Jessus mikä voi olla ero viime kauteen, kun joukkueella on ihan oikea pelitapa, mistä pidetään kiinni. Joukkueen pelaajat, ihan se kokematon nuorisokin, oli todella sitoutunut tuohon kiekon pitämiseen kovankin paineen alla. Ei roiskita kuin ihan pakon edessä (tosin se yksi Martelin roiskaisu toiselta puolelta kenttää oli kyllä aika karmaiseva, siinä 5 minuuttia ennen loppua, kun oli hyvin lähellä väärä vaihto sen myötä). Ketolat ja muut uskalsivat pelata ja uskalsivat pitää kiekkoa. Pitää ihailla sitä, kuinka hyvin jengi on omaksunut valmentajan syteemin ja teesit, kun pelataan kauden ensimmäistä runkosarjan ottelua.
No, ehkä tässä ei auta alkaa keulimaan, koska kyllä Kerho oli ajoittain todella pulassa, eikä se nyt aina kovin kaunista katsottavaa ollut. Henkilökohtaisessa taidossa oltiin kyllä paljon jäljessä vastustajaa, mutta se nyt ei yllätä tässä kohtaa ketään. Näillä mennään.
Martel ja Huttunen on kyllä aika lukittu tutkapari. Hienosti toimii kavereilla peli ja kätisyydetkin mätsää. Huttusesta tulee kauden komeetta ilman loukkaantumisia.
Ihailin tuota neloskenttää, missä riittää röyhkeyttä yllin kyllin. Pillulle maali teki varmasti hyvää ja Aaltonen on lyhyessä ajassa osottainut olevansa liigatason äijä. Eikä se ole vain selviytymässä tuolla, vaan tekee paljon oikeita asioita. Sangen ihanaa, että nelosessa on kaksi isoa ja ennakkoluulotonta nuorta miestä kolaamassa läpi puolustajien. Tulee ihan mieleen Kiljusen otteet parhaimmillaan!
Muse on maailman näyttävin pelaaja kun ei ole ketään kahden metrin säteellä ja mies painaa tukka putkella taidokkaasti. Sama mies on maailman paskin, kun tulee yksikin nisäkäs hipaisuetäisyydelle. Peli on aina sen jälkeen Musen kohdalta ohi. Sad but true.
Loimarannasta tulee olemaan vielä paljon iloa tällä kaudella, kunhan nyt saisi pari tehopistettä ja onnistumista tähän alkusyksyyn. On se vaan niin älykäs jääkiekkoilija, hieno katsoa niitä syötön katkoja.
Puolustus suoriutui tänään aivan erinomaisesti ja pystyn katsomaan sormien läpi myös ne parit Ketolan menetykset, koska kaveri kuitenkin uskaltaa yrittää ja pelata. Ei selvästi päätä palele, joten emmeet on mennä vaikka kuinka pitkälle. Taitoa ja raamejahan kuitenkin on.
Nikkilä oli Kerhon paras pelaaja tänään. Tai korjaan, ottelun paras pelaaja. Aivan jäätävä ammattilainen kiekollisena ja kiekottomana.
Rajaniemeltä upea ottelu myös.
This is Maso Hockey! Welcome aboard. Perjantaina turkua turpaan.