Ainakin nämä tulee mieleen, sellaisina, joiden esittäjiä arvostetaan paljonkin, mutta itse kyseisiä tuotoksia pidetään syystä tai toisesta heik(koh)koina.
Paradise Lost - Host. Omasta mielestäni PL:n kevyesti paras levy, tosin paljon muutakin hyvää ovat tehneet. Metallidiggareille kova pala kun suosikkibändi kuulostaakin enemmän Depeche Modelta kuin siltä wanhalta hyvältä mätöltä?
R.E.M. - Up. Bändi itsekään ei taida kauheasti arvostaa tätä levyä. Jäsenistömuutosten takia tyylikin muuttui helposta kitarapopista alakuloiseen syntikkavetoiseen materiaaliin, ja se ei
ilmeisesti juuri ketään miellyttänyt. Omasta mielestäni bändin paras levy, kun muilta levyiltä löytyy vain yksittäisiä helmiä.
Guns N' Roses - "The Spaghetti Incident?" Ei nyt mikään Appetite tai Illusioni, mutta ihan kiva ja tasokas coverilevy. Ei syytä dissailla turhaan.
Ja tietysti uusi Guns N' Roses. Ihmiset haukkuvat, koska joku sanoi että Axl on läski ja joku toinen sanoi, että Axlin takia vanha GNR ei yhdisty koskaan. (Pitää tosin varmasti paikkansakin.) Mutta ainakin parin kuulemani loistavan biisin (The Blues, Madagascar) perusteella Axl on osoittanut kuka oli entisenkin GNR:n aivot.