Ross The Boss sai tosiaan lähteä koska halusi musiikkiin lisää vaihtelua. DeMaio ilmoitti että tämä ei Manowarissa käy joten -> ulos. Ehkä RTB oli lopulta liian vahvapäinen tuohon bändiin (sama kuviohan toistui vähän surullisestikin rumpali Scott Columbusin kohdalla). Toki "lopetti huipulla" Kings of Metalin jälkeen. Ja selvää on että tuosta yhteistyöstä ne parhaat levyt tulivat. Se pystyi kestämään aikansa.
Rosshan on kertonut että näki tuolloin jo että homma on lähtemässä käsistä, halusi vähemmän ylimääräistä showta ja että keskityttäisiin itse musiikkiin. No DeMaio taas halusi välipuheita, uhoamista yms. päälle.
Tämä sanottuna, pidän itse tuon eron jälkeistä Triumph of Steeliä yhtyeen parhaana levynä.
Mitä tulee imagoon, bändin "sanomaan", ja ylipäänsä kaikkeen mahtipontiseen touhuun, en ole tuon ihmettelyä oikein ikinä ymmärtänyt. Joey DeMaiolla on omat visionsa ja tajuaa kyllä shown ja draaman päälle - tulokset vaihtelee.
Itse musiikki ja levyt on, etenkin 80-luvulla ja vielä 2000-luvun alkuun, osin sen jälkeenkin, genressään todella hienoa ja kuuntelua kestävää. Merkittävä bändi siis kyseessä.
Suurimpana syynä tuohon pidän eeppisiä teoksia joissa hyödynnettiin niin Ross The Bossin laajaa kitaraosaamista kuin Eric Adamsin maagista ääniskaalaa studiossa sekä livenä.
Rosshan on kertonut että näki tuolloin jo että homma on lähtemässä käsistä, halusi vähemmän ylimääräistä showta ja että keskityttäisiin itse musiikkiin. No DeMaio taas halusi välipuheita, uhoamista yms. päälle.
Tämä sanottuna, pidän itse tuon eron jälkeistä Triumph of Steeliä yhtyeen parhaana levynä.
Mitä tulee imagoon, bändin "sanomaan", ja ylipäänsä kaikkeen mahtipontiseen touhuun, en ole tuon ihmettelyä oikein ikinä ymmärtänyt. Joey DeMaiolla on omat visionsa ja tajuaa kyllä shown ja draaman päälle - tulokset vaihtelee.
Itse musiikki ja levyt on, etenkin 80-luvulla ja vielä 2000-luvun alkuun, osin sen jälkeenkin, genressään todella hienoa ja kuuntelua kestävää. Merkittävä bändi siis kyseessä.
Suurimpana syynä tuohon pidän eeppisiä teoksia joissa hyödynnettiin niin Ross The Bossin laajaa kitaraosaamista kuin Eric Adamsin maagista ääniskaalaa studiossa sekä livenä.