Suomalaisittain mielestäni isoin viesti näistä kisoista on jatkoa ajatellen, että suomalainen maastohiihto on muutakin kuin sukunimi Niskanen. Tottakai Iivon sairastelut ja Kepan alavireisyys söivät varmat 1-2 mitalia pois, mutta lopulta voiko se olla vain myönteinen asia jatkoon?
Nyt framin sai mm. Late Vuorinen matkalla, jota kotimaisessa hiihtokaanonissa ei koskaan ole ymmärretty eli sprintissä. Lisäksi Remin eilinen taistelu saa liian vähän palstatilaa siinä missä Joensuun sisukkuuskin saati nyt Ville Ahonen. Uudet persoonat virkistävät kilpailua, asenteita ja ilmapiiriä ehdottomasti.
Isossa kuvassa Suomi tuppaa tasaisesti jäämään kärjestä vähän kaikessa ja Norjaan on turha enää ketään verrata. Venäjänkin jäätyä ansaitusti näistä kisoista pois on kärki kaventunut entisestään, mutta yhdistetyssä, mäessä tai maastohiihdossa emme tunnu muutamia poikkeuksia lukuunottamatta saavan kärkeä kiinni. Hiihto on raakaa urheilua kilpatasolla ja on ihan relevantti huoli, että mistä seuraavat Niskaset tuonne saadaan tulevina vuosina. Globaalisti nämä kisat heiluvat myös veneensä kanssa vähän kuin MM-ralli eli vakavasti nämä kisat ottavia maita on entistä vähemmän, joista yksi tekee mitä haluaa ja ilmaston lämpenemiset tuskin houkuttelee jatkossa lisää kilpailevia maita mukaan. Ampumahiihto kerää rahat, näkyvyydet ynnä muun maastohiihdon edestä.
Norjan kalusto, satsauksensa ja ymmärryksensä talviurheilumassoineen on jotain sellaista, joka on myös kiinnostavuudessaan romuttamassa koko lajia, koska ylivoima on jo niin puuduttavaa. Näissä MM-kisoissa ladun pientareet olisivat täynnä ihmisiä vaikka kisoissa olisi pelkkiä norjalaisia, tämä on heidän festivaalinsa. Hienot kisat, jollaisia ei muualla pystyttäisi samalla intohimolla järjestämään.