Kiitokset jälleen vinkeistä kaikille. Tuttuun tapaan kaikkea ei ehditty, mutta osa menee korvan taakse seuraavia reissuja varten.
Kiepsautimme Vääksyyn Pulkkilanharjun kautta, ja varsin vaikuttava tienpätkä kyseessä on. Harmittavasti about koko viikon ainoa pilvinen päivä sattui juuri, mutta kaunistahan tuolla silti oli.
Vanha Vääksy oli erittäin kiva paikka. Kahden ison järven kannaksella on tietenkin puitteet jo luonnon puolesta viimeisen päälle, mutta myös säästyneet ja asutut puutalot, kanava-alue, panimon terassi sekä lukuisat kahvilat tekivät vaikutuksen minuun. Paikallinen yrittäjyys ja toimeliaisuus on aina positiivista. Ei Vääksyn kyläpahasessa viikkokausia matkailisi ilman mökkiä, mutta suosittelen ehdottomasti ottamaan yön, tutustumaan alueen historiaan, viettämään iltaa panimon tai Wine & Cafe Jokirannan jokiterassilla ja vierailemaan erityisesti ihastuttavassa Ranskalaisessa kyläpuodissa. Niin, ja se uusi Vääksy ei eroa keskiverrosta maalaistaajamasta millään tapaa, mutta vielä kerran - onpa vain aivan jumalattoman hienolla paikalla tämä kylä ja kuntalaisilla todella hienot fasiliteetit käytössään. Maantieteestä ja historiasta voisi tässä yhteydessä kirjoitella vaikka mitä, mutta totean nyt vain, että googlatkaa ja menkää käymään, jos ette ole ennen käyneet.
Ajelimme Vierumäen ja Jaalan kautta Kouvolaan eli pieniä teitä pitkin edettiin aina niin pitkälle, että pahimmillaan kahta autoa ei saanut mahtumaan rinnakkain. Jaalan näkötornille edettiin nimittäin aika perinteistä mökkitietä pitkin. Vaan olihan tuo syrjähyppy sen arvoinen, mitä maisemiin tulee! Lisäksi matkalla poikettiin piha- ynnä autotallikirppiksillä, joita ei isoilta teiltä bongaa. Kiireetön siirtyminen.
Kouvola jäi valitettavan pintapuoliseksi sikäli, että kävimme tyttäreni kanssa salilla ja sitten lähdimmekin syömään keskustaan koko porukalla. Aamulla torille, antikvariaattiin ja kohti Loviisaa. Tämä oli varsinkin siksi harmi, että paperiteollisuuden rahanhajusta huolimatta Kuusankosken taajama vaikutti peräti viihtyisältä, ja siellä olisi sijainnut suht tuore panimoravintolakin, joka nyt jäi käymättä kokonaan. Kouvolaan on palattava jo Verlan ja Repovedenkin vuoksi, mutta myös siksi, etten usko kaupungin henkiseen harmauteen keskustan massiivisista kerrostalokomplekseista huolimatta.
Loviisaan köröteltiin päiväseltään. Vanha kaupunki on hieno ja Tuhannen tuskan kahvila nimestään huolimatta ehdottomasti suositeltava ajanviettokohde. Nimenomaan ajanviettokohde, koska palvelussa ei erityisemmin hätiköidä, vaan tilaus saapuu kun sen aika on. Ja palvelussa ei siis mitään vikaa ole, homma toimi, kaakku oli hyvää ja miljöö briljantti vanhan puutalon sisäpiha. Odotellessa saattoi pelailla vaikka korttipelejä, kuten muksumme päätyivät tekemään.
Monta pihakirppistä ja kahvilaa jäi jälleen pysähtymättä, olutta juomatta ja toria koluamatta Verlasta, Repovedestä, Svartholmasta ja Malmgårdin kartanosta puhumattakaan. Vääksyyn on myös palattava - kuten niin moneen muuhunkin pieneen, keskisuureen tai suureen suomalaiseen kohteeseen. Tämä reissu meni vieläpä kokonaan ilman isoa twistiä muksuille, kun juniori oli lievästi toiskuntoinen koko matkan ja tytär oli tyytyväinen kirpputori- sekä antikvariaattilöytöihinsä, mutta junnukin vaikutti tyytyväiseltä, kun sai kouraansa jäätelön tasaisin väliajoin.
En tiedä, olenko ihan helvetin tylsä isä, mutta koen tärkeänä perintönä kahlata Suomea läpi. Kaikilla tämä ei toimi, mutta meillä vaikuttaa toimivan, ja otan siitä hyödyn irti. Ehkä nuorempana itselläkin oli ajatus tietynsorttisesta tuputtamisesta historian, kotimaan ja perinteiden suhteen, mutta jo useita vuosia sitten onneksi tajusin lopettaa liiallisen paasaamisen, ja nyt reissut rakentuvat tasapuolisten toiveiden varaan - vähän leipää ja sirkushuvia, ja sinne sekaan pientä paikallishistoriaa, maantietoa ja muuta yleissivistävää jaadajaadaa. Yhtenä juttuna meillä on ollut laittaa soimaan paikkakuntiin yhdistettäviä biisejä aina kun saavutaan pieksämäelle, juankoskelle tai vesivehmaalle, ja pysähdellä satunnaisesti maalaiskioskeille, kahviloille ja pihakirppiksille ilman aikataulua. Ihan jotain random paikkoja tulee vastaan ja sieltä sitten poikii paikallisten vinkkejä, kuten tuo Jaalan näkötorni, jonne isolta tieltä ei olisi ikinä poikettu.