Puuh, Mikkelistä kotiuduttu. Hieno reissu kaiken kaikkiaan, bisseä, aurinkoa, alkulämmittelynä päivän ensimmäinen matsi ja terassin kautta finaaliin. Polliisitkin saatiin paikalle, ja kyllä, ne olivat ihka oikeita paukku_pommeja_, vastaavia joilla Jokerifanit saivat Espoon sekaisin viime kaudella. Ihmeen vähän kyllä populaa paikalla siihen nähden että joissain keskusteluissa puhuttiin jopa lippujen riittämisestä. Lato, tai siis jäähalli olikin sitten varsin mukavan oloinen lievästä betonisuudestaan huolimatta. Seisomapaikkojen rivit vain typerästi jätetty istuimille sopiviksi, eli pituussuunnassa kengille on tilaa puolet ylimääräistä.
Mikäs siinä, mestaruus ja hallissakin jonkinlaista tunnelmaa. Jukurtti-fanitkin tulivat kuuntelemaan, kun "laulatte niin hienosti"... Mitähän tuosta lopun käytävä-episodista sanoisikaan ;) Terveisiä Stadiin. Positiivisesti yllätti Pelikaanijoukkueen poikkeukselliset kiitokset kannattajille.
PS. Ketjun avaajalle näin jälkijunassa propsit ansiokkaasta pohjatyöstä.
Tosiaan, niitä himoittuja silminnäkijähavaintoja neljän tuopin jälkeen nähtynä.
- Satosaari maalissa loistava. Miksei Niemi pelaa?
- Kaikki Pelsumaalit taisivat olla jonkinlaisia sutaisuja maalin edestä, Pöyhönen rystyllä jäätä pitkin puolityhjään häkkiin, Jantusen maali läheltä ehkä ylös.
- Uusista junnuista vaikea sanoa mitään viiltävää, totuttelua mitä totuttelua. Kousa muistuttaa kovasti Juuso Hietasta. Forsström taisi olla aina Kakon parina ykkös-kakkosylivoimassa. Eiköhän näistä kundeista saada vielä iloa paljonkin kunhan vain saavat aikaa ja mahdollisuuksia muutenkin kuin elokuussa.
- Kokoonpanosta poissa Korkeavuori, Helenius, Uusitalo, Sopanen ja Komarov.
- Loppia ei tuntunut kovin paljoa jäällä näkyvän, mutta kävi kyllä kentällä.
Pelihän nyt itsessään ei ollut mitään jääkiekon riemujuhlaa. Alkuverryttelyn aikana se sitten iski, Marko Jantunen todellakin pelaa turkoosipaidassa. Pelin kuluessa ajatus sitten jalostui siihen suuntaan, että on hieman eri asia tehdä 40 pistettä Metropolitin rinnalla kuin Pelicansissa... Treenimatseissa nyt ei tarvitsekaan näyttöjä sen kummemmin jaella, ja miehen pelityylikin jo onneksi estää Toporowskin ja Turusen kaltaiset täydelliset flopit, jossa pelaaja ei pysty mitenkään auttamaan joukkuettaan. Ei sillä että se nyt paskaa olisi tänään ollutkaan, ei kaukalossa kukaan erottunut suuntaan taikka toiseen. Paitsi tietenkin Bobi Koivusen silkinpehmeät kädet, joista onneksi ainakin yksi kausi saadaan nauttia.