Rafael pelasi alussa niin perkeleen hyvin. Varmasti itsekin tiedosti tämän ja itseluottamus sai lisäboostia oikein urakalla. Sitten eka keltainen helvetin typerässä paikassa tilanteen jälkeen, kun ego ei kestänyt sitä, että tähteä rikotaan ja jää viheltämättä. Tämän jälkeen pari foulia lisää ja tuntui, että on vain ajan kysymys, milloin toinen keltainen tulee.
Ja tulihan se sieltä. Ehkä vähän heppoisesti matsin luonteen ja sen, että oli jo kortti alla, suhteen, mutta muuten kyllä oikeutetusti. Riberyllä olisi ollut kilometritolkulla tyhjää tilaa keskellä nousta ja päästä hyvään veto/syöttöpaikkaan. Huvittavaa näissä molemmissa tilanteissa oli se, että myös Rafaelia kohdeltiin kaltoin ja se jäi rankaisematta. Mutta sinänsä aika junnumainen ulosajo ja kovaa hintaa maksavat sekä Rafael että Manu siitä, että poika oppii tästä lähtien pitämään pääkoppansa kylmänä tärkeissä peleissä.
Ekoja kertoja kun näin Rafaelin Manun paidassa niin muistaakseni tännekin (?) kirjoitin, että kyllä tästä vielä peluri tulee. Siltä näyttää, mutta varmasti SAFkin miettii, että oliko tämä valinta oikeaksi pakiksi näin isoon peliin se paras vaihtoehto.
Muuten täysin manun hallinnassa ollut peli. Vierailija teki maalin käytännössä ekasta tilanteestaan ja samalla viimeistelyprosentilla peli olisi ollut puoliajalla 5-1. Mutta näin tällä kertaa enkä laita lainkaan pahakseni tätä lopputulosta.
Ainiin, Nanilta ajanpeluuseen täysin uusia ulottuvuuksia. Rinnasta pistää ja pyörryttää juuri kun pitäisi antaa kulmapotkua.