Matti Hagman -Stadin kingi

[Jameson]

Kirjasta

Sain perjantaina kirjan käsiini ja silloin aloitin lukemisen. Moni on täällä kehunut kirjaa, mutta itse en kyllä tuosta Marko Lempisen kirjoitustyylistä pidä lainkaan. Hän tekee Hakista puolijumalan tuossa kirjassaan, mistä en pidä. Jokaisen asian Hakki tekee aivan ylivertaisella taidolla!!! En ole ikinä tykännyt tälläisistä sankaritarinoista, mutta hyvä jos jollekkin uppoaa.

Vika on kirjan kirjoittajassa, ei kirjan päähenkilössä. Hakki oli aikansa supertähti, siitä ei kahta sanaa. Kaiken arvostuksensa ansaitsee, mutta neutraalimpi kirjoitustyyli olisi ollut suotavaa. :)

 

[Sinner]

Sain perjantaina kirjan käsiini ja silloin aloitin lukemisen. Moni on täällä kehunut kirjaa, mutta itse en kyllä tuosta Marko Lempisen kirjoitustyylistä pidä lainkaan.

Lempinen kirjoittaa kuten normi 7. luokkalainen kirjoittaa äidinkielen ainetta saaden 8-. En ole vielä ehtinyt aloittamaan kirjaa, mutta heti kun selvisi kirjoittaja, niin odotusarvo latistui olemattomiin. Jo Veikkaajasta Lempisen paskajutut ovat raivostuttavaa luettavaa.

Kerrankin sain isälleni ostettua sellaisen isänpäivä lahjan, jonka näin oikeasti kolahtavan. Faija lopetti kausikorttinsa siihen päivään, kun Hakki laitettiin Reippaaseen. On edelleen kannattaja, mutta "Kaikkea paskaa en ala nielemään".

 

[kovalev]

Hesarin arviossa noin viikko sitten kirjoitettiin, että on lukijan arvioitavissa, onko kirjassa liikaa "hehkutusta". Yllä olevien kommenttien perusteella näin saattaa hyvinkin olla.
Joka tapauksessa kirja on varauksessa kirjastosta ja tulee varmasti luettua; Hakki on kiinnostava persoona ja olihan mies ilman värilasejakin superlahjakas urheilija.

 

[Jameson]

Lempinen kirjoittaa kuten normi 7. luokkalainen kirjoittaa äidinkielen ainetta saaden 8-. En ole vielä ehtinyt aloittamaan kirjaa, mutta heti kun selvisi kirjoittaja, niin odotusarvo latistui olemattomiin. Jo Veikkaajasta Lempisen paskajutut ovat raivostuttavaa luettavaa.

Joo, kieltämättä itellekkin tuli mieleen omat ainekirjoitukset juurikin yläasteella. En ymmärrä, miksi juuri hänet on palkattu näinkin hienon urheilijan elämänkerran kirjoittajaksi. Varmasti olisi löytynyt jo lähtökohtaisesti parempia kirjoittajia. Kai nuo Hakin nykyiset duunit vaikuttavat tähän, kun IS:ssä vissiin jotain kolumneja tekee.

 

[Apassi]

Hesarin arviossa noin viikko sitten kirjoitettiin, että on lukijan arvioitavissa, onko kirjassa liikaa "hehkutusta".

Kyllähän tuosta kirjasta kieltämättä se kriittinen näkemys puuttui lähes täysin. Kyllähän siinä kirjassa ikävistäkin asoista kirjoitettiin, kuten alkoholismista, mutta sekin kerrottiin vähän siinä valossa, että alkoholismi on automaattinen seurannainen starana olemisen taustalla.

Yksi asia, joka kirjaa lukiessa tuli mieleen oli se, että Hagmanin Edmontonista paluun jälkeen hänellä oli nälkää sekä halua näyttää sekä joukkueen liiderinä johti HIFK:n legendaariseen 1983 mestaruuteen. Tämän jälkeen Hakki edelleen dominoi pistepörssiä, mutta kuten kirjassakin annettiin ymmärtää, että Hakilta loppui motivaatio 80-luvun puolivälissä viettää urheilullista elämää/treenata tosissaan, koska oli SM-liigassa niin ylivoimainen pelkillä pohjillaan ja lahjoillaan. Voitontahtoa häneltä löytyi edelleen, mutta mestaruus karttoi tämän jälkeen Hagmania ja HIFK:takin 1998 vuoteen asti. Miten suuri vaikutus sillä oli, että joukkueen ehdoton johtaja veteli harjoittelun yms. lähinnä puolivaloilla, jos vertaa esimerkiksi HIFK:n nykyiseen johtajaan Ville Peltoseen. Toki myös joukkueen rakennus Mobergin johdolla oli jäänyt ajastaan jälkeen. Miten suuri vaikutus Hagmanin käytöksellä ylipäätänsä oli siihen, että HIFK:sta tuli ylimielinen kukonpoika, jota mestaruus karttoi niin kauan? Yksittäisiä ajanjaksoja lukuunottamatta edarius edelleen aina pyrkii takaisin HIFK:n pukukoppiin. Ylimielinen asenne joukkueeseen jäi, vaikka voittamisen kulttuuri oli tipotiessään. Paha yhdistelmä.

 

[Viltsu]

Kyllähän tuosta kirjasta kieltämättä se kriittinen näkemys puuttui lähes täysin. Kyllähän siinä kirjassa ikävistäkin asoista kirjoitettiin, kuten alkoholismista, mutta sekin kerrottiin vähän siinä valossa, että alkoholismi on automaattinen seurannainen starana olemisen taustalla.

Yksi asia, joka kirjaa lukiessa tuli mieleen oli se, että Hagmanin Edmontonista paluun jälkeen hänellä oli nälkää sekä halua näyttää sekä joukkueen liiderinä johti HIFK:n legendaariseen 1983 mestaruuteen.

Kirja ei valota(en ainakaan muista mainintaa), saiko Hakki tarjouksia muista NHL-seuroista Edmontonin kausien jälkeen. Olihan Hakki tosin tehnyt päätöksen palata HIFK:hon jo loppukauden 1981-82 aikana, kuten kirjakin kertoo. Mutta on kiinnostavaa pohtia, millainen olisi Hakin historia, jos hän olisi siirtänyt paluutaan Suomeen ja jäännyt NHL:ään. Oilersissa toki olisi paikka ollut, mutta se ei kunninahimoista sentteriä tyydyttänyt. Olisiko Hakki nyt Stanley Cup-voittaja, jos olisi tyytynyt pienempään rooliin Gretzkyn takana?

 

[Salama15]

Olisiko Hakki nyt Stanley Cup-voittaja, jos olisi tyytynyt pienempään rooliin Gretzkyn takana?

Itsekin kirjaa lukeneena; jotenkin on kovin vaikea uskoa, että asia olisi ihan näin mustavalkoinen => suomalainen kaveri NHL:ssä ei saa haluamaansa roolia liigan kovimman sentterin takana, joten päättää palata Suomeen ja HIFK:n riveihin pelaamaan suolarahoilla siitä mitä NHL:ssä oli mahdollisuus tienata? Eikä edes selvitä olisiko joku toinen jengi kiinnostunut palkkaamaan hänet riveihinsä? OK, ajat oli toiset, mutta aika uskomattomalta tuo kuulostaa.

Ja komppaan myös Apassia => Hakki on taatusti yksi niistä joiden jäljiltä tuo ns. edarimeininki HIFK:n koppiin syntyi ja jäi muhimaan... Hakin lahjoilla ja nykyisen kapteenin asenteella Nordiksen katossa olisi aivan varmasti useampi viiri!

 

[hemmo_1973]

Itsekin kirjaa lukeneena; jotenkin on kovin vaikea uskoa, että asia olisi ihan näin mustavalkoinen => suomalainen kaveri NHL:ssä ei saa haluamaansa roolia liigan kovimman sentterin takana, joten päättää palata Suomeen ja HIFK:n riveihin pelaamaan suolarahoilla siitä mitä NHL:ssä oli mahdollisuus tienata? Eikä edes selvitä olisiko joku toinen jengi kiinnostunut palkkaamaan hänet riveihinsä?

Aika kuultaa muistot ja asioilla on varmasti monta puolta, mutta kyllähän toi hiukan omituiselta kuullostaa. Käsitykseni mukaan NHL oli tuolloinkin kaikista arvostetuin liiga ja jos näyttöjä on, joku toinen seura olisi tuolloinkin antanut reilun mahdollisuuden. Vastaavia esimerkkejä on usean tuon ajan suomalaispelaajan toimesta.

Henkilökohtaisesti en aio kirjaa hankkia - hieno pelaaja, mutta hiukan noissa kirjan kuvailuissa nostetaan jalustajalle sellaisia asioita, jotka ovat täysin epärelevantteja. Hakki aukoi Räikköselle päätään ja käyttäytyi diivamaisesti nuorempia pelaajia kohtaan jne. Joo, mutta mitä sitten?

 

[fakiiri]

Itsekin kirjaa lukeneena; jotenkin on kovin vaikea uskoa, että asia olisi ihan näin mustavalkoinen => suomalainen kaveri NHL:ssä ei saa haluamaansa roolia liigan kovimman sentterin takana, joten päättää palata Suomeen ja HIFK:n riveihin pelaamaan suolarahoilla siitä mitä NHL:ssä oli mahdollisuus tienata? Eikä edes selvitä olisiko joku toinen jengi kiinnostunut palkkaamaan hänet riveihinsä? OK, ajat oli toiset, mutta aika uskomattomalta tuo kuulostaa.

Hakki olisi halutessaan voinut jäädä Edmontoniin ja olla kakkos-kolmossentterinä voittamassa Stanley Cupia. Varmasti myös jostakin toisesta jengistä olisi mesta löytynyt. Mutta pitää muistaa, että Edmontonin keikka oli Hakille jo toinen visiitti Pohjois-Amerikkaan. Hakin luonne on siinäkin mielessä hankala, että hän halusi olla joukkueensa ykköstähti. NHL:ssä se ei välttämättä olisi toteutunut, missään joukkueessa. Siksi oli mukavampi tulla Stadiin, jossa sai olla päällikkö kentällä ja sen ulkopuolella.

Mitä tulee rahapuoleen, liksoissa NHL:n ja SM-liigan ero 1980-luvulla oli ihan erilainen kuin mitä se on ollut 1990-luvun alkupuolen jälkeen. Hakki ei todellakaan skulannut IFK:ssa millään suolarahoilla, hän pelasi erittäin kovalla liksalla, eikä ero NHL-liksoihin ollut mitenkään karmean iso.

Toinen hyvä esimerkki tästä liksa-asiasta on Hannu Virta. Hän löi itsensä läpi NHL:ssä Buffalossa, mutta palasi neljän kauden jälkeen suorittamaan intin. Virta ei sitten palannutkaan Pohjois-Amerikkaan, hän sai Turusta liki saman liksan kuin mitä olisi NHL:stä saanut.

Liksat änärissä nousivat vasta 1990-luvulla, pääasiassa vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Reijo Ruotsalainen tienasi Sveitsissä saman mitä hän olisi saanut NHL:ssä, Esa Tikkanen olisi 1990-luvun alussa tienannut Sveitsissä jopa enemmän kuin mitä hän Edmontonissa tienasi. Tiki sai hirvittävän tarjouksen Luganosta, mutta hän halusi jäädä Pohjois-Amerikkaan.

Ja hauskana anekdoottina kerrottakoon, että Carl Brewer pelasi IFK:ssa käyvällä NHL-tason liksalla!

 

[Rod Weary]

Lempinen kirjoittaa kuten normi 7. luokkalainen kirjoittaa äidinkielen ainetta saaden 8-. En ole vielä ehtinyt aloittamaan kirjaa, mutta heti kun selvisi kirjoittaja, niin odotusarvo latistui olemattomiin.

Naulan kantaan! Olen lukenut kirjan nyt puoleenväliin ja olen melko pettynyt lukemaani. Olin aikeissa antaa juuri tuon ainekirjoituskommentin. "Matti pelaa jääkiekkoa, vaikka on hyvä missä vaan. Matti on hyvä jääkiekossa, ellei jopa paras. Matti pelasi hyvän kauden ja voitti pistepörssin. Ammi teki taas hyvää ruokaa koko porukalle. Mattia janotti, sitten Matti voitti taas pistepörssin. Kaupungillakin tapahtui jotain, mutta ei puhuta nyt siitä. Kurriakin harmitti Edmontonissa."

Sääli, että tällaisesta kiekkolegendasta piti tehdä näin kökkö muistelmateos. En suosittele lukemaan peräkkäin tätä ja Fleuryn kirjaa. Pakko-ostoshan tämä oli silti.

 

[Alamummo]

Sääli, että tällaisesta kiekkolegendasta piti tehdä näin kökkö muistelmateos. En suosittele lukemaan peräkkäin tätä ja Fleuryn kirjaa. Pakko-ostoshan tämä oli silti.

Luulisi, että Hakki muistaisi kaikesta ördäämisestään huolimatta yhtä ja toista urheilu-uraltaan. Mielestäni kirjasta olisi tullut paljon antoisampi, jos hänen olisi todella annettu muistella tapahtumia uransa varrelta ja osaava toimittaja olisi vain kirjoittanut ne detaljeineen luettavaan muotoon - juuri kuten tuossa Fleuryn elämänkerrassa on tehty. Tässä on selvästi hukattu momentum laadukkaan ja mielenkiintoisen urheiluaiheisen kirjan tekoon ja vaan haluttu saada se joulumyyntiin. Hakki on persoonana värikäs ja mielenkiintoinen, mutta toimittaja on vesittänyt koko homman. Keppiä Lempiselle!

 

[tumba17]

Mielestäni kirjasta olisi tullut paljon antoisampi, jos hänen olisi todella annettu muistella tapahtumia uransa varrelta ja osaava toimittaja olisi vain kirjoittanut ne detaljeineen luettavaan muotoon - juuri kuten tuossa Fleuryn elämänkerrassa on tehty.

Alamummon kanssa samaa mieltä. Tosin, itselleni jäi kirjasta hiukan sellainen fiilis, että Hakki ei ollut edes kovin kiinnostunut kertomaan tarinoita. Suurin osa kirjan jutuista on perua muiden ihmisten haastatteluista ja kommenteista. Ei mennyt kirja korkealle meikäläisen listoille urheilijoista, mm. Fleuryn ja Agassin kirjat ovat ihan toista luokkaa.

 

[Rod Weary]

Ei mennyt kirja korkealle meikäläisen listoille urheilijoista, mm. Fleuryn ja Agassin kirjat ovat ihan toista luokkaa.

Eikä meikäläisen, sain eilen luettua loppuun. Olen oikeastaan suunnattoman pettynyt lopputulokseen. Kirjassa oli sähinää ihan äärimmäisen vähän. Penan kanssa kipinät sinkoilivat vissiin sen verran, että niistä riitti kirjaankin muutama kappale.

 

[Viltsu]

Hakki olisi halutessaan voinut jäädä Edmontoniin ja olla kakkos-kolmossentterinä voittamassa Stanley Cupia. Varmasti myös jostakin toisesta jengistä olisi mesta löytynyt. Mutta pitää muistaa, että Edmontonin keikka oli Hakille jo toinen visiitti Pohjois-Amerikkaan. Hakin luonne on siinäkin mielessä hankala, että hän halusi olla joukkueensa ykköstähti. NHL:ssä se ei välttämättä olisi toteutunut, missään joukkueessa. Siksi oli mukavampi tulla Stadiin, jossa sai olla päällikkö kentällä ja sen ulkopuolella.

Mitä tulee rahapuoleen, liksoissa NHL:n ja SM-liigan ero 1980-luvulla oli ihan erilainen kuin mitä se on ollut 1990-luvun alkupuolen jälkeen. Hakki ei todellakaan skulannut IFK:ssa millään suolarahoilla, hän pelasi erittäin kovalla liksalla, eikä ero NHL-liksoihin ollut mitenkään karmean iso.

Toinen hyvä esimerkki tästä liksa-asiasta on Hannu Virta. Hän löi itsensä läpi NHL:ssä Buffalossa, mutta palasi neljän kauden jälkeen suorittamaan intin. Virta ei sitten palannutkaan Pohjois-Amerikkaan, hän sai Turusta liki saman liksan kuin mitä olisi NHL:stä saanut.

Liksat änärissä nousivat vasta 1990-luvulla, pääasiassa vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Reijo Ruotsalainen tienasi Sveitsissä saman mitä hän olisi saanut NHL:ssä, Esa Tikkanen olisi 1990-luvun alussa tienannut Sveitsissä jopa enemmän kuin mitä hän Edmontonissa tienasi. Tiki sai hirvittävän tarjouksen Luganosta, mutta hän halusi jäädä Pohjois-Amerikkaan.

Ja hauskana anekdoottina kerrottakoon, että Carl Brewer pelasi IFK:ssa käyvällä NHL-tason liksalla!

No tämähän on totta joka sana.

Lisäksi muistuu mieleen Pekka Rautakallio, joka sai Calgary Flamesin pomoilta sopimustajouksen keväällä 1982, johon Rocky olisi itse saannut kirjoittaa palkkasumman. Rautakallio ei kirjoittanut sopimukseen mitään vaan palasi Suomeen ja IFK:hon.

Hagmanista vielä sen verran, että juuri varmaan Hakin luonne toi hänet takaisin Suomeen ja NHL sai jäädä. Kuten Hakki kirjassa toteaakin, hän eli kiekkoilullisesti parasta aikaansa vuosina 1982-85. Voitti SM-liigan pistepörssin kolmesti peräkkäin.

Kirjassa jäi harmittamaan etenkin se, että maajoukkueajat jätettiin liki kokonaan ilman huomiota. Hakki kuitenkin pelasi neljät MM-kisat, yhdet olympiakisat ja kolme Canada Cupia.