En keksi tapaa miten perhepeli olisi voinut paremmin päättyä.
Lapsia ei kiinnosta papit tai hatit, saati onnistuneet viivelähdöt, lapsia kiinnostaa tunne ja sitä tuo tämän illan käsikirjoitus draamankaarellaan kyllä tarjosi.
Vähän kun omalla ikäluokalla se oli Laakkosen voittomaali Nordiksella 2010, niin vastaavasti nyt tulee pullerilla olemaan seuraavina lomapäivinä aika monta matsissa ollutta lasta, jotka hakevat vimmatusti (ja väellä ja voimalla) tota Martelin viimeisen sekunnin tasoitusta..
Ne on just tälläset spessut jutut, millä tulevaisuuden pelaajia, faneja ja yhteistyökumppaneita saadaan sitoutettua seuraan tunnepohjalta.
Ja täytyyhän sitä seuraavallekin sukupolvelle saada iskostettua ajatus siitä, että Kerho on aina kaikkia vastaan se altavastaaja, joka kuitenkin lopulta nousee rinnalle ja ohi.
Kiitos HPK:lle ja Masolle siitä, että ymmärsivät isomman kuvan, eivätkä menneet voittamaan ottelua leikitellen.
(Se ei olisi jättänyt kenellekään erityistä muistijälkeä tapahtumasta, ja todennäköisesti rökälevoittoon tottuneet kakarat vaihtaisivat Tampereen seuroihin heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen).
Hävettää, kuinka sokea itse olin Kerhon harjoittamalle 5D-shakille kesken ottelun..