Maistuuko soppa?

[TBK]

Kerran kuussa ja alaspäin. Kun on ravintolassa töissä, ei tunne mitään kaipuuta sinne. Jos menen sitten baariin (siis vapaalla), niin kierrän kaukaa ne paikat missä olen tai olen ollut töissä. Ja jos lääkärit ovat hankalimpia potilaita, niin kai sitten...

edit.
Ja poiketen yleisestä kannasta, minä vedän harvoin peltejä kiinni. Yleensä aika eurooppalaisittain.

 

[Rok]

Juon säännöllisen epäsäännöllisesti. Käytännössä siis 2-4 kertaa kuukaudessa maistelen pari ööliä. Harvemmin - ehkä noin kerran kuussa - otan vähän enemmän, mutta räkäkännejä yritän välttää.

Viikolla alkoholi ei maistu - tai jos menen jonnekin keikalle, saattaa olut tai pari kumoutua kurkusta. Festarielämä onkin sitten oma asiansa.

Yleensä ottaen olen alkanut miettiä sitä, mihin kaikkeen muuhun sen alkoholiin kulutetun rahamäärän voisi käyttää paremmin. Helposti baari-illassa tulee kulutettua vaikkapa 40 euroa, ja kiitoksena tästä aamulla on vain morkkis ja krapula. Välillä on siis kiva vetää kännit, mutta kohtuus kaikessa.

 

[Rööri]

Kestomaitti päällä

No eihän se Röörinkään suu toki tuohesta ole, joten maittaahan se. Maittaa niin, että moinen asteikko heilahtaa tappiin jotta helähtää. Enkä osaa edes pitää itseäni minään varsinaisena deekuna, vaikka tiettyä asiaan vihkiytymistä moinen toki osoittaakin. Asian vähättely kuuluneekin taudin luonteeseen.

Herkun horiminen puolipäivätoimisesti ei julmetuista määristä huolimatta aiheuta allekirjoittaneelle sanottavampia ongelmia - mitä nyt sisäkalut aika ajoin prötäävät silkkaa pikkumaisuuttaan.
En ole KOSKAAN ollut päivääkään duunista pois kankkusen kaatamana, saati sitten maitin venymisen vuoksi. Päinvastoin, teen töitä ja tulosta kuin mielonen mukittelusta huolimatta, taikka juuri sen siivittämänä.

Sosiaalinen pelehtimiseni ei kärsi tissuttelusta. En kuulemma muutu juuri mihinkään suuntaan olen sitten pikku hiivarissa tai en. Tosin vapaa-ajallani tapaamistani ihmisista monikaan ei ole minua tavannut "en-asennossa", mutta vaimoni mukaan kuitenkin näin on. Hän sentään tapailee minua satunnaisesti selvänäkin.

Tämän Jatkiksen miittingejä lukuun ottamatta ole todella harvoin oikeassa möyryssä. En nimittäin oikein pysty. Minulle tulee huono olo ja takuu varma puolen viikon krapula, jota en voi sietää. Yli 12 annosta yhdellä rupeamalla alkaa möyrähdellä jo ikävästi. Päiväannokseni sisältää arkisin 3-5 tölkkiä neljännen veroluokan Koffia, jolla varttuva nuorukainen pysyy helposti kasvukäyrillä. Viikonlopun päivinä tuplalti.

Jotkut kauhistelee alkoholin hintoja, mutta en ole mistään jäänyt harrasteluni vuoksi paitsi. Bisselevy kuuluu viikottaisiin ostoksiini muun särpimen ohella enkä viitsi sen kustannuksia erikseen räknäillä. Ei se sen kummempi kustannnus ole kuin muukaan eläminen. En nimittäin juurikaan rieku ravinteleissa. Menköön nyt tämä elämä näin, ensi kerralla selvin päin - kuten joku sana seppo on lyrikoinut.

Kaljotteluni ei ole minulle, eikä läheisilleni ongelma. Muiden huolenpito asian tiimoilta ei taas vaadi toimenpiteitä, taikka elämäntapojeni muutoksia. Näillä mennään!

Juohtuipa vaan mieleeni...

 

[Sistis]

Meikäläisellä se kännin määrä vaihtelee kyllä reilusti kuukauden mukaan. Pahimpina rännikuukausina (huhtikuu ja joulukuu) liikutaan varmasti jossain 60-70 ravinteliannoksen tienoilla. Sitten taas rauhallisimpina kuukausina se on jossain 20-30 välimaastossa. Keskiarvo on ehkä siinä vähän yli 30 annosta.

Meikäläinen ryyppää mieluiten viikolla kaiken maailman opiskelijapippaloissa. Sen sijaan viikonloppuisin olen harvemmin baanalla. Kännini vaihtelevat yleensä jonkun 8-14 annoksen iltoina. Joskus tosin mennään jopa ylemmäs. Sen sijaan en hirveämmin harrasta tuota parilla kaljalla käyntiä. Syynä ei ole se, ettenkö pystyisi nauttimaan alkoholia pientä määrää ilman, että karkaa hanskasta. Minä olen vaan humalahakuinen juoja. Pari kaljaa ei tunnu varsinaisesti missään, joten jos juomisen päättää jättää siihen, ei sitä kannata aloittaakaan. Alkoholi on humaltumista varten.

Toki kalja terassilla kesähelteillä on aivan ihastuttavaa, mutta en sitäkään niin paljoa harrasta.

 

[koo]

Viinajuttuja

Luulin ketjun otsikosta, että voisin kehaista vähän valmistamaani jauhelihakeittoa joka maistui taivaalliselta pystyynjäätyneessä kehossani. Meilläpäin jäähallit on h------- kylmiä.
Yhtä taivaalliselta maistui olut jonka keittoni kanssa join. Tällä hetkellä on menossa neljäs ja siihen lopetan. En toki joka ilta yllä neljään asti mutta 1-3 on lähellä totuutta. Eilen laitoin elämäni ekan kotiviinin käymään, jonka myötä toivon laajentavani vähän repertuaariani. Väkeviin en koske, ja viiniäkin olen juonut vain hienostelutarkoituksessa, samoin pakolliset shamppanjat tai kuohuviinit hääpäivänä.
Olut on hyvää, sitä saa yksinkertaisesti lähikaupasta tai tynnyristä omalta kuistilta joten minulle kelpaa.
Kännejä en harrasta, mutta kerran on ollut rapula. Se oli hirveä kokemus ja olin vielä kaukana kaukana kotoa. Silloin sattumalta, toisen henkilön kaatamana suoraan suuhun, otin rapula- ryypyn, kun en muutakaan keksinyt...pääsin kotiin. Nyttemmin tällaisia turneita varten lääkäriystäväni on kirjoittanut minulle täsmätabletteja...jos taas satun lähtemään MM-kisoihin.

Tarkennusta:
Pikku känässä unohdin, että olen koskenut väkeviin. Joimme hyvän ystäväni kanssa viime kesänä Tullamorea pullonsuusta ihan sillain juomalla. Unohdimme, että ihmisillä on tapana mennä nukkumaan tai ainakin olla jotensakin hiljempaa yöllä. Pelottelimme myös Aamulehdenjakajaa ja tämän "viskiystäväni" miestä. Kumpikaan ei suuttunut.

Älkää urheilko viinan kanssa toivoo koo

 

[Timi]

Eipä tule hirveästi enää kunnon kännejä vedettyä, mutta joskus pelien jälkeen on kiva mennä baariin kavereiden kanssa puimaan illan peliä ja juttelemaan niitä näitä. Kait se näissäkin tilanteissa siis seurustelujuomasta menee.

Futista katsoessa menee välillä pullo-kaksi olutta ja viiniä tietysti ruoan kera.

Krapularyyppyä en ole harrastanut, sillä pelkkä ajatuskin oksettaa..

 

[Cimo]

Itse olen huomannut, että omalla kohdallani tilanne etenee siten, että ikävuosien lisääntyessä dokaaminen siirtyy vähitelleen siihen Etelä-Eurooppalaiseen juomakulttuuriin. Toki silloin tällöin, noin kerran kuukaudessa, aivot vaativat ns. perskännit. Kertovat, että se tyhjentää aivojen ylikuormituksen, kyseinen formatointi tulisi tehdä vähintään kerran kuukaudessa. Se on hauskaa kun sitä ei tee liian usein.

Itse kyllä usein otan matsissa "yhdet", eli kaksi. Yksi per erätauko.
On se kallista, eikä edes kovin maukasta, mutta kyllä se siinä tilanteessa alas menee ja tehtävänsä tekee. Rentouttaa fiiliksen ja ajatuksetkin siirtyvät työasioista jääkiekkoon. Myös Sportissa tulee aika ajoin nautittua pari olutta ennen ottelua tai ottelun jälkeen. Suomalaiset lagerit menevät lähinnä janojuomana tahi humalan tavoittelemiseen käytettävänä pakollisena kostukkeena. Ulkomaalaisista hiivapommeista voi jopa nauttia, oikeasti.

Nyt on ns. tipaton tammikuu menossa, joten kuiva putki on edennyt jo 29 kokonaista vuorokautta pitkäksi. Ruuti on kuivaa, perjantaina kosahtaa. Lauantaina tekee ehkä mieli pitää tipaton helmikuu, mutta se tuskin toteutuu. Tästä kuusta kun tulee vetovoittona suomalainen viinapullo, nimeltään koskenkorvan viina. Niin, onhan niitä asiakkaiden lahjottamia finkku- sekä irkku-pullojakin jäljellä kaksin käsin laskettava määrä. Eli käytännössä tänä vuonna minun dokaaminen on ilmaista niin kauan kun sen tekee kotona. Ne kun ei kuulemma Areenalle eikä baareihin hyväksy omia pulloja jostain syystä.

Kiljut sun muut junttilimpparit eivät kustannu.

 

[masahiko]

Taidanpa olla ensimmäinen,joka ei ota kuppia ollenkaan.Olen napannut elämäni aikana ihan riittävästi,parhaimmillaan jopa joka päivä "muutaman" oluen kuukauden jaksossa,toki välillä tuo "muutama" ylittyi reippaasti.Kaiken kaikkiaan seurustelin "kuningasjuoman" kanssa reilut 30 vuotta.Pikkuhiljaa alkoi sitten tuntua siltä,ettei dokaamisessa ollut enää mitään hauskaa,sitä ihanaa humalan tunnetta ei enää tullutkaan.Päinvastoin dokaaminen tuntui pakkopullalta ja väkinäiseltä ilon hakemiselta.Vähensin pikkuhiljaa,ensin kertaan kuukaudessa,sitten parin,kolmen kuukauden pausseja.Kunnes 1v.3kk.sitten päätin,että nyt se loppuu kokonaan,ja päätös on pitänyt ja tulee pitämään.Myönnän toki,että kesällä terassin ohi kulkiessani tulee nielaistua tyhjää,nähdessäni ihmisiä "huurteiset"kourissaan,varsinkin kunnon helteellä.Silloin täytyy ajatella miten mukava on aamuisin herätä,ei krapulaa,ei morkkiksia,ei tarvii miettiä mitähän tuli taas tehtyä.Elämä ilman alkoholia on ihanaa.

 

[Tommy72]

No niin, nythan tuli meikalaiselle sopiva aihe. Tosin tuli aanestettya vaaraa kohtaa heti karkeen, silla erehdyin luulemaan etta kyseessa oli viikottaiset annokset.
Joo eihan toi suurin vaihtoehto ole edes mikaan kova maara. Jos vetaa esim joka viikonloppua (pe ja la) kunnolla niin annokset tulevat helposti tayteen.
Itse olen jo talla viikolla vetanyt varmaan 60 annosta ja nyt on vasta torstai (enka ole vetanyt edes aamusta iltaan). No ehka englannissa on vahan toinen meininki kuin suomessa.


P.s Businessman jatka vanhaan malliin, ala huoli kuten luit varmaan muutama viikko sitten iltalehdesta, etta juominen on terveellista ja vahentaa huomattavasti sydankohtauksen riskia

 

[jiimo]

Minunkin alkoholinkulutukseni vaihtelee kuukausittain paljonkin. Keskimääräiseksi kulutukseksi laskeskelin tuollaiset 80-120 annosta kuukaudessa. Napsautin siis kohtaa: Viikollakin useat perseet. Tämä ei tosin pidä paikkaansa, koska jo pelkillä viikonloppujuomisilla tuokin raja ylittyy helposti. 4vko*2krt/vko*keskim. 15-18annosta/krt = 120-144 annosta. Tähänkään ei vielä tarvitse mitään hirveitä perseitä vetää. Itse tulee kyllä ryyppäiltyä usein viikoillakin ja toisaalta oltua viikonloppuja selvinpäin.

 

[Black Adder]

Niin, täytyy huomioida, että esim. Viihteellä on kiva olla (30) -haarukka on siis 30-49 annosta kuussa jne.

Ajattelin selventää, kun näyttää,e ttä melko monen jatkoaikalisen pää on viinan kanssa läträtessä pehmennyt, ja sen muuten huomaa.

 

[Oloneuvos]

Viestin lähetti Shane
Ja heh heh. Makuasia tietenkin, mutta ainakin minua naurattaa aina, kun joku viitsii ihan tosissaan väittää, että alkoholijuomat maistuvat yleisesti ottaen hyviltä. Kuinkahan moni joisi esim. alkoholitonta koskenkorvaa pelkästään maun takia..?

No jos riemunsa hakee kossusta, olen kanssasi samaa mieltä. Makuasioitahan nämä ovat, kuten totesit. Kuitenkin hyvien viskien ja konjakkien maku on siksi erinomaisnen, että suosittelen vilpittömästi kokeilemista. Samoin monen liköörin ja vaikkapa calvadoksen kohdalla.

 

[hannes_ko]

Tällainen ketju taas aiheuttaa traumoja niille, jotka mieluusti pysyvät raittiina. On hyvin vaikea pitää kiinni päätöksestään, kun vaikuttaa siltä, että kaikki ryyppäävät.

Osa saattaa muistaa oman suhteeni alkoholiin: en ole koskaan juonut pisaraakaan. Liköörikarkkeja söin alle 10-vuotiaana, mutta niitäkään en syö enää. Vältän lisäksi tilanteita, joissa alkoholia käytetään. Se tekee minusta epäsosiaalisen, mutta eipä se haittaa. Kertoo enemmänkin surullista viestä yhteiskunnasta kuin minusta.

Koskaan en ole ketään kieltänyt juomasta. Se taas johtuu siitä, että alkoholia juovat ihmiset ovat ahdasmieleisempiä kuin pahimmat uskontoon hurahtaneet fanaatikot.

 

[Tommy72]

Koskaan en ole ketään kieltänyt juomasta. Se taas johtuu siitä, että alkoholia juovat ihmiset ovat ahdasmieleisempiä kuin pahimmat uskontoon hurahtaneet fanaatikot. Sanoi hannes_ko

Jatkoajan yksi rikkauksista on se etta, tata palstaa lukee niin erilaiset ihmiset. Niin juopoista raivoraittiisiin ja ateisteista uskovaisiin. Kuitenkin minusta olisi suotavaa etta jokainen perustelisi vaitteensa/mielipiteensa.

En minakaan perustelematta vaita esim etta raivoraittiit ovat epaluotettavia ihmisia (tosin tata ollaan kavereiden kanssa miettitty usein ja nain taitaa myos olla)

 

[Paitselo]

Miten niin olut ei maistu hyvälle? Kylmä huurteinen mökin kuistilla saunan jälkeen... taivaallista ainakin minun mielestäni.

Perseet pyrin pitämään navan alapuolella, mieluiten vieläpä selän puoleisella osastolla - ikävän näköistä jos ne pyrkivät olkapäille. Sama koskee nakkeja. On todella etovan näköistä jos nakit ovat ryöpsähtäneet silmille.

Siis edellä olevat jutut pyrin välttämään, ei se kuitenkaan tarkoita sitä että pyrkimys aina onnistuisi.