Ankkurina Vuorinen roikkuu mukana nopealla ja helpolla radalla. Lopussa liukkaalla suksella viimeiseen laskuun ja loppusuoralla viheltäen hopea taskuun.
Mikähän tuo olosuhde nyt on Trondheimissa. Onko tullut vettä ja missä muodossa? Onko latuja suolattu? Kädet ristiin, että on rautatiebaanaa tarjolla, koska tosiaan kilpailijamaat ovat ottaneet distanssimiehet ankkuriksi Sveitsiä, USA ja Ruotsia lukuunottamatta.
Saksa: Notz - Kuchler - Moch - Brugger
Ranska: Bourdin - Lapalus - Lapierre - Desloges
Kanada: McKeever - Cyr - Hollmann - Leveille
Ruotsi: Gisselman - Poromaa - Burman - Anger
USA: Schoonmaker - Ketterson - Bolger - Ogden
Sveitsi: Fähndrich - Baumann - Rueesch - Grond
Italia: Ticco - Pellegrino - Graz - Dapra
Iso poisjäänti USA:lla Schumacher. Olisi ollut todellinen ase ankkurina. Lapalus, Pellegrino ja Poromaa erottuu joukosta edukseen kakkososuudella, mutta ei se nyt ihan utopiaa ole, että Hakola kestäisi tuota vauhtia vaihtoon. Kolmososuudella ei taida olla sellaista härkää jonka perässä Remi ei hyvänä päivänä roikkuisi. Huom hyvänä päivänä. Desloges, Dapra ja Brugger lienevät potentiaaliset vauhdinpitäjät ankkureista. Anger, Grond, Vuorinen ja Ogden ovat ne joilla on nopeita lihassoluja loppuratkaisuun mikäli sinne asti kestävät.
Kokonaisuudessa Suomelta voi odottaa mitä vain sijojen 2 ja 9 väliltä. Hienointa ehkä kuitenkin on, että noiden sijojen joukkeiden osalta lähtökohtaisesti mikä vain on mahdollista. Kilpailun kannalta tylsintä olisi tietenkin, jos toisessa vaihdossa Ruotsi, Italia ja Ranska olisi karannut ratkomaan keskenään himmeämpien mitalien kohtalon.