Sanoisin Tuulola, Ketola ja Martel.
Tuuski nyt tietysti selviö. Vääntää, kääntää, vittuilee, tekee maaleja.
Ketolasta pidän, vaikka kukseja tuleekin. Kaikesta näkee, että tässä on hyvän tason kiekollinen pakki syntymässä. Plussaa myös siitä, että pelaa kovaakin, eikä kaihda fyysisiä vääntöjä.
Martel on mielialapelaaja. Tuuletuksista näkee, että tosissaan pelataan ja vaikka nyt ajoittain vähä saattaa kuvasta kadota, niin sitten kun kuvassa taas on, niin sattuu ja tapahtuu. Tasaisuutta vähä vaan. Tykkään myös siitä, että kovaakin osataan pelata ja vähä läikkyykin välillä.