Mainos

Mannerheimin ristin ritarit

  • Viestiketjun aloittaja Kiekkokatsoja
  • Alkaa
  • 4 758
  • 25
K

Kiekkokatsoja

Avaan uuden kirjoitusketjun Mannerheimin ristin ritareista. Moni heitä varmasti arvostaa, ja aika moni tiedostaa, että vain yksi heistä on enää elossa.
Tuon valtiomme arvostetuimman arvomerkin, sai aikanaan 191 suomalaista sotilasta. Heistä kuuluisin ja tunnetuin oli Marsalkka Mannerhein itse. Seuraavaksi kansainväisesti tunnetuin, oli Lauri Törni. Monelle muullekin suomalaiselle, olisi tuo arvomerkki "kuulunut", mutta talvisodassa niitä ei jaettu. Tunnetuin heistä on tarkka-ampuja Simo Häyhä.

Monesta Mannerheimin ristin ritarista on kirjoitettu kirja, tai ainakin heistä on kerrottu jonkin kirjan yhteydessä. Itse luin juuri Olavi Alakulpista kirjoitetun kirjan, ja sen jälkeen päätin avata tämän kirjoitusketjun. Erikoista on esim. se, että hieman "rentumman" oloisesta Törnistä, on kirjoitettu paljon enemmän, kuin isänmaallisemmasta Alakulpista. Molemmat heistä oli ns. Marttisen miehiä, jotka menestyivät myös USA:n armeijassa.

Moni muu Mannerheimin ritari, ansaitsee kirjoituksia palstalla, joten olkaapa hyvät..
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Hieno ketjunavaus!

Mielenkiintoinen anekdootti: isäni isä oli pataljoonankomentajana sodissa, ammattisotilas ja sotilasarvoltaan majuri. Se hassu juttu on se, että hänellä on tismalleen sama nimi, kuin eräällä Marskin ritarilla ja koska isoisäni kuitenkin oli aika korkealla profiililla mukana niin Talvisodassa, 41' hyökkäysvaiheessa kuin myös 44' kesän perääntymisvaiheessa, niin tullut helvetin monta kertaa sellainen väärinkäsitys, että jengi on luullut isoisääni ritariksi.

Lisättäköön vielä sellainen juttu, että taannoinhan ilmeisesti julistettiin matskua niistä herroista, joille oli suunniteltu ritarinarvoa Talvisodan näyttöjen perusteella, mutta sittenhän tehtiin periaatepäätös, että näitä ei myönnetty. Sielläkin oli aika hurjia tarinoita mm. Summasta ja tietysti Kollaalta.
 

kekkis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, VF-51, Vapaa Ukraina
Mielenkiintoisia tarinoita tuli luettua jonkun iltapulun spesiaalilehdestä jokunen aika sitten.

Kovia sällejä ja karuja kohtaloita.

Valtaosa Mannerheim-risteistä myönnettiin luonnollisesti suurimalle puolustushaaralle eli maavoimille. Merivoimiin taisi tipahdella muutama ja ilmavoimille taas enemmän. Täällä kotopitäjässä asusteli ja kuoli huippupilotti, lentomestari Ilmari Juutilainen. Jatkosodan tiimellyksessä kaatui tutun setä, niin ikään tuusulalainen ilmavoimissa ansiokkaasti palvellut Rolf Winqvist.

Btw, kyseessä on kunniamerkki. Arvomerkki ilmaisee kantajansa sotilasarvon, esim korpraalin yksi kulmarauta tai prikaatikenraalin yksi leijona.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Noihin ritarien entisiin kotitaloihin on ilmeisesti tapana laittaa siihen ovensuuhun se Marskin ritariristi seinään kiinni, alla ritarinumero ja myöntöpäivä?

Vai kuinka yleinen tapa tämä on?

Suomenlinnassa on tuollainen talo, olen käynyt pihalla hissunkissun tarkistamassa asian. En kyllä kuollaksenikaan muista, kuka oli kyseessä.
 

Realcowboy

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Imatralla ilmestyvän Uutisvuoksi-lehden juttu ritari Toivo Ovaskasta. Hän ansioitui useamman kerran sotatoimissa, mutta kiintoisinta on, miten hän saadut palkintorahat käytti. Onkohan kuka muu juhlinut yhtä reippaasti?
 
K

Kiekkokatsoja

Jokainen heistä, on takuulla ristinsä ansainneet. Monia kertoja toistuvilla, isänmaan puolesta, uhrautuvilla ja rohkeilla ansioillaan. Lisäksi he ovat yleensä jääneet poikkeuksellisesti, monien tapahtumien jälkeen eläväksi... Ja jatkaneet tehtävissään uudestaan, kuolemaa halveksuen.. mm. kaukopartio ja sissi ryhmät ym..

Minusta kaikki he jotka olivat rintamalla, olivat sen taustalla, ja elivät sen jälleenrakennuksen vuosikymmenet, ovat meille kaikille esimerkkinä siitä, kuinka Suomea tulisi rakentaa.
Harmittavasti nykyaika on eri, ja tuon useiden vuosikymmenien takaisen tilanne + sen arvostus on hämärtynyt.
 

BattleHymn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara, Liverpool FC
Itsellä on jäänyt ikuisesti mieleen omalta peruskoulu-ajalta, kun ylä-asteella oli itsenäisyyspäivän juhlassa puhujana Hans Wind (2x mannerheim-ristin ritari) vuosi taisi olla 1989-1990 paikkeilla. Hieno mies. Hienoja miehiä olivat varmaan kaikki, ainakin omalla tavallaan.
 
Vähän tosiaan harmi kun niitä ei jaettu Talvisodan perusteella, moni olisi sen ansainnut ja rahaakin siitä sai aika hyvin. Yleensäkin ihme kun siitä sai myös rahapalkinnon, ja noin ison vielä ("vastasi luutnantin vuosipalkkaa").

Joskus mietin, että jos vielä tulisi joku sota niin jaettaisiinko sielläkin näitä ristejä. Katsoin vähän Wikipediasta, mutta ei oikein selvinnyt. Ehkä niitä ei jaettaisi?
Mannerheimkin on kuollut jo aikoja sitten ja ajat on muutenkin erilaiset. Toisaalta, onhan rauhanturvaajille jaettu muutamia vapaudenristejä tai vapauden mitaleita. Itse asiassa herättää vähän kysymyksiä tuo mitalien jakaminen rauhanturvaajille taistelutehtävissä kunnostautumisesta, kun yleisesti vaalitaan sellaista käsitystä, että suomalaiset eivät ole tappaneet ketään, ainakaan todistettavasti, vaikka ammuskelemaan on jouduttu. No, ehkä mitalin on saanut jos on käynyt vaikka hakemassa haavoittuneen suojaan tai muuta.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Itsellä on jäänyt ikuisesti mieleen omalta peruskoulu-ajalta, kun ylä-asteella oli itsenäisyyspäivän juhlassa puhujana Hans Wind (2x mannerheim-ristin ritari) vuosi taisi olla 1989-1990 paikkeilla. Hieno mies. Hienoja miehiä olivat varmaan kaikki, ainakin omalla tavallaan.
Olin jo kirjoittamassa miten Hasse Wind kävi myös omalla ylä-asteellani kun olin siellä oppilaana, mutta näköjään kuoli ennen kuin olen edes ylä-asteelle mennyt. Käviköhän Juutilaisen Illu kiertämässä kouluja, siitä olen melko varma että lentäjä oli kyseessä kuka meille kävi puhumassa suunnilleen -96 tai -97.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Itsellä on jäänyt ikuisesti mieleen omalta peruskoulu-ajalta, kun ylä-asteella oli itsenäisyyspäivän juhlassa puhujana Hans Wind (2x mannerheim-ristin ritari) vuosi taisi olla 1989-1990 paikkeilla. Hieno mies. Hienoja miehiä olivat varmaan kaikki, ainakin omalla tavallaan.

Mielenkiintoista. Wind piti käsittääkseni todella matalaa profiilia, ainakin mitä sotasaavutuksiin tuli.
Kouluvisiitti on toki erilainen verrattuna lehtien haastattelupyyntöihin.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Minusta kaikki he jotka olivat rintamalla, olivat sen taustalla, ja elivät sen jälleenrakennuksen vuosikymmenet, ovat meille kaikille esimerkkinä siitä, kuinka Suomea tulisi rakentaa.
Harmittavasti nykyaika on eri, ja tuon useiden vuosikymmenien takaisen tilanne + sen arvostus on hämärtynyt.
Veteraanit, kotirintama ja jälleenrakennuksen sukupolvi tekivät suuria uhrauksia sekä kovaa työtä monessakin mielessä. En missään nimessä vähättele isien, aviomiesten, poikien ja muiden läheisten menettämistä, kodeista luopumista tai niukan arjen elämistä. Silti on todettava, että ihan samanlaisia nuoria miehiä lusmuiluineen, vittuuntumisineen ja panojuttuineen siellä rintamalla on ollut kuin nykyäänkin on ja toisaalta nykynuorissa on aivan yhtälailla skarppia johtaja-ainesta sekä niitä rivimiesten keskeltä nousevia sankareita tosipaikan tullen kuin ennenkin. Ei ihminen lopulta hirveästi ole muuttunut, vaikka olosuhteet ympärillä muuttuvatkin. Tuoreen sukupolven leimaaminen erityisen pullamössöiseksi on vanha ilmiö. Jos joku sukupolvi olisi leimattava pullamössöksi, niin lähinnä sälyttäisin ko. viitan +nelikymppisten harteille, jotka ovat muuttamassa milloin veroja ja milloin mamuja karkuun ulkomaille. Vaan en sälytä, koska se ei liene ihan koko totuus.

Mutta huikeita tarinoitahan noilla ritareilla on taskussaan. Joskus junnuna tuli lueskeltua paljonkin niistä, ja taitaa mulla olla vieläkin jemmassa kirja, jossa on lyhyet elämäkerrat kaikilta. Olikohan Valittujen Palojen teos. Klassisimpia sankarikuvaelmia tietysti jonkun sotamiehen päättäväinen toiminta, jolla suurin piirtein koko rintamalohko on pelastunut. Sen enempää vähättelemättä kuitenkaan (ali)upseereidenkaan tekosia. Toki onhan tuolla varmasti lievää politikointiakin harrastettu kuka sen ristin lopulta saa, ellei näyttö ole ollut suvereenia jo pidemmän aikaa. Voisin kuvitella, että veteraanien kesken tuolla ei niin erityisesti ole merkitystä ollut, koska perusfiksujen sotilaiden keskuudessa on varmasti ymmärretty jokaisen sotilaan toiminnan merkitys ja ansiot muutenkin.
 

BattleHymn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara, Liverpool FC
Mielenkiintoista. Wind piti käsittääkseni todella matalaa profiilia, ainakin mitä sotasaavutuksiin tuli.
Kouluvisiitti on toki erilainen verrattuna lehtien haastattelupyyntöihin.

Ja siis lähinnä Wind kertoi siitä että sotaan ei koskaan kannata lähteä, ja sota on perseestä. Tämä siis Pirkkalassa joskus 90-luvun taitteessa.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Ja siis lähinnä Wind kertoi siitä että sotaan ei koskaan kannata lähteä, ja sota on perseestä. Tämä siis Pirkkalassa joskus 90-luvun taitteessa.

Windin sanomana sillä melkoinen painoarvo. Hän ei suostunut itseään eikä sotaa glorifioimaan.
 
ja toisaalta nykynuorissa on aivan yhtälailla skarppia johtaja-ainesta sekä niitä rivimiesten keskeltä nousevia sankareita tosipaikan tullen kuin ennenkin. Ei ihminen lopulta hirveästi ole muuttunut, vaikka olosuhteet ympärillä muuttuvatkin. Tuoreen sukupolven leimaaminen erityisen pullamössöiseksi on vanha ilmiö.
Ei varsinaisesti liity ketjun aiheeseen, mutta pitää kyllä sanoa, että varmaan aika lujaa tekoa oli tuon ajan ihmiset. Kun oli tottuneet maataloustöihin ja talvella pakkasissa savottahommiin, ei ollut suihkuja, mikroaaltouuneja, jääkaappeja, televisioita ja internetiä eikä varmaan sähköjä paitsi kaupungeissa. On siinä iso ero nykyaikaan, mutta ehkä nykyajan ihmisetkin tottuisivat ankeampiin olosuhteisiin jos heidät heitettäisi 30-luvulle.

Mutta kuten sanoit, niin onhan noissa ollut politikointia, että ketä on esitetty Mannerheim-ristin ritariksi ja ketkä on sen saaneet. Etenkin upseerien kohdalla vähän miettii, että onkohan nuo aina olleet niin ansaittuja, verrattuna johonkin tiukassa paikassa olleeseen soturiin.
Mutta yhtenä perusteenahan ristin saamiselle onkin hyvin johdettu sotatoimi, vai miten se meni.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Uusimpia Ritari-kirjoja taitaa olla Antti Tuurin Mannerheim-ristin Ritarit vuodelta 2013.

Kirjassa on kuvaus tilanteesta tai laajemmasta toiminnasta, jonka ansiosta Risti myönnettiin, ja myös Ritarin elämänvaiheiden lyhyt kuvaus.
Hyvä teos mielestäni.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Ei lähisukulainen, mutta mummoni serkku oli Erkki Oinonen.

Aiheeseen myös osin liittyen eli JA: isovanhempien-tai-vanhempien-sotamuistot. Harmittaa kyllä todella, että en vaarini kanssa vielä enemmän jutellut noista ajoista, koska eli kuitenkin lähes 90-vuotiaaksi ja tuolloin oli itsekin jo hyvin kolmannella kymmenellä ja alkoi oikeasti tajuta näistä asioista.

edit:

Hyvä teos mielestäni.

Allekirjoittaneelle tuo jäi hieman pettymykseksi, koska juuri tuolloin tuli vastaan Iltasanomien tiivistelmät Ritareista ja muualta toki oli jo aikaisemmin lukenut paljon yksittäisistä henkilöistä eli ko. kirjasta jäi hieman luettelomainen olo ja monien kohdalla lisäarvo jäi aika vähäiseksi. Toki sinällään ihan pätevä kokoelma, ei siinä, mutta odotin kai vain enemmän.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
... Voisin kuvitella, että veteraanien kesken tuolla ei niin erityisesti ole merkitystä ollut, koska perusfiksujen sotilaiden keskuudessa on varmasti ymmärretty jokaisen sotilaan toiminnan merkitys ja ansiot muutenkin.

Muistan kuulleeni, että vaikka muuten kunniamerkeistä ei niin välitetty, niin ritarimerkki oli eri asia ja tämä liittyi isosti myös siitä saatavaan rahalliseen korvaukseen.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Muistan kuulleeni, että vaikka muuten kunniamerkeistä ei niin välitetty, niin ritarimerkki oli eri asia ja tämä liittyi isosti myös siitä saatavaan rahalliseen korvaukseen.

Pitäisi kaivaa Viljam Pylkäksen kirja tuolta hyllystä jostain. Hän taisi siinä jotenkin vihjata, että ei se titteli mutta rahalle olisi ollut käyttöä...
Pylkäkselle ( Rokan esikuva) MRistiä ehdotettiin, mutta ei mennyt läpi.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Pitäisi kaivaa Viljam Pylkäksen kirja tuolta hyllystä jostain. Hän taisi siinä jotenkin vihjata, että ei se titteli mutta rahalle olisi ollut käyttöä...
Pylkäkselle ( Rokan esikuva) MRistiä ehdotettiin, mutta ei mennyt läpi.

No juu ja kyllähän Rokka puhelee samasta Tuntemattomassa, eli rahat tulisivat tarpeeseen, joten "tehkää miust ritari"
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
Uusimpia Ritari-kirjoja taitaa olla Antti Tuurin Mannerheim-ristin Ritarit vuodelta 2013.

Kirjassa on kuvaus tilanteesta tai laajemmasta toiminnasta, jonka ansiosta Risti myönnettiin, ja myös Ritarin elämänvaiheiden lyhyt kuvaus.
Hyvä teos mielestäni.

On hyvä. Sain kirjan Joululahjaksi menneenä jouluna pojalta ja miniältä. Täytyy sanoa, ettei olisi millään malttanut kädestä laske, kun oli lukemisen makuun päässyt. Juuri sopivasti referoitu kulloisenkin ritarin elämänkaarta. Myöskin se lisäsi mielenkiintoa, kun itse tykkään Suomen sotahistoriasta lukea ja Marokon kauhut ja muut luettuna, niin noiden elämänkertojen henkilöihin törmäsi tässä teoksessa.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Käviköhän Juutilaisen Illu kiertämässä kouluja, siitä olen melko varma että lentäjä oli kyseessä kuka meille kävi puhumassa suunnilleen -96 tai -97.

En tiedä kävikö Illu kouluissa kiertelemässä. Juutilaisen miniä oli kuitenkin tytärpuoleni opettaja. Pyysin häntä aikoinaan kysymään onko mitään sukua Illulle. Kaiken tultua selväksi, lähetin tuon miniän kautta kirjeen Illulle. Kirjeen sisällä oli tekstin lisäksi kuva Illun Brewsteristä, johon kerjäsin nimmaria. Nimmari tuli tuohon kuvaan, jonka lisäksi Illu oli laittanut valokuvan, jossa oli ilmavoimien uniformussa, nimmarilla toki.

Sanomattakin on selvää, että tippa tuli silloin linssiin. Paljon on lätkäkuvia seinällä, suomalaisia NHL_pelureita. Temestä kaikista NHL-jengeistä, joissa on pelannut. Tuo Illun kuva on kuitenkin kaikkein arvokkain ja rakkain. Arvostan noita kaikkia sotureita kovasti.
 
Imatralla ilmestyvän Uutisvuoksi-lehden juttu ritari Toivo Ovaskasta. Hän ansioitui useamman kerran sotatoimissa, mutta kiintoisinta on, miten hän saadut palkintorahat käytti. Onkohan kuka muu juhlinut yhtä reippaasti?
Kiintoisa tarina. Fear and Loathing in Imatra. Tsekkasin rahanarvolaskurilla, että sodan ajan 50 000mk olisi nykyrahassa 10 000 euroa, ja vuoden 1946 vastaava nykyrahassa n. 3 800 e.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Ei varsinaisesti liity ketjun aiheeseen, mutta pitää kyllä sanoa, että varmaan aika lujaa tekoa oli tuon ajan ihmiset. Kun oli tottuneet maataloustöihin ja talvella pakkasissa savottahommiin, ei ollut suihkuja, mikroaaltouuneja, jääkaappeja, televisioita ja internetiä eikä varmaan sähköjä paitsi kaupungeissa. On siinä iso ero nykyaikaan, mutta ehkä nykyajan ihmisetkin tottuisivat ankeampiin olosuhteisiin jos heidät heitettäisi 30-luvulle.
Tuo on täysin totta, että tuolloin iso osa kansasta asui maalla ja metsätyöt yms. oli paljon yleisempää kuin nykyään. Tosin täytyy ottaa huomioon, etteivät kaikki osanneet silloinkaan metsässä liikkua. Joku helsinkiläinen virkamiesperheen tai tamperelainen duunariperheen poika ei metsän kanssa ole ollut sen enempää sinut kuin junnut nykyäänkään. Fyysinen kunto olisi helppo mieltää paremmaksi isoisillä, mutta sekään ei automaattisesti niin mennyt, koska ravitsemus ei samalla tasolla ollut. Ja tietysti sekin, että tuolloin taisteluiden painopiste oli pusikoissa, nyt käsittääkseni ei välttämättä metsässä niin rymyttäisi. Tietenkin jos verrataan maaseudun asukkia tai peräti jotain eräjormaa 1930-luvulta johonkin uusavuttomaan jonneen, joka juuri ja juuri kestää vaille puolen vuoden intin, ei liene epäilystä, kumman selviämiselle kannattaisi rahat asettaa.

Muistan kuulleeni, että vaikka muuten kunniamerkeistä ei niin välitetty, niin ritarimerkki oli eri asia ja tämä liittyi isosti myös siitä saatavaan rahalliseen korvaukseen.
Jees, tämä on varmasti hyvin totta. Enkä sinänsä väitä, etteikö sitä merkkiäkin olisi arvostettu, olihan se kuitenkin erityislaatuinen huomionosoitus.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös