoksi sanoa.
Samaten reissussa ollessani kuuntelen spotifyita, mutta kotona soitan edelleen CD-levyjä ja uudet julkaisutkin hommaan taas nykyisin levyinä. Konkreettinen levyn omistaminen on jotenkin paljon mukavampaa, ja koska talouteni ei levyjen ostoon kaadu, niin koen saavani takuun siitä, että musiikin luoja saa osuutensa.

Kieltämättä kuitenkin on jotenkin sen verran uutisten orja, että pitää netistä tarkastaa monta kertaa päivässä tietyt sivut. Kumma juttu. Ennen riitti kun katseli puoli yhdeksän uutiset ja luki aamun lehden. Mikä pakko sitä on kaikkea seurata?

 

[Evil]

Joko olette siirtyneet pois television äärestä vai vieläkö seuraatte passiivisesti telkkarin kautta sarjoja ja leffoja? Mitä veikkaatte, missä vaiheessa peruskäyttäjät siirtyvät pois television äärestä aktiivisiksi kuluttajaksi?

Tässähän haetaan vastakkainasettelua! Minusta tuijottaminen on ihan yhtä passiivista, riippumatta siitä minkä laitteen ruutua tuijottaa.

Niin, ja jos passiivisesta aktiiviseksi muuttumiseen riittää se, että saa päättää milloin ohjelmat katsoo, niin kyllähän faijan hankkima päältä aukeava Panasonic-videonauhuri minutkin vapautti jo vuonna 1981.

Telkkarista katson sen vähän mitä katson - yhdet (Ylen) uutiset päivässä, urheilua sekä joskus satunnaisen leffan. Tietokone toimii tietokoneena. Musiikkini kuuntelen stereoista, kirjat luen paperilta.

 

[mjr]

TV-uutiset ja ajankohtaisohjelmat on jääneet lähes kokonaan pois. Jos haluaa jostakin uutisilmiöstä asiantuntevaa analyysiä, löytyy verkosta blogi tai vastaava sivusto, joka vie valtavirtamediaa 6-0. Netti on mullistanut tiedonvälityksen - parempaan suuntaan.

Muutenkin tv:tä tulee harvoin katsottua, mutta se aika lienee korvautunut lastenhoidolla - illalla sitten nukkumisella. Kirja-addikti olen aina ollut, ja onneksi on työmatkat sitä varten. Jos kysymys ei ole aivan hiljattaisesta ilmiöstä, on kirja edelleen ylivoimaisin väline jonkun asian ymmärtämiseen.

 

[vilpertti]

Mutta miten muut median suurkuluttajat? Joko olette siirtyneet pois television äärestä vai vieläkö seuraatte passiivisesti telkkarin kautta sarjoja ja leffoja? Mitä veikkaatte, missä vaiheessa peruskäyttäjät siirtyvät pois television äärestä aktiivisiksi kuluttajaksi?

-Tinke-80

Muuten sama, mutta leffat katon pitkälti vielä teatterissa...

Tarvittaisiin hyviä laillisia jakelukanavia jotka tarjoavat ihmisille heidän haluamansa tv-sarjat jotta tästä voisi tulla valtaväestön suosimaa touhua. Jenkeissähän näitä jo on, mutta koska Euroopan Liittovaltiohanketta hidastellaan jatkuvasti, eriävien tekijänoikeuskäytäntöjen myötä tuo on vielä toteutumatta paria markkinaa lukuunottamatta Euroopassa.

Itseäni ainakin harmittaisi maksaa näistä tv-korttipaketeista koska niillä ei saa juuri sitä mitä haluaa. Esimerkiksi jonkun maksukanavan NHL-paketti jossa on ympätty kaikkea muutakin kanavaa mukaan ja lopulta omaa suosikkijoukkuetta et kuitenkaan näe kuin muutaman kerran vuodessa. Tämän takia on huomattavasti parempi maksaa digitaalisesta jakelusta se 120 euroa kun sentään näkee omalta joukkueelta 82 runkosarjapeliä ja pudotuspelit.

Sama pätee televisiokanavien suhteen - miksi minun pitää maksaa kanavan muusta tuotannosta jos haluan katsoa vain sarjan tai joitain sarjoja. On paljon reilumpaa, että maksaisin niistä sarjoista joista haluan maksaa.

 

[Rod Weary]

Hesari tulee luukusta, musiikki ostetaan CD:inä, kirjat kirjoina, telkkarista katsotaan livenä uutiset ja tärkeimmät urheilulähetykset. Hömppäsarjat (eli CSI:t ja muut mahdottoman fiksut rikosten selvittäjät) otetaan kovalevylle ja katsotaan, jos jaksetaan. Mikään muu ei ole oikeastaan muuttunut, paitsi leffoja tulee katsottua nykyään ihan äärettömän vähän.

Netti on edelleen meidän perheessä aika pienessä roolissa median jakelijana. Ei ole mitään tarvetta latailla leffoja, sarjoja, saati musiikkia sitä kautta. Nopeana uutiskanavana se toimii tosin teksti-tv:n rinnalla. Lähinnä nettiä käytetään epäsosiaalisen median takia.

 

[finnjewel]

Onhan nuo omatkin tavat muuttuneet:

Uutisia seuraan lähinnä aamu-tv:stä sekä työmatkoilla radiosta. Johtuu osittain myös siitä, että monet ulkomailla vietetyt vuodet ovat aiheuttaneet suomen kielen kuulemisvajeen, joka radio Suomea seuraamalla tyydyttyy (vaikka potaskaakin siellä puhuvat paljon). Musiikkikanavia tai ylipäänsä musiikkia erikseen ei enää juuri tule kuunneltua, koska aika vaan ei yksinkertaisesti riitä.

Teksti-tv sekä varsinaisesta telkkarista että internetistä on ehkä toiseksi tärkein uutiskanava. Töissä on mahdollisuus seurata nettiuutisia muutenkin; radiota taas ei viitsi töissä kuunnella, koska se tunti aamuin illoin autossa riittää.

Urheilun tai elokuvien katsominen internetistä ei ole houkuttelevaa, koska makuuasento on aivan välttämätön kotioloissa. Lisäksi kanavapujottelu on päällekkäisten mielenkiinnon kohteiden takia niin olennaista, että mitkään ihme viritykset läppäristä telkkariin eivät houkuttele. Nykyinen kake on tämän takia jo niin kulunut, että kohta on pakko hankkia uusi.

Myös ohjelmien tallennus on jäänyt viime vuosina tyystin pois kuvioista, lisää ohjelmia tulee koko ajan, eikä tallennuksia kuitenkaan ehtisi katsoa.

Monet elokuvat tulee nykyään katsottua pätkissä, koska ne tulevat jatkuvina uusintoina. Ei niin väliä näkeekö ensin lopun, alun vai keskikohdan.

Tv-sarjojen seuraamiseen boksit ovat minulle ainoa vaihtoehto, mutta niitäkään ei ehdi katsoa kuin lomalla ollessa. Varmaan parikymmentä boksia odottaa hyllyssä vuoroaan.

 

[scholl]

scholl: Katsotko tv-sarjat mieluummin suomen television "laadulla" vuoden tai ylikin päästä vai seuraavana päivänä jenkkien lähetyspäivästä 720p laadulla enkkutekstien kanssa? Itse olen tehnyt valintani aikoja sitten ja katson kaikki jenkkisarjat koneeltani.

-Tinke-80

Katson sen maan telkkarista, mistä sinä päivänä satun olemaan. Mitä hemmetin merkitystä sillä on, koska se Jenkeissä esitetään, jos en siellä ole. Tässä ei ole kyse mistään urheilukilpailusta, jossa pitää nähdä suoralähetys. Kakkoselta tulee 80 luvun Matula-jaksoja uusintana torstaisin ja ne ovat parempia kuin suurin osa nykytelevisio-ohjelmista. Hyvä ohjelma ei mene vanhaksi.

 

[teemu73]

Minä olen pitkälti vanhan liiton jäärä, joka ei kovin helpolla luovu hyviksi todetuista systeemeistä.

TV-ohjelmat katson tv:stä. Osa tosin vasta tallennuksen jälkeen, koska A) kelaamalla mainokset yli säästää aikaa, ja B) pieniä lapsia pyörii ympärillä toisinaan niin aktiivisesti ettei live-katselusta tule mitään. TV:stä katson silti. Jos joku tärkeäkin ohjelma jää väliin, niin melko väljähtyneeltä maistuu sen katsominen jostain Areenasta myöhemmin. On mulla kyllä kaikista supertärkeistä ohjelmista (eli lähinnä lätkämatseista) varmuuskopiot ulkoisella kovolla, mutta jos haluan niitä katsoa niin sekin tapahtuu dvd-soittimen ja tv:n kautta.

Kirjat luen kirjoina ja lehdet lehtinä. En osaa kuvitellakaan, että tihrustaisin jotain opusta tietokoneruudulta.

Musiikit kuuntelen cd:ltä. Latasin kyllä joskus puhelimen täyteen kaikkea musaa, mutta eipä ole tullut kuunneltua. Samoin yhdellä kovolla makaa tuhansia biisejä jo seitsemättä vuotta, mutta ei niitä sieltä ikinä kuuntele.

Radion kuuntelu on sentään sen verran muuttunut, että etenkin töissä kuuntelen nettiradiota. Toisaalta tämä on sikälikin pakollinen toimenpide, että normi-radiossa ei ole yhtäkään kanavaa mitä jaksaisi edes yhden päivän kuunnella. Poikkeuksena Merisään kiekkokierros, jonka kuuntelen kotona perinteisen keittiöradion kautta.

Netti on meillä ainoastaan laskunmaksuja, veikkauksen pelejä, jatkoaikaa ja jotain muuta joutavaa varten. Sosialistiset mediat ei nappaa kuitenkaan yhtään.

 

[scholl]

Niin, ja jos passiivisesta aktiiviseksi muuttumiseen riittää se, että saa päättää milloin ohjelmat katsoo, niin kyllähän faijan hankkima päältä aukeava Panasonic-videonauhuri minutkin vapautti jo vuonna 1981.

Kyllä aktiiviseksi muuttumiseen riittää jo se, että on hyvä muisti tai vaihtoehtoisesti tv-lehti, josta ympyröi ne ohjelmat, mitä seuraa ja pitää sohvapöydällä sen päivän ohjelman auki. Netti on tosin helpottanut siinä, että nyt tietää paremmin, mitä eri kanavilta tulee. Aikanaan kun oli vähän kanavia niin pystyi katsomaan Hesarin takakannesta. Sitten 1995 kun hommasin kaapeliboxin niin en tiennytkään kanavien ohjelmatietoja, kun kaikilla hyvillä kanavilla ei ollut edes teksti tv:itä. Otin vain kaikki kanavapaketit ja katsoin passiivisesti. 1997 Saksassa tilanne parani ja muutuin jälleen aktiivisesti, kun tuli apuun tosiaan TV Spielfilm -lehti, jonka ostin aina lehtimyymälästä. Siellä oli joku 30-40 kanavaa kämpälläni ja kun ympyröin lehdestä aina kahdeksi viikoksi ohjelman niin olin aktiivinen kuluttaja ja jouluksi sain kaiken lisäksi Verona Feldbusch -tarroja.

 

[Evil]

Katson sen maan telkkarista, mistä sinä päivänä satun olemaan. Mitä hemmetin merkitystä sillä on, koska se Jenkeissä esitetään, jos en siellä ole. Tässä ei ole kyse mistään urheilukilpailusta, jossa pitää nähdä suoralähetys. Kakkoselta tulee 80 luvun Matula-jaksoja uusintana torstaisin ja ne ovat parempia kuin suurin osa nykytelevisio-ohjelmista. Hyvä ohjelma ei mene vanhaksi.

Nyt olen kyllä jyrkästi samaa mieltä. Tai siis olisin, jos sarjoja edes seuraisin. Ei kaikkea ole pakko nähdä heti ja ekana. Ihmisen luonteenpiirteisiin tulisi lukeutua myös kärsivällisyys. Aika moni asia sitä paitsi tuntuu vielä paremmalta, kun sitä on aikansa odotellut. Kuopiolaisetkin sen tietää, ne ei laakase heti vaan naattii eka.

 

[scholl]

Tästä päästäänkin media-aikakauden keskeiseen paradoksiin. Informaatiota on paljon, sitä on yksinkertaisesti jopa liikaa.

Tuossa on selkeä ongelma. Mitä enemmän informaatiota niin sitä enemmän ihmiset lukevat aina siitä samasta, itseään kiinnostavasta aiheesta. Se tappaa vähän luovuutta. Ennen jolloin oli vain joku yksi lehti niin se luettiin aina kannesta kanteen ja saatiin informaatiota laajemmin. Niinpä on hyvä tehdä kuten Alf Rehn kehottaa kirjassaan ja perehtyä johonkin ihan itselle tuntemattomaan teemaan. Lukea vaikka mahdollisimman paljon, mitä löytyy Googlen avulla tai tehdä niinkuin joku hänen tuttunsa ja ostaa lentokoneeseen/junaan/laivalle kiskalta jotain lehtiä, jotka ovat aivan eri aiheisia kuin mistä on normaalisti kiinnostunut. Lukea vaikka kaikki mahdollinen puutarhanhoidosta tai taiteesta jne. Itse ostan joskus kirjoja hyvinkin kummallisista aiheista. Se on sellaista leppoisaa lukemista ennen nukkumaanmenoa, mutta laajentaa näkemystä yhteiskunnasta. Luen myös kirjoja hyvin erikoisista ihmisistä. Tänä aamuna seitsemän aikaan heräsin lukemaan kirjaa Devilfish -pokerinpelaajasta, joka kertoo siinä lähinnä vain rikoksista ja turpaanvetämisestä. Viime päivinä luin kirjan, joka oli kirjoitettu Oprahista ja olen lukenut myös monista muista erittäin kummallisista tyypeistä.

 

[Jj]

O tempora, o mores

Meillä taas on usein sekä kone että tv auki samaan aikaan. Luonto kiittää. Tosin Facebook on todellakin muuttanut tilannetta "pahempaan päin". Ennen tietokone oli useammin poissa päältä, vain erilaisten pelien tai muiden tapahtumien kommentoimista varten saatoin käyttää molempia samaan aikaan. Taloudessani lisääntyneet ostokanavat vaikuttavat myös, joku valioliigan peli voi olla viikonloppuisin taustalla kun tekee muuta.

-Elokuvissa käynti on hiipunut yhtäältä lipun hintojen takia, toisaalta elokuvakanavien ja edullisten dvd:n takia.

-Kirjoja ostin juuri viime viikolla. Osan valitsin jopa kansien perusteella. (Game of thrones alkuperäinen vs. suomennos) Koska minulla ei ainakaan vielä ole iPadia, ei niille ole käytännössä vaihtoehtoa. Voi olla että sen hankinnan jälkeen käy kuten Topfieldin ja FBn kanssa, eli paluuta ei ole.

-Sanomalehti tulee, mutta koska aamulla en ehdi sitä lukea ja päivän feedeistä tulee samat asiat, on sen kohtalo vaakalaudalla.

-Netistä tulee harvemmin katsottua ohjelmia, joskus töissä on areenan ajankohtaisohjelma päällä toiselle korvalle. Uusintojen ja tallentavan boxin ansiosta ei enää olla sidottuna aikaan tai paikkaan. ESPN Americasta jouduin luopumaan, eli NHL olisi tarkoitus tosin ostaa seuraavaksi suoraan netin kautta.

-LP/CD-levyjen kuuntelu stereoissa on siirtynyt tietokoneelle ja korvanappeihin. En muutenkaan tykkää luukuttaa kerrostalossa, nappeihin saa volaa tarpeeksi olematta mulkku.

Dis/Informaatiota ja viihdettä tulee tosiaan nykyään enemmän kuin ehtii tai olisi terveellistä ottaa vastaan. En yhtään ihmettele että jotkut ovat mielummin kokonaan ilman jatkuvaa ärsyketulvaa. Paremminkin voisi aikansa käyttää..

 

[Creed Bratton]

Hesari tulee luukusta, musiikki ostetaan CD:inä, kirjat kirjoina, telkkarista katsotaan livenä uutiset ja tärkeimmät urheilulähetykset. Hömppäsarjat (eli CSI:t ja muut mahdottoman fiksut rikosten selvittäjät) otetaan kovalevylle ja katsotaan, jos jaksetaan. Mikään muu ei ole oikeastaan muuttunut, paitsi leffoja tulee katsottua nykyään ihan äärettömän vähän.

Netti on edelleen meidän perheessä aika pienessä roolissa median jakelijana. Ei ole mitään tarvetta latailla leffoja, sarjoja, saati musiikkia sitä kautta. Nopeana uutiskanavana se toimii tosin teksti-tv:n rinnalla. Lähinnä nettiä käytetään epäsosiaalisen median takia.

Itsellä on aika samanlaiset median kulutustavat kuin Leonilla. No Hesaria ei tule luukusta vaan erinäisistä syistä luen sen digihesarina faijan tunnuksilla yleensä duunipäivän aikana. Ja CD levyt ovat vaihtuneet Spotifyn premiumiin, mutta muuten enimmäkseen kattelen digiboksilta ohjelmat tallennettuina ja uutiset ihan suorana.

Leffoja en itsekään nykyään lähes koskaan osta tai vuokraa, en myöskään lataa netistä vaan lähinnä tallennetaan digiboksille tv:stä tulevat ja katsellaan, kun huvittaa.