Omaan aikaansa suhteutettuna Hakki oli ehdottomasti paras sentteri Suomenmaassa. Pelinluku yhdistettynä pehmeisiin käsiin, selässä oleviin lisäsilmiin ja rajattomaan itseluottamukseen teki tuhoisaa jälkeä. Itse muistan erään paikallismatsin jostain 70-luvun alusta. Jokerit oli juuri siirtynyt 4-2 johtoon, eikä aikaa ollut jäljellä kuin pari minuuttia. Takanani istui pikkukundi (IFK), jonka kanssa oltiin kuittailtu toisillemme koko matsin ajan. Kun tuulettelin maalia, kundi hoki itku kurkussa: kyllä Masa vielä tasoittaa, kyllä Masa vielä tasoittaa...ja saatana, tasoittihan se Masa. Se oli ihan Hakin ensimmäisiä kausia, äijä oli vielä sellainen hontelo, pitkälettinen nuorukainen. Taitonsa Hakki näytti kyllä heti kun edustukseen nousi, ja monen paikallisen jälkeen sai lähteä hallilta pää painuksissa, usein Hakin ansiosta.
Muistan Edmontonin GM:n sanoneen Hakista, että Hagmanin pitäisi päättää, haluaako hän olla jääkiekkoilija Edmontonissa, vai palomies Helsingissä. Mitä sitten lieneekään tarkoittanut?
Kirja menee ehdottomasti hankintaan, tilaa on muiden lätkäkirjojen vieressä (lukeekohan Joulupukki Jatkoaikaa?)