Katselin äsken muutamia United -aiheisia pätkiä YouTubesta, joissa puhuttiin mm. parhaasta aloituskokoonpanosta ja formaatiosta. Kävin itsekin miettimään, että millä tavalla nykyisistä pelaajista saisi parhaan kokonaisuuden irti. Tähän ei ole helppoa vastausta, sillä jokaisessa systeemissä on omat ongelmansa. Todennäköisesti Mourinho tulee vaihtelemaan kokoonpanoa vastustajan mukaan joten sinänsä tälläinen spekulointi ns. best elevenistä on turhaa. Mutta hauskaa se on joten kokeillaan.
4-2-3-1
Kenties Mourinhon eniten käyttämä systeemi tähän mennessä. Vahvuutena hyvä tasapaino puolustuksen ja hyökkäyksen välillä. Heikkoutena lievä staattisuus ja ennalta arvattavuus, jota tosin voidaan minimoida nopeilla, keskenään paikkoja vaihtavilla pelaajilla. Vastustajan haastavuuden mukaan toinen puolustava kk voi pelata hyökkäävämmässä roolissa, kuten nähtiin West Hamia vastaan. Pogba-Matic muodostivat kaksikon keskikentän pohjalla, mutta vuorotellen toinen heistä nousi voimakkaasti tukemaan ja käynnistämään hyökkäyksiä. Kovempia vastustajia vastaan tämä on kuitenkin riskialtista, sillä jos vastustaja pääsee iskemään nopeasti vastahyökkäyksellä on puolustuslinja melko suojaamattomassa tilanteessa. Jos puolustus olisi luokkaa catenaccio, niin tämä ei olisi mikään ongelma. Mutta Unitedin puolustuslinja ei muutamista huippuyksilöistä huolimatta ole mikään eliittijoukko, joten näitä alivoimatilanteita puolustuspäässä tulisi pyrkiä välttämään. Yksi ratkaisu tähän ongelmaan olisi peluuttaa Matic-Herrera kaksikkoa keskikentän pohjalla ja nostaa Pogba ylemmäs ns. kymppipaikalle. Tällöin muodostelma olisi hyvin lähellä 4-3-3, sillä Pogba tykkää kuitenkin valua alemmas muodostelmassa eikä pelaa niin ylhäällä kuin aito kymppipaikan pelaaja pelaisi.
Jos Pogba nousee ylemmäs formaatiossa, ovat Mkhitaryan ja Mata sijaiskärsijöinä. Mata tippuu tällöin penkille ja Mkhitaryan siirretään laitaan, jossa hän ei ole läheskään yhtä tehokas kuin keskustassa pelatessaan. Toki hän voi tuolta laidasta leikata keskemmälle ja antaa Valencian hoitaa nousuillaan perinteisen wingerin tehtävät, mutta tuolla tavalla hyökkäyksestä menetetään leveyttä, sillä ei Valencia yksinään pysty koko laitapeliä hoitamaan. Samoin jatkuvasti keskelle leikkaava Mkhitaryan syö Pogban liikkumatilaa, sillä myös vastustajan puolustaja todennäköisesti kaventaa keskellä Mkhitaryanin mukana. Toinen ns. ongelma tässä systeemissä on se, että joko Rashford tai Martial (todennäköisesti jälkimmäinen) jää vaihtopenkille.
4-3-3
Mourinhon koko valmentajauraa tarkastellessa hänen suosikkiformaationsa. Tämä järjestelmä nojaa voimakkasti nopeisiin ja taitaviin laitapelaajiin, sekä vahvoihin kahdensuunnan kk-pelaajiin. Perinteinen kymppipaikan pelaaja on korvattu jonkin verran alempana pelaavalla kk-pelaajalla. Real ja Barca ovat pelanneet tällä systeemillä jo pitkään, koska heillä on tarpeeksi edellä mainittuja pelaajatyyppejä. Toki esim. Barcan kohdalla Messi ei ole aito winger, vaan pelaa vapaassa roolissa. Tällöin laitapakin tehtäväksi jää tuoda hyökkäykseen leveyttä.
Mourinho on usein Unitedissa peluuttanut tällä formaatiolla, kun vastassa on ollut kovempi vastustaja ja otteluun on lähdetty puolustavammalla taktiikalla. Ero 4-2-3-1:seen voi tosiaan olla melko olematon, jos tuo keskikentän kolmikon keskimmäinen pelaaja on huippuyksilö, joka pystyy osallistumaan samanaikaisesti sekä hyökkäykseen että puolustukseen. Muutenkin yhtäläisyyksiä 4-2-3-1 on aika paljon, ja myös ns. ongelmat Unitedin kannalta ovat samoja. Jos Mkhitaryanille annetaan vapaampi rooli (vrt. Messi Barcassa) ja hän ja Pogba oppivat pelaamaan paremmin yhteen keskenään, voidaan perustellusti sanoa, että 4-3-3 lienee paras systeemi Unitedille. Haasteena tässä systeemissä on kuitenkin se, että pelaamisessa säilyy leveys eivätkä kaikki hyökkäävät pelaajat ajaudu liian keskelle, jossa vastustajan puolustus on yleensä tiiviimmillään. Myös Rashford/Martial vasemmalla puolella tykkävät leikata voimakkaasti keskelle, eikä vasemmalle ole tällä hetkellä heittää Valencian kaltaista juoksukonetta, joka ehtisi nopeissa hyökkäyksissä tuomaan leveyttä.
Jos Pogba ja Mikhi eivät "mesh" keskenään, on yksi vaihtoehto peluuttaa hyökkäyksessä Martial-Lukaku-Rashford yhtäaikaisesti. Tässä olisi ainakin nopeutta ja hyökkäysintoa kentällä runsaasti. Tarkemmin kun miettii niin mikäköhän siinä on, että Rashfordia peluutetaan koko ajan vain vasemmalla puolella? Muistaakseni hän pari matsia pelasi viime kaudella myös oikealla ja oli aika huono niissä matseissa, joten siinä se syy varmaan on, mutta mistä tämä johtui? Tietenkin hän oikeajalkaisena pelaaja pääsee vasemmalta laidalta leikatessa paremmin laukaisupaikkohin, mutta onhan oikeajalkaiset pelaajat pelanneet oikealla laidalla läpi historian. Rashford on myös viime aikoina parantanut huomattavasti keskityksiään, joiden luulisi onnistuvan paremmin (tai luonnollisemmin) oikealta kuin vasemmalta. Mourinho tuskin tulee Martial-Lukaku-Rashford kolmikkoa samanaikaisesti kentällä laittamaan ainakaan avaukseen, sillä hänen ajatusmaailmassa tuo on liian hyökkäysvoittoinen koostumus, koska Martial ja Rashford eivät tee tarpeeksi hommia puolustussuuntaan. Tämän takia mm. Lingard on Josen suosiossa, kun hän osallistuu paljon myös puolustuspelaamiseen. Ilkeämpi voisi sanoa Lingardin olevan parempi puolustuspelissä kuin hyökkäyspelissä, mitä ei voida pitää kehuna kun kyseessä on kuitenkin lähtökohtaisesti hyökkäyssuunnan pelaaja.
3-5-2
Jos kaksi edellistä pelijärjestelmää ovat keskenään hyvin lähellä toisiaan, eroaa 3-5-2 näistä selvemmin. Tässä systeemissä pelataan kolmen alakerralla ja kahdella puhtaalla kärkipelaajalla. Tosin yksi variaatio on myös tiputtaa toinen hyökkääjä ns. secondary striker rooliin, jossa Mkhitaryan pelasi mm. Sampdoriaa vastaan harjoitusottelussa hyvällä menestyksellä. Omaan silmääni tämä muodostelma tarjoaa ideaalisen tasapainon puolustuksen ja hyökkäyksen välillä, ja pitää pelin myös riittävän leveänä wing backien avulla. Tämä taipuu pienillä taktisilla muutoksilla myös 3-4-3, jolla mm. Chelsea paineli mestaruuteen asti viime kaudella. Mourinho osoitti preseasonilla, että hänelläkin olisi halukkuutta ottaa tämän tyyppinen koostumus omaan pelikirjaansa, mutta onko Unitedilla tarvittavat pelaajat pelata tällä systeemillä? Mielestäni tällä hetkellä ei ole. Kolmen alakerta vaatii toppareiden saumatonta yhteispeliä. Ja tässä ne ongelmat Unitedin kohdalla alkavat. Smalling-Jones ovat ainoat, joilla on laajempaa kokemusta yhdessä pelaamisesta, mutta hekin ovat kovin virhealttiita puolustajia. Kenties jossain vaiheessa kun Lindelöf on saatu ajettua sisään Valioliigaan, voitaisiin kokeilla esim. Bailly-Jones-Lindelöf koostumusta, tai jos Rojo toipuu viime kauden tasolleen, niin Rojo-Bailly-Lindelöf voisi tulla kyseeseen. Mutta tosiaan niin kauan kuin toppareiden yhteispeli ei toimi nähtyä paremmin, on kolmen alakerralla pelaaminen riskipeliä.
Toinen ongelmakohta tämän hetken joukkueessa 3-5-2 ajatellen on vasemman laidan wing back. Shaw on ainoa josta tuohon rooliin olisi, mutta mikä on hänen tasonsa, kun hän terveiden kirjoihin palaa ja kauan menee ennen kuin hän loukkaantuu uudelleen? Taktisesti ajatellen wing back voisi sopia Shawlle erittäin hyvin, sillä hyökkäyssuuntaan hän on aina ollut energinen. Puolustuspää on ollut se missä Shaw on ainakin Josen mielestä ollut heikompi.
3-5-2 systeemissä keskikentän kolmikko olisi Pogba-Matic-Herrera. Toisena hyökkääjänä pelaisi joko Rashford (puhdas kärki) tai Mkhitaryan (secondary striker). Martial ja Mata jäävät tässä systeemissä vaihtopelaajiksi.
Jos ylläolevasta jotain yhteenvetoa haluaa tehdä, niin näkisin 4-2-3-1 ja 4-3-3 keskenään hyvin samankaltaisina pelijärjestelminä, joissa erona on keskikentän hyökkäävämmän pelaajan rooli. Eli pelaako tämä pelaaja enemmän kymppipaikkaa vai kahden suunnan "box-to-box" roolia. Näiden kahden systeemin välillä Mourinho tulee todennäköisesti vaihtelemaan kauden mittaan vastustajan mukaan. 3-5-2 on se mitä haluaisin enemmän itse nähdä, mutta tämä vaatisi A) toppareilta parempaa yhteispeliä ja B) Luke Shawlta tasonnostoa ja ehjänä pysymistä.
