Tietääkö kukaan mikä oli Nutin syy käydä kausi heittämässä Lahdessa? Armeijako? Omat ensihavaintoni Nutivaarasta olivat jossain harjoituspelissä silloin kun pelasi ensimmäisiä kertoja edustuksen mukana, oli ihan jees menoa mikä jätti positiivisen kuvan. Luistin liikkui ja liikutti kiekkoa mallikkaasti, vaikka fyysisesti olikin raakile. Ajattelin, että pojalla voisi olla potentiaalia joskus ehkä murtautua liigaan kolmosparin rooliin. En pitänyt millään tavalla sykähdyttävänä pelaajana tuolloin. Mutta mutta, aikaa kului ja pelejä alkoi napsumaan plakkariin esitysten vain parantuessa. Se on pirun hienoa välillä huomata miten se itseluottamus nousee silmissä onnistumisten myötä ja valmennuksen luoton noustessa. Tällöin alkoi näkyä Nutissa se "swägi", joka on jotain mitä todellakaan jokaisella jätkällä ei ole omassa pelissään. Se kiekon kanssa vastustajan kusetus smooteilla vartaloluikerruksilla ja kova itseluottamus vaikka alimpana miehenä välillä heittää näitä. Jotain mikä saa aina hymyn huulille kun tietää että näistä se itse pelaajakin nauttii ja tykkää näitä viljellä. Tietty pihapelimäisyys. Ensimmäisellä ns. lähtökohtaisesti täydellä liiga-kaudella jäi mieleen peli kotona IFK:ta vastaan. Menetti kiekon suurinpiirtein alimmaisena miehenä yrittäessään kynätä vastustajaa, Ifk teki maalin. Tiukka matsi, jossa uskalsi yrittää toistamiseen jotain ei niin perusratkaisua, josta ifk rankaisi muistaakseni voiton arvoisesti. Joillakin varmaan kävi tuolloin mielessä että ei oppinut ensimmäisestä virheestä, mutta tosiasiassa ei alkanut pelkäämään ensimmäisen virheen jälkeen seuraavaa virhettä, vaan uskalsi pelata sitä peliä mitä noilla ominaisuuksilla pitää pelatakin.
Ensimmäinen nhl-peli jäi Nutilta myös hyvin mieleen. Niinkin hieno ja fiksu pelimies kuin Sepe Aho onkin, näytti jännittävän ja tekevän poikkeuksellisia virheitä oman änäridebyyttinsä alussa mikä ihmetytti. Nutivaaran debyytti oli jotain erilaista. Suurinpiirtein ensimmäisen kerran kun pääsi kiekkoon kunnolla hyökkäysalueella niin itsellä ainakin tuli spontaani naurureaktio. Ei muuta kuin tuttua vartaloharhautusta kehiin ja vettä korvasta mennen ohi vastustajasta, ei paljon näyttänyt jännittävän ainakaan ulospäin. Hyvällä tiellä on.