Vähän jotenkin tuntuu siltä, että Amorim ei hyväksy tuota Rashfordin tyyliä urheilijana, johon kuuluu myös säännöllinen bilettäminen vapaa-ajalla. Rashford puolestaan itse kokee, että ei ole tämän suhteen mikään poikkeustapaus ja muutkin tekee samaa.
Tästä on ollut mediassa tosiaan puhetta, mutta ei liity sinänsä tuohon omaan pointtiini, joka koski sitä, miksi Amorim kokee tarvetta jauhaa medialle tuollaisia lausuntoja. Mitä hyötyä on
- sanoa peluuttavansa mieluummin eläkeläistä kuin Rashfordia? Tämä on nöyryyttävää.
- ylipäätään vastailla aiheesta monisanaisesti, kun ei ole pelannut? Tyypillisesti valmentajat vastailevat näistä pelaajista hyvin ympäripyöreitä toistoja ja ovat vähäsanaisia, syystäkin.
- laittaa kaikki kortit muiden nähtäville? Mallia, "pelaajalla ei ole mitään saumaa päästä joukkueeseen", mutta samalla yritetään löytää ostaja. Ei ihan paras strategia.
Siksi laitoin tuon OGS:n kommentin Sanchezista; hänellä oli ongelmia sitoutua joukkueeseen, pelasi huonosti ja maksoi pitkälle yli 400 000 puntaa viikossa (jopa puoli milliä kun oltiin Mestareiden liigassa), mutta silti valmentaja puhui hänestä vain hyvää kehuen mm. treenimotivaatiota. Ja niin vain jopa kaikkien siirtodorkien lahjattominkin taulapää Ed Woodpecker onnistui pääsemään hänestä eroon suht järkevillä ehdoilla seuraavassa ikkunassa.
Nyt sitten molemmat taitavat olla valmiita murjottamaan asian suhteen maailman tappiin asti ja kysymys on lähinnä siitä, kutsuuko Sanchon puutarhavaja vai vieläkö Chelsea ottaisi yhden pelaajan lisää lainalle.
Amorim on jonkinlaisen armeijakurin airut, siltä ainakin näyttäisi. Itse en ole ihan varma, onko se oikeasti niin tarpeellista kuin moni ajattelee. Esim. Berba ja Tevez olivat kaiken kuulemani mukaan aika kevyesti treenaavia, mikä myös ilmeisesti auttoi heitä saamaan peleissä itsestään enemmän irti. En nyt sano, ettäkö Rashford olisi esimerkki huonosti treenaavasta, tai ainakin väitteitä tällaista vastaan on kuulunut paljon, mutta ehkä pointtina etteivät kaikki ole täysin samasta puusta veistettyjä tässäkään suhteessa.
Mikään ei silti onneksi viittaa siihen, että Amorim käyttäytyisi kuten ten Hag Sanchoa kohtaan, sillä sellaista ei saa enää koskaan päästä käymään. Se oli kerta kaikkiaan paskaa käyttäytymistä ja johtamista, ja samoin kuin Amadin saama kylmä kohtelu, heikensi joukkuetta ja seuraa kentällä ja kirjanpidossa.
Huomionarvoista on se, että kun Sancho pääsi pois Unitedista, peli alkoi rullata heti - ensin Dorressa ja nyt Chelseassa, jossa syöttö- ja pallonhallintatilastot alkavat olla aikamoista luettavaa - ja samoin Amad Unitedissa, Elanga Nottinghamissa jnejne.
Jotenkin haluisin uskoa, että seura / Amorim tietää mitä tekee mutta… jotenkin ei vaan optimismi meinaa riittää.
Vähän sama vika Rahikaisella. Minusta Rashfordin myyminen olisi vain surullista ja sen sellaista tunnetta herättävää, mutta tämä ihmeellinen mediakäyttäytyminen Amorimilta ja INEOS:in tötöilyt siinä rinnalla aiheuttavat kyllä ainakin epäluuloa, epäuskoa, myötähäpeää, harmitusta, sielukipua, syömishäiriöitä, kalpeakasvoisuutta, pakkoliikkeitä, purentasärkyä, keskittymisongelmia, ylinopeussakkoja ja ympäristöhaittoja.