Päävalmentajuus on pitkälti semmoista imagon kanssa pelaamista. Marjamäen sädekehä himmenee jatkuvasti, koska viimeisestä aidosti onnistuneesta projektista rupeaa olemaan aikaan. Valmentaminenkin on enemmän maraton kuin pikamatka, jossa täytyy jatkuvasti pystyä itse uudistumaan ja uudistamaan. Samanlaiset temput eivät toimi vuodesta toiseen vaan jokaisen joukkueen kanssa pitää muovata uudenlainen sapluuna, jolla voidaan liikkua.
Marjamäki oli siellä valtakunnan kärjessä silloin 2013-2017. Maajoukkueessa tuli pahasti siipeen ja se kyllä vaikutti aika paljon Laten olemukseen pitkän aikaa. Jokereista sai helpottavan mahdollisuuden, jossa olosuhteet ovat vähän sellaiset, ettei ihan pysty ikinä sanomaan, oliko tuo hyvä vai huono keikka. Siellä oli kuitenkin erinomaisia kausikokonaisuuksiakin, erityisesti mieleen jäänyt tuo koronan keskeyttämä kausi, jolloin Jokereilla todella kulki.
Viime vuonna näytti, että Marjamäki sai Kärppiin nopeasti tuotua energian takaisin. Toisaalta tilanne oli sellainen, ettei oikein ollut vaihtoehtojakaan. Siinä hetkessä Marjamäki loihti aika erinomaisen pelikirjan, jolla heilutettiin Ilvestä melkoisesti. Tällä kaudella omakin veikkaus on mennyt vihkoon, koska Marjamäki näyttää olevan aika hukassa Kärppien kanssa. Tuossa yllä käytettiin sanaa raikkaus, joka kieltämättä on puuttunut Kärpiltä nyt aivan täysin. Marjamäki tuntuu luottavan niihin samoihin perusperiaatteisiin, joilla hän aikanaan uransa Kärpissä myös aloitti. Ero vaan on siinä, että kiekko on tänä päivänä taas aivan toisenlaisessa syklissä kuin silloin. Tähän Marjamäki ei ole pystynyt reagoimaan vaan jumputtaa kovin yksiulotteista kiekkoa illasta toiseen.