Kun matsi oli ns. aktiivisen pelin ulkopuolella eli pojat lähinnä yhteisestä sopimuksesta tiputtivat hanskansa niin 2 tai jopa 3 peliä voisi olla mahdollista. Kurinpitoseriffi voi tulkita sen ns. showtappeluiden kategoriaan, kuten taannoisen Lostedin matsin talonmies Pikkaraista vastaan...
Tosin 1:llä on ylivoimaisesti matalimmat kertoimet minunkin papereissa.
Tuskinpa suomalaisessa jääkiekkopäätännässä nyt sellaista puusilmää edes löytyy, joka vertaisi seuraavia kahta tapausta keskenään:
Lostedt - Pikkarainen: Pojat harrastavat mussutusta alkulämmittelyssä. Matikainen tällää ihmiskuulan kehiin heti avausviisikkoon, ja tämä vastaa huutoon tiputtamalla kintaat heti kiekon pudottua jäähän alkaen yksipuolisen takomisen. OR pamahtaa ajassa 0:03. Tavoite saada IFK:n ykkösmaalintekijä pois heti kättelyssä ei onnistu, sillä Pikkarainen kirjaa jalasta roikkumisesta ainoastaan 2+10. Myöhemmin sama mies ratkaisee koko matsin IFK:lle.
Kuusisto - Jouhkimainen: Ottelun toisessa erässä tuomaritoiminta lipsahtaa hanskasta, ja maalivahdit ovat vuorollaan kumossa kentän molemmissa päädyissä. SaiPan neloskentän laituri, Miikka Jouhkimainen, käy hieman erän puolivälin jälkeen rouhaisemassa ässämaalivahti Kilpeläisen kumoon. Tästä Kuusisto ottaa lämpöä, ja vetäisee Jouhkimaiseen mojovan taklauksen. Jouhkimainen taas kuumenee tästä, ja hetken päästä kintaat ovat tantereessa. Seuraa nyrkkihippanen, joka päättyy Kuusiston komeaan, puhtaalla vasurilla maustettuun täyskaatoon.
Tietysti, jälkimmäisessä voidaan toki miettiä, oliko Jouhkimaisen tempaus tarkoitushakuinen ratkaisu saada Ässien avainmies pois pelistä. Toisaalta on hyvä muistaa, että tuolloin kentällä oli Ässien hyökkäysketjuista nelonen, eli Sillanpää-Pellinen-Huhtanen. Kauheasti muita yhtäläisyyksiä näihin ei kyllä millään logiikalla pysty vetämään.