1. Sotsin välierätappio
Pelillisesti oltiin taas hyvin mukana, mutta ruotsalaiset vain veivät ottelun. Huonolle ei hävitty ja huonosti ei suoraan pelattu, mikä vain lisää vitutusta: jossittelulle jää enemmän sijaa ja takaraivossa on se pieni "mitä jos". Olisi myös ollut nastaa lopulta nähdä Selänteen nostavan mestaruspokaalin kansainvälisissä kisoissa, muiden vanhojen starbojen päättäessä MJ-uransa kultaisiin mitaleihin. Bäckströmin dopingtulos ei sekään vähennä vitutusta, sai siitä suoranaista hyötyä tai ei. Jotenkin tuossa matsissa oli kuin jatko-osa Torinon kisoille, Hollywood voisi vaikka ohjata leffat "Gladstone Gander: broken stick" ja "Gladstone Gander II: more tears".
2. Sekoilu kaukalon ulkopuolella
Onhan näitä (kuten katkeria olympiatappioitakin) usein aiemminkin, mutta tänä vuonna oma mitta on tullut täyteen. Nyt ei puhuta mistään yksittäisen pelaajan rangaistuksesta tai yksittäisen tilanteen "menemisestä ohi", vaan isommista kuvioista. MM-kisoissa finaalin tuomarit vetivät aivan vihkoon ja päälle Venäjän toimitsijakiellossa oleva kurkunleikkaaja saa rauhassa juhlia kentällä. Liiganousuja jetaan kabineteissa ja jo auditoidun mestarijengin nosto vaatii silti vielä pitkän tarkkailuhetken. Tuomaripomo käytännössä uhkailee alaisiaan jos nämä omalla ajalla osallistuvat tapahtumaan, joka saattaisi jopa auttaa heitä tuomarityössään. KHL:ssa "itäinen talouspolitiikka" on näyttänyt kyntensä ja varsinkin ruplan kurssin romahdettua aivan kaikki riskit ovat realisoituneet. On se niin vittu, ei pitäisi olla liian vaikeaa toimia rehellisesti ja avoimin kortein, varsinkin kun aina tuo perseily edes johdu järkiperäisistä syistä.
3. Selänteen uran päätös
Tai pikemminkin tapa jolla se tuli. Olympialaiset menivät henkilökohtaisesti nappiin, mutta eiköhän tuo olisi vaihtanut roolinsa vaikka päittäin huoltajan kanssa jos se olisi tuonut katkeran välierätappion sijaan kultaa. NHL:ssa peli ei sekään kulkenut enää vanhaan tyyliin ja tyytymättömyys kuului kotisohvalle ja lehtipalstoille asti. En nyt ota kantaa Selänteen peliajan määrästä, mutta tuollainen ura olisi pitänyt päättyä paremmissa merkeissä; joko aiemmin kun parempaan rooliin ei enää pysty, toisen koutsin alaisuudessa jos koutsissa oli vika tai tyytymällä pienempään rooliin. Fanipoikana vielä hieman kismittää se, että Selännettä ei enää nähty jokeripaidassa. Koko kausi olisi ollut utopistinen ajatus, mutta joku yksittäinen matsi tai "kotiturnee" olisi ollut huikea spektaakkeli. 44e/4 lippua sijaan olisi voitu myydä teemalla "Selänteen kolme viimeistä ennen paidan jäätymistä": kolme matsia Teemu olisi painanut täyden hallin edessä ja neljännen ottelun alussa paita olisi hilattu kattoon. Hinta olisi voinut olla vaikka 88e/lippu ja silti väkeä olisi ollut ihailemassa sekä LOKOMOn kiekkosexiwauta että Selänteen final countdownia.
4. Jokerien viimeinen liigakausi ja sen päätös
Kaiken piti olla valmiina. Valmennustroikan projekti olisi tulossa maaliinsa, Kekäläinen oli jättänyt hyvän rungon ja kausi tulisi olemaan viimeinen. Mutta ei vaan ei. Ennen vuoden vaihdetta jo sekoiltiin, mutta ne lienevät edellisvuoden matskua. Tämän vuoden puolella sitten Liigassa pelasi Tomekin paskalauma, joka ei tehnyt kentällä käytännössä mitään oikein. Huono joukkuehenki oli julkinen salaisuus jo kauden aikana, pelaajat alisuorittivat ja Tomek tai hänen pelitapansa ei saanut mitään aikaan. Talviklassikossa tuli vielä turpaan ja jopulta kauden lopussa menetettiin pariin rankkarikisaan ja Kärppien perseraiskaukseen se suoraan pudotuspelipaikkaan oikeuttanut piste. Sääleissä sitten munaton esitys hirveän nousun tehnyttä Kerhoa vastaan ja oikeutetusti ulos. Kentän ulkopuolellakaan ei tarvinnut juhlia, enkä nyt viittaa vain meistä riippumattomiin KHL-jengien kaatumisiin: toimiston puolella perseiltiin meillä ihan jo omasta takaa. Että niistä tunnelmista oli sitten helvetin vaikea motivoitua KHL-kauteen, vaikka lopulta tsetti taskuun päätyikin. Mahalaskukausia oli tullut aiemminkin, mutta nyt saatana kyseessä oli viimeinen liigakausi ja ongelmat aiheutettin aivan itse.
5. Qatarin ja Venäjän MM-kisoja ei siirretty muualle
Jos olisin varsinaisia futismiehiä, voisi tämä olla listan ykkösenäkin. Kisojen myöntäminen näihin maihin oli virhe ja varsinkin Venäjän kohdalla tämän vuoden tapahtumat puoltaisivat kisojen poisvientiä vaikka korruptiota ei jostain syystä olisikaan tapahtunut. Tässä tapauksessa olisi pitänyt ehdottomasti tutkituttaa puolueettomalla taholla kisojen hakuprosessin laillisuus ja pitomahdollisuuksien realiteetit, julkaista tutkimus kokonaisuudessaan ja toimia sen pohjalta jämäkästi. Jos kisat myönnettiin ilman lahjuksia tai muuta epärehellisyyksiä, kisojen pitoon ei ole muita esteitä ja olosuhteet tukevat urheilujuhlaa, niin fine. Jos epärehellisyyksiä sitten oli, pitäisi toimia sen mukaisesti: syylliset ulos ja linnaan, kisojen pitomahdollisuudet uuteen tarkasteluun (onko tarvetta siirtää, aiheuttaako siirto liian suurta haittaa, jne.) ja tarvittaessa vaikka osallistumiskieltoja eri liitoille jos niiden toiminta on ollut räikeästi väärin. Mutta ei, nyt julkisesti puhutaan vain hyvää ja kehutaan, kenenkään palli ei heilu kuin korkeintaan ilotalossa kestityksen aikana ja avoimuus puuttuu täysin. Futiksen MM-kisat on yksi suurimmista urheilutapahtumista koko maailmassa, mutta niin vain järjestävä taho ei tunnu ajattelevan kisojen parasta. Saisikohan Kummolan tuonne kaltaistensa joukkoon?
6. Levin jättäytyminen pois KHL:sta
Mietin hetken josko Donbassin olisin kanssa maininnut, mutta lopulta päädyin vain Leviin: Donbassin kohdalla eniten vituttaa muut kuin urheilulliset asiat, toisin sanoen Venäjän sotatoimet (joko suorat tai tuetut) Ukrainassa. Lev puolestaan oli sellainen jengi, että tuon kohdalla oli heti KHL-siirron julkistettua paiskattua parin kaverin kanssa kättä ja sovittua reissusta Prahaan Jokereita katsomaan. Kaupunki kun on aivan mahtava, sijainti hyvä ja urheilukulttuuri tuolla hieman erilaista vaikkei se nyt Sveitsi olekaan. Vielä kun jengi meni finaaleihin asti ja mukana oli suomalaisittainkin kiinnostava jengi, niin aina parempi. KHL:lle läntisen finaalijengin kaatuminen oli paha paikka, mutta henkilökohtaisesti tuo vituttaa suuresti. Mulle kombo Praha+Jokerit+kunnonpanosmatsissa olisi ollut unelmien täyttyminen. Toki tuolta kapteeni ja yksi pakki saatiin, mutta silti...
Vähän mietin tuota MM-finaalia. En kuitenkaan lopulta sitä listalle nostanut, sillä mielestäni suurin syy vitutukseen on tuossa kakkoskohdassa mainittu. Venäjä oli parempi ja ansaitsi voiton täysin, mutta se viimeinenkin pieni mahdollisuus voittoon meni tuomarityöskentelyyn. Venäjä ei olisi tarvinnut tuomarien avustusta voittaakseen, mutta ilman tuota avustusta matsista olisi voinut tulla edes viihdyttävämpi ja tasaisempi. Useamman muun finaalin jälkeen on takaraivossa ollut ajatuksia kuten "tämä olisi pitänyt voittaa" tai "jos se olisi...", mutta tämän jälkeen ei. Katkerampia matseja on tullut nähtyä lukuisia, mutta harvoin tuomarit ovat noin suurta vitutusta aiheuttaneet. Tappiota enemmän vituttaa tuo kaukalon ulkopuolinen perseily, joka sitten näkyy lahjotun oloisesti viheltäneinä pilliapinoina ja kentällä toimitsijakiellosta huolimatta juhlivana valmentaja.
Samasta syystä KHL:n talousperseilyjä en maininnut, ne mielestäni sisältyvät kakkoskohtaan. KHL-lätkä itsessään on loistavaa viihdettä, mutta varsinkin venäläisjengien ja Slovanin suunnilta kaikuvat jutut ovat jotain surullista. Periaatteessa KHL:lla olisi aseet olla Euroopan NHL: mukana on suurimpien kiekkomaiden suurimpia kaupunkeja, jengeillä pääsääntöisesti perinteitä ja suuryrityksiäkin homma kiinnostaa. Mutta silti paketti on vedetty siihen pisteeseen, että tyyliin liigabudjeteilla operoivia jengejä on mukana ja liksoja ei silti kuulu, jengit kaatuvat finaalipaikan jälkeen ja kauden läpivienti on varsin raskasta tietyissä jengeissä leipäkassipalkkaa nauttivien pelaavien kaverien kohdalla. Jossain vaiheessa mopo lähti käsistä ja tällä kaudella rakenneviat yhdistettynä Venäjän karseaan ulkopolitiikkaan ja huonoon taloudenpitoon ovat olleet letaali yhdistelmä. Levin kuitenkin listasin, sillä mulle tuossa Jokerit pelaamassa panoksellista matsia Prahassa oli se juttu, ei niinkään muovinen Lev.