Marjamäki on kunnianhimoinen mies, jolla on huippu-urheilijan voitonnälkä. Lisäksi hän on kertonut siitä, kuinka hän ottaa Kärpät niin pirun henkilökohtaisesti. Näistä lähtökohdista, kun ajattelee asiaa, niin Marjamäki on juuri kokenut ison henkilökohtaisen epäonnistumisen ja lisäksi varmaan kokee pettäneensä seuran, josta välittää aidosti. Sammakoita pääsee ulos suusta. Toivotaan, että pehmentää sanomisiaan, kunhan tunne on taas laantunut.
Olen kritisoinut Marjamäkeä pitkin kautta monestakin asiasta. Kauden lopputulema on umpisurkea ja Marjamäen bussin alle heittäminen olisi helppo ratkaisu tässä pettymyksen tunteessa. Luotan kuitenkin, että tässä fiaskossa oli opin ja uudistumisen siemen. Ensi kaudella hurjan nälkäisenä, mutta kuitenkin nöyränä ja ennenkaikkea uudistuneena sekä viisastuneena kohti mestaruutta.
(Boldaus oma).
Ongelmana on, että tuollaiset "uudistumiset" ja, jopa persoonan ja oman käyttäytymisen muutokset ja isommat muutosprosessit, eivät ole helppoja tai yksinkertaisia prosesseja tai oppia pois jostain tietystä käyttäytymismalleista. Se on niin helppo sanoa, että noh, nyt Marjamäki alkaa ajatella vain näin tai käyttäytyä tällä tavalla, mutta onko lopputulmea sitten sellainen hampaat irvessä tapahtuva feikkaaminen ja teatteriesitys, kun mies on (tai esittää) jotain, mitä ei ole. Vaatii oikeasti aiakmoista kykyä ja älykkyyttä haastaa niitä omia uskomuksia, opittuja tapoja sekä käyttäytymismalleja sekä päästä niistä pois sekä avata kenties se täysin uusi ikkuna, miten katsoa asioita, jos on niitä pinttyneitä malleja ja tapoja, miten näkee asiat. Vaatii kyllä todellista ja syvää itsetutkiskelutaitoa ja reflektointikykyä oman toiminnan ja ajattelun suhteen.
Ei tarvitse edes olla mikään valmentajaguru tai käyttää vertailukohtana urheilua, vaan jokainen voi ihan omassa elämässää pohtia tätä, minkä tahansa arkisten asioiden ympärillä ja, miten itse ajattelee kenties asiotia, että tapahtuuko se perspektiivin muutos tuosta noi vain sormia napsauttamalla ja sitten _aidosti_ uskoo siihen muuttuneesee ajatteluun ja tyyliin. Vai onko lopputulema tosiaan sellainen feikattu hampaat irvessä teatteri, kun yrittää esittää, että "juu, kyllä se nyt näin on", vaikka edelleen on täysin eri mieltä sen asian suhteen, minkä puolesta yrittää esiintyä. Pelaajatakin tuollaisen kyllä aistivat ja siitä tulee kovin teennäinen kuva. Miten Marjamäki voisi myydä niitä uusia ajatuksiaan tai saada myytyä niitä pelaajille, jos ei edes itse niitä usko tai niitä ajatuksia aidosti osta?
Jokainen voi pohtia tätä ihan helposti esim. yhteiskunnallisestakin näkökulmasta ja miten itse näkee asiotia esim. politiikan suhteen, miten asiat maailmassa ovat ja kuinka vaikeaa se omien näkökulmien haastaminen on ja siirtyminen vaikkapa puolukartalta toisesta ääripäästä toiseen ja uudistaa ajattelua sillä tavalla, katsomallakin asioita jatkossa täysin erilaisten ja uusien lasien läpi. Aika vaikeaa on omaa ajattelua tuolla tavoni uudistaa tai ainakin se vaatii kovaa kykyä katsoa ja tarkastella asioita laaja-alaisesti ja monitahoisesti sekä älykkyyttä pohtia asioita eri näkökulmista.
Sen takia itse olen hyvin hyvin skeptinen tuon suhteen, että nyt yhden kesän aikana tuohon ja tuon asian suhteen tapahtuu joku suuri mullistus ja Marjamäen ajattelussa asioidien suhteen joku vallankumous. Tämän suhteen aivan minimien minimi on muokata ensi kauden valmennusryhmää ja tuoda siihen kenties sellainen toisenlainen persoona, ettei Marjamäeltä voikaan vaatia koko persoonan ja attelutapansa muuttamista tai ainakin se on ihan helvetillinenprosessio ja ison työn takana, alkaa nähdä asiotia eri tavalla ja uudenlaisesti.
Ei se tapahdu niin vain, että nonniin, nyt katsotaan asioita uudella tavalla. Sen jälkeen kun on vielä se uudenlainen ikkuna avattu, tapahtuu vielä asiaan syvällisempi perehdys ja asian todellinen ja syvällinen ymmärrys sekä soveltaminen. Se, että tämä kaikki tapahtuu Marjamäen kohdalla yhden kesän aikana - etenkin kun mies tuntuu olevan ylimielisempi ja itsevarmempi omista taidoistaan ja oikeellisuudestaan kuin kenties koskaan aiemmin - niin skeptinen olen tämän Marjamäen paljon hehkutetun "uudistumisen" suhteen. Mahdollista se toki on ja moni muukin huippuvalmentaja (ehkä mm. Tapolakin ja Pennanen etunenässä, jotka myös olivat aiemmin enemmän sellaisia autoritaarisempia hahmoja) ovat siihen joissain määrin pystynee, mutta helvetin kovan ja ison työn takana se on. Onko Marjamäellä aikaa riittävästi yhden kesän aikana ja ennen muuta, onko Marjamäellä itsellään aito ja etenkni avoin halu oppia ja olla avoin muutokselle ja uudistumiselle ajatuksiena ja pinttyneiden käyttäytymismallien suhteen haastamalla niitä omia ajatuksiian mentaliteetilla "okei, ehkä tämä ei olekaan paras mahdollinen tapa, vaan on olemassa parempiakin ja itselleni tuntemattomampia ja vieraampia tapoja".
Kovan työn takana tuo uudistuminen on, mutta isossa kuvassa ja Lauri Marjamöen valmentajaura huomioiden, sitäkin tärkeämmässä, koska en näe ainakaan itse Marjamäellä kykyjä toimia enää huippu-urheilun korkeimmalla ja kovimmalla huipulla, jos ei tuohon uudistumiseen pysty. Tapola ja Pennanen ovat esimerkkejä sieltä positiivisesta päästä, mutta esim. Rautakorpi ja Dufva sieltä toisesta ääripäästä, jotka eivät ole pystyneet uudistumaan. Kumpaan joukkoon Marjamäki tulee kallistumaan. Onko aitoa muutoshalua ja avoimuutta, jääräpäisyyttä ja uppiniskaisuutta enemmän? Jää nähtäväksi, mutta kovin luottavainen en välttämättä olisi..